Jännittävää!! Vihjailinkin edellisessä blogipostauksessani, että luvassa olisi uusia tuulia! Nyt saan kirjoittaa ensimmäisen blogipostauksen uudesta blogisarjasta nimeltä “Mitä heille kuuluu nyt?“! Blogisarjassa kerrotaan podcastissa vierailleiden ihmisten tämän hetkisiä kuulumisia heidän itsensä kertomina. Jokainen heistä on tehnyt arvokasta työtä antaessaan nimensä ja kasvonsa tahattomasta lapsettomuudesta puhumiseen. Samalla he ovat olleet osana tekemässä aiheesta vähemmän tabua ja siten toivottavasti helpottaneet jonkun toisen samaa polkua kulkevan matkaa. Vertaistuki on äärimmäisen arvokasta ja jokainen tarinansa kertonut on ollut tärkeässä osassa helpottamassa muiden vertaisten matkaa.
Jos et ole vielä kuunnellut Elinan jaksoa, niin voit kuunnella sen tästä!
Elinan kuulumisia
Heipä hei,
onpa kiva päästä kertomaan kuulumisia pitkästä aikaa tänne <3 Täällä kirjoittelee Elina Vainikainen – nyt vihdoin, ihanan tytön äiti <3 Ihan herkistyy, kun voi esittäytyä näin. Asumme edelleen Lappeenrannassa, niin kuin podijakson nauhoitushetkelläkin, joka nauhoitettiin 5.2.2022. Tuolloin olin vihdoin onnellisesti raskaana yli puolen välin ja suurin lahjamme syntyi kesäkuussa – 22. Pakkastyttömme – joksi häntä kutsumme – sai alkunsa vihdoin onnistuneesta IVF hoidon pakastealkionsiirrosta. Podijaksosta voit kuunnella tarkemmin millaisen matkan kävimme lapsettomuushoitojen parissa. Loppuraskauteen ja synnytykseen mahtui jos minkälaista käännettä, mutta kaikki päättyi onneksi hyvin.
Vietin täysin rinnoin vanhempainvapaata siihen saakka kun lapsi täytti 9kk, jonka jälkeen starttailin yritystoimintaani hiljalleen äitiysfysioterapian ja äitien liikuntaryhmien parissa ensin 1 päivänä viikossa. Puolisoni oli tämän päivän kotona ja neiti sai laatuaikaa isin kanssa. Hiljalleen kesää kohti lisäilin vastaanottotyötä iltapainotteisesti miehen tullessa päivätöistä, eli kesä ja loppuvuosi mentiin melkoisella läpsystä vaihto-meiningillä. Töiden aloitus tuntui alkuun todella haikealta, mutta toisaalta oli ihanaa, kun isä ja tytär pääsivät viettämään enemmän aikaa täysin kahdestaan. Alkuun oli myös kikkailua imetyksen kanssa, koska minulle oli tärkeää jatkaa imettämistä töiden aloituksesta huolimatta.
Toki vietimme aikaa myös perheen kesken. Ensimmäisen ulkomaanreissumme kolmikkona suuntautui Kreetalle lapsen ollessa 4kk. Sittemmin olemme käyneet mm. Lapissa, mökkeilemässä ja reissailleet Suomen sisällä. Olemme viettäneet aktiivista arkea alusta asti ja neiti on kulkenut mukana harrastuksissa mm. crossfitissä, juoksulenkeillä, veneilemässä, hiihtämässä, vauvauinnissa- ja muskarissa.
Elämä tuntuu nyt merkitykselliseltä – lapsi on opettanut elämään enemmän hetkessä ja on tämä äitiyteen kasvaminen tällainen prosessi, jossa havaitsee ja oppii koko ajan uusia puolia myös itsestä. Välillä tunteet kuohahtavat yli, seuraavassa hetkessä sitä on sydän syrjällään huolesta ja seuraavana sydän pakahtuu rakkaudesta.
Nyt tätä tekstiä kirjoittaessani perheessämme on 1v. 8kk ikäinen vauhdikas ja touhukas neiti, joka aloitti tammikuussa päiväkotitaipaleen 3 päivänä viikossa. Haikeaa on vähitellen päästää irti ja luottaa siihen, että kyllä lapsi pärjää muidenkin hoidettavana. Päiväkodin aloitus meni enemmän kuin hyvin, mutta nyt viimeisten viikkojen aikana on ollut havaittavissa melkoista eroahdistusta. On niin sydäntä raastavaa jättää itkevä ja syliin takertuva lapsi hoitoon. Onneksi itkut ovat hoitajien mukaan jääneet melkeinpä siihen, kun itse poistun paikalta.
Muutoin elämä rullaa mukavasti – ja ilmeisesti nämä ovat nyt niitä ruuhkavuosia, sillä sen verran aikatauluttamista arjen pyöritys vaatii. Työssäni pääsen toteuttamaan itselleni tärkeitä arvoja ja olemaan tukena monelle äidille niin raskausaikana kuin synnytyksen jälkeenkin. Itse hoitoja läpikäydessäni, vuodesta toiseen, oma työ tuntui ajoittain hyvinkin raskaalta – olinhan jatkuvasti raskaana olevien ja synnyttäneiden äitien ja vauvojen ympäröimänä. On hienoa kuulla, että ihmiset ovat lukeneet / kuunnelleet minun tarinaani tahattomasta lapsettomuudesta ja olen päässyt olemaan vertaistukena asian tiimoilta vastaavaa matkaa käyville ja hoidoista äidiksi tulleille. Annoin ensimmäisenä äitienpäivänä haastattelun paikallislehdellekin omasta tarinastani äidiksi tulemiseen.
Tulevaisuudessa haaveena on jossakin kohtaa etsiä nykyistä isompi asunto. Huomaa, että tilan puute alkaa tulla vastaan, kun ei tämä tavaran määrä ainakaan tunnu vähentyvän vuosi vuodelta. Toivottavasti pääsemme matkustelemaan paljon, ja ensi syksynä haaveena olisikin lähteä käymään jossakin lämpimässä kohteessa. Ajoittain olemme keskustelleet toiveesta saada vielä toinen lapsi, mutta antaa ajan vielä kypsyä tätä ajatellen. Pakkasessa meillä on odottelemassa kaksi blastokysti-alkiota.
Toivottelen Kierron verran toivoa-blogin ja podcastin kuuntelijoille sekä Jaanalle perheineen ihanaa ja aurinkoista kevään jatkoa! 😊 Muistakaa vertaistuen ja puhumisen merkitys – ilman sitä en itse varmasti olisi jaksanut.
terkuin Elina perheineen
Kiitos Elina kuulumisistasi
Lämmin kiitos Elina, kun annoit aikaasi ja kerroit teidän perheen kuulumisia! Sydäntä lämmitti nähdä kuvia teistä ja kuulla, että elämä ja arki on tällä hetkellä juuri niin kuin pitääkin. Kaikkea hyvää tulevaan!
Jaana