Viime viikolla saapui postista kirje, jonka lähettäjänä oli Pirkanmaan hyvinvointialue. Asumme itse Etelä-Pohjanmaalla, joten avasin kirjeen jo kävellessäni postilaatikolta sisälle. Mistä ihmeessä siinä voisi olla kyse? Samalla sekunnilla, kun vetäisin kirjeen ulos kuorestaan, tajusin mitä se sisältää. Tätä olinkin jo osannut odottaa, kysely alkioiden jatkosäilytyksestä. Muistin, että meille kerrottiin IVF-hoidon yhteydessä, että alkioita säilytetään kolme vuotta, jonka jälkeen ”säilytyssopimus” uusitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan maksua vastaan.
Aika on mennyt jotenkin todella äkkiä, vaikka hoitojen kanssa painiessa ja hyperemeesistä kärsiessäni se mateli todella hitaasti. Jokainen päivä tuntui pitkältä, viikosta ja kuukaudesta puhumattakaan. Kaiken toivomisen, rukoilemisen, sormet ristissä ja peukut pystyssä pitämisen ja jos jonkin vaiheen, kierron, ovulaation, lääkäriajan tai muun mahdollisen odottamisen jälkeen alkanut raskaus vei jalat alta kirjaimellisesti. Aika ei edennyt mitenkään eteenpäin, vaan jokainen hetki oli taisteltava läpi toivoen, että huomenna olisi parempi päivä.
Ja sitten, kolme vuotta myöhemmin, onkin jo nyt, tänään. Nyt tuntuu, että eihän se niin pitkä odotus ollutkaan. Kai kyse on siitä, että aika kuultaa muistot. En kuitenkaan ole unohtanut sitä epävarmuuden tuskaa, jota tahaton lapsettomuus aiheuttaa. Sitä kipua, joka viiltää sisuskalut irti ja kuristaa kurkun käheäksi jokaisesta raskausuutisesta, jonka ympäriltään kuulee. Tai sitä musertavaa, hengen salpauttavaa surua, kun kierto päättyy vuotoon. En todellakaan ole unohtanut. Aika on vain tehnyt tehtävänsä. Alla oleva kuva on napattu yhden sellaisen tunneaallon aikana muutama vuosi takaperin, kun tuntui, että tuska salpaa hapen keuhkoista.
yhteisillKolme vuotta takaperin
Muistan vielä, kun kolme vuotta sitten lokakuussa 2020 saimme peruutusajan IVF-hoitoon, kun inseminaatiot todettiin turhiksi hoidoiksi meille endometrioosin takia. Ällötti, ahdisti ja olin innoissani. Olen kirjoittanut tarkemmin tuntojani aiempiin kirjoituksiin, koska pidin matkan varrella päiväkirjaa, jonka olen julkaissut täällä blogissa. Jos haluat lukaista sen aikaisia kirjoituksia, niin pääset lukemaan tarinamme kokonaisuudessaan tästä.
Sain 30 vuotissyntymäpäivänäni puhelun, jossa minut kutsuttiin seuraavaksi päiväksi IVF-hoidon suunnitteluun. Voin yksinkertaisesti todeta, että tämä oli paras synttärilahja, mitä olen koskaan saanut. Suunnittelutapaamisessa todettiin, että kiertopäivät ovat alussa ja hoito munasolujen keräystä varten voidaan aloittaa heti. Tuumasta toimeen ja apteekin kautta kotiin. Muistan, kun pistin lääkkeitä vessassa yhteisillä 30 vuotissyntymäpäivillämme, jonka jälkeen jatkoin bailaamista ystävien kanssa. Kukaan ei ainakaan sanonut huomanneensa minun juoneen alkoholittomia juomia. Halusin pitää kehostani mahdollisimman hyvää huolta ennen keräystä eikä railakkaan kosteat bileet sopineet suunnitelmiin.
Kolme vuotta myöhemmin istun kotimme vesivahinkoa paossa väliaikaisessa kerrostaloasunnossamme ja luen kirjettä Tayssista. ”Kysely tulee täyttää 30 vuorokauden kuluessa tämän kirjeen päiväyksestä. Mikäli kyselyä ei täytetä tässä ajassa, alkiot hävitetään, alkuperäisen pakastussopimuksen mukaisesti ilman uutta yhteydenottoa.” Ensimmäinen ajatus edellä olevasta lauseesta oli, että uskaltakaapa vain kajota meidän alkioihimme, kädet irti niistä. Sitä seurasi paniikki mennä heti näpyttämään kyselyyn vastaus, jotta edes vahingossa vastaus ei unohtuisi. Sitten rauhoituin ja päätin hoitaa asian mieheni kanssa, kun hän kotiutuu. Molempien täytyy nimittäin vastata kyselyyn ja kyselyiden vastausten tulee olla yhtenevät.
Jatkosäilytys maksaa vuonna 2023 yhteensä 227€ + asiakaspalvelumaksun ja sillä saa ostettua 2 vuotta lisää aikaa. Kyselyssä voi vastata myös toivovansa, että alkiot hävitetään tai luovuttaa ne joko lapsettomuushoidoissa oleville tai tutkimuskäyttöön. Meille vastaus oli selvä, haluamme jatkaa alkioiden säilytystä. Tällä hetkellä elämä on todella hektistä, kädet ovat ihan täynnä aivan koko ajan, eikä ajatuksia kolmannesta raskaudesta ole edes päästetty mieleen. Siitä huolimatta tilanne voi olla myöhemmin ihan eri ja jos vain mitenkään voin valita, niin en enää koskaan haluaisi kulkea sitä ruljanssia läpi, jonka menimme IVF-hoitojen parissa. Vaikka kaikki meni meillä loppujen lopuksi tosi hyvin, niin voisin silti jättää sen kierroksen välistä.
Mitä alkioille tapahtuu, jos niitä ei käytä itse?
Otsikossa olikin kaikki oleellinen ja vastaus on, että en tiedä. En todellakaan tiedä. Mielestäni tämä on todella vaikea kysymys ja olenkin keskustellut monen kanssa siitä myös podcastissani. Mitä tehdään alkioille, jos niitä jää pakastimeen ja oma lapsiluku on täynnä? Kuulostaa rajulta ajatus, että ne menisivät roskiin kaiken sen työn ja tuskan jälkeen, mitä niiden eteen on tehty ja selvittämättä, että olisiko joku niistä voinut olla elinkelpoinen. Toisaalta joillakin alkioita tulee kymmeniä, eihän kukaan ole voinut itse valita hoitoihin joutuessaan, että haluan 20 alkiota ja kaikki on pakko käyttää, kun ei poiskaan raaski heittää. Siten sattuma määrittelisi aika isosti omaa elämää, jos perheen koko määräytyisi sen mukaan, miten hoito onnistuu ja paljonko alkioita saadaan. Eihän se niinkään voi mennä. Entäs sitten alkioiden luovuttaminen muille lapsettomuudesta kärsiville? Oman lapseni täyssisarus voisi siten kävellä jossain vastaan. Hyvin paljon erilaisia tunteita herättää sekin vaihtoehto. Hullulta kuitenkin tuntuu sekin, että on niin paljon lasta toivovia ja sitten on alkioita, joita ei käytetä. Mitä sinä tekisit tai teit omalla kohdallasi?
Noin 230 eurolla saimme ostettua lisää aikaa miettiä. Kyseessä ei ole mikään pieni asia, sillä aihe koskettaa koko loppuelämäämme. Toivoisimmeko lisää lapsia perheeseemme? Mitä siitä seuraa, jos toivomme? Entä siitä, jos emme toivo? Mitä sitten, jos raskautuisinkin luonnostaan ja alkioiden kohtalo ei ratkea sillä, että käyttäisimme niitä itse? Hirveästi kysymyksiä, joihin minulla ei ole vastauksia ainakaan tänään. Siksipä keitimmekin puolisoni kanssa hyvät kahvit, täytimme kyselyt tahoillamme ja painoimme lähetä-nappia. Katsotaan asiaa uudelleen vuonna 2025.