Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksissani kerroin, että kolmas alkionsiirto tuotti positiivisen raskaustestin ja varhaisultrassa näkyi pienen pieni ihme! Kerroin myös, että pahoinvointi on alkanut vallata päiviäni oikein toden teolla. Pienokaisen näkeminen ultrassa antaa uuden merkityksen pahoinvoinnista kärsimiselle. Ainakin tähän on hyvä syy ja oksentamisen taustalla on jotain merkityksellistä. Nenä on ollut tukossa jo positiivisesta raskaustestistä alkaen, eikä tilanne ole sen suhteen muuksi muuttunut. Nenän limakalvot vuotavat helposti verta. Kuvailen oloani tutuilleni siten, että kuvittele olevasi noroviruksessa, mutta olosi on sen verran parempi, että pystyt koko ajan tajuamaan, että miten hirveä olo sinulla on. Useinhan vatsataudissa olo on niin heikko, että vain nukkuu ja se menee sillä ohi muutamassa päivässä. Tämä ei mene ohi. Ei päivässä, ei viikossa, ei kuukaudessa. Silti olen niin kiitollinen jokaisesta hetkestä.
Oksentaminen jatkuu, etova olo jatkuu, kuivuminen jatkuu. Löydän itseni toistamiseen nesteytyksestä. Tällä kertaa nestettä tiputetaan kaksi päivää ja yön käyn nukkumassa välissä kotona. Minulta otetaan verikoe, jonka mukaan natriumit ovat alle viitteiden aivan kuten viimeksikin. Pissanäytettä varten tarvitsisi olla pissahätä, joka minulle tulee ensimmäisen kerran viiden tunnin tipassa olon jälkeen. Yllättäen siinä ei näy kuivumisen tuottamia ketoaineita, koska minuun on juuri tiputettu pari litraa nestettä. Lääkärin mukaan ei siten ole tarvetta tipalle ja ohjaa minut kotiin. Myöhemmin luen omakannasta, että ”tullessa otettu virtsanäyte, jossa ei kuivumisen merkkejä”. No näinhän se ei todellisuudessa mennyt, mutta en jaksa alkaa asiaa korjaamaan, koska sain hetkellisen avun kahden päivän nesteytyksestä.
Oksennus lentää ja päivät etenevät hitaasti. Odotan jatkuvasti sitä, että olo helpottaisi ja viikot kuluisivat niin, että uskaltaisin luottaa raskauteen. Viime nesteytyskäynnillä viikkoja oli takana tasan kahdeksan. Lääkäri totesi ultratessa näkyvyyden olevan huono valtavan turvotuksen takia, mutta syke näkyi ja se oli tärkeintä. Jatkan pahoinvointilääkkeiden kanssa kotona sinnittelyä ja olen yrittänyt juoda joka päivä urheilujuomaa, jotta saisin nesteen imeytymään suolojen avulla. Urheilujuoma pysyy aina hetkellisesti sisällä ja tuntuu, että siitä saattaisi olla jotain apuakin. Päivä kerrallaan pahoinvoiden viikot etenevät niin, että pian on aika ensimmäiselle neuvolalle!
Ensimmäinen neuvolakäynti
Ensimmäinen neuvolakäynti jännittää aivan hurjan paljon! Onko vauvamme vielä matkassa mukana? Onko kaikki hyvin? Seinäjoen neuvolassa on onneksi tapana ensimmäisellä kertaa tehdä ultraääni, jossa nähdään, että kaveri todella on matkassa tallella. Meitä jännittää aivan järkyttävästi, kun kipuan ultrapöydälle. Mitään ei näy. Terveydenhoitaja etsii ja etsii, kunnes jotain vilahtaa ruudussa. Etsin itsekin pimeästä ruudusta epätoivoisesti elämää. Ole kiltti tallella – rukoilen mielessäni! Ja sieltä hän löytyi, hyvästä piilosta kohdun takaosasta. Sydän sykki niin, että itsekin sen jo näimme ruudulla. Itku tuli taas, mikä helpotus. ”Viuh-viuh-viuh-viuh” kuuluu, kun terveydenhoitaja laittaa äänet päälle. Kaunein ääni, mitä olen koskaan kuullut! Meidän pieni se siellä sykkii menemään!
Ensimmäisellä neuvolakäynnillä käydään läpi yleistä terveydentilaa, lähisuvun mahdollisia sairauksia, omia elintapoja ja muita tärkeitä asioita. Samalla katsotaan paino, verenpaine ja hemoglobiini. Kaikki näyttää hyvältä. Pahoinvointi jyllää mielessä koko ajan ja mieheni syöttää minulle tasaisesti mynthoneita, jotta selviän käynnistä. Nyt pitäisi jaksaa jännittää yli kuukausi seuraavaan ultraan, joka tulee olemaan niskapoimu-ultra. Me olemme raskaana. Sitä on vaikea käsittää!
Viikot kuluvat hitaasti ja varmasti ja pystyn kävellä jo muutaman sadan metrin lenkin. Hitaasti kuin ankka, mutta kuitenkin! Se on jo jotain, että saan nenän ulos ovesta ja saa haistaa raitista ilmaa. Viikko viikolta raskausappi kertoo vauvan kasvavan. Ensin oltiin pienen pieni siemen ja sitten pian jo taateli, luumu ja kiiwi! Haluaisin jo kovasti alkaa enemmänkin valmistautua vauvan tuloon. Jotenkin mieli jarruttaa samalla ja pahoinvointi estää hurahtamasta todelliseen raskauskuplaan. Edelleenkin suurin osa päivästä menee sohvalla ja seuraavan ruuan alas saamista suunnitellen. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin!
Kiitos paljon, kun luit tarinaamme! Laita ihmeessä kommenttia, jos tarinamme herätti sinussa ajatuksia tai kysymyksiä. Vastaan mielelläni! Olisi kiva kuulla myös sinun kokemuksiasi! Voit myös seurata minua ja meidän matkaamme instagramissa.
Ja hei, muista kuunnella juuri julkaistua podcastiamme, jossa puhumme tahattomasta lapsettomuudesta. Pääset kuuntelemaan sen tästä! Keskiviikkona on luvassa uusi jakso, jossa kerrotaan yksi uusi tarina tahattomasta lapsettomuudesta! <3
Mahtavaa viikkoa sinulle!
Rakkaudella,
Jaana