Blogi

Täydellisten treffien resepti

Kirjoitus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Krapin kanssa!   Otsikossa se olennainen jo sanotaan - Tässä kirjoituksessa kerrotaan täydellisten treffien resepti! Ainakin meidän kokemuksella nämä treffit olivat vertaansa vailla ja en kovin äkkiä keksi mitään,...

Mitä heille kuuluu nyt? Elinan tarina!

Jännittävää!! Vihjailinkin edellisessä blogipostauksessani, että luvassa olisi uusia tuulia! Nyt saan kirjoittaa ensimmäisen blogipostauksen uudesta blogisarjasta nimeltä "Mitä heille kuuluu nyt?"! Blogisarjassa kerrotaan podcastissa vierailleiden ihmisten tämän...

remontti on valmis!

Kirjoitus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä CENT:n, Helatukun, Muatoan, Pramia Kalusteen, Jensenin ja Anttiinan kanssa! REMONTTIMME ON VALMIS! Viimeinkin voin kirjoittaa nuo sanat. Enpä tiennyt, kun heinäkuun lopussa pakkasimme kimpsumme ja kampsumme kasaan,...

Viimeisimmät kirjoitukset

Mitä heille kuuluu nyt? Elinan tarina!

Mitä heille kuuluu nyt? Elinan tarina!

Jännittävää!! Vihjailinkin edellisessä blogipostauksessani, että luvassa olisi uusia tuulia! Nyt saan kirjoittaa ensimmäisen blogipostauksen uudesta blogisarjasta nimeltä "Mitä heille kuuluu nyt?"! Blogisarjassa kerrotaan podcastissa vierailleiden ihmisten tämän...

remontti on valmis!

remontti on valmis!

Kirjoitus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä CENT:n, Helatukun, Muatoan, Pramia Kalusteen, Jensenin ja Anttiinan kanssa! REMONTTIMME ON VALMIS! Viimeinkin voin kirjoittaa nuo sanat. Enpä tiennyt, kun heinäkuun lopussa pakkasimme kimpsumme ja kampsumme kasaan,...

Uusi vanha koti

Uusi vanha koti

Kirjoitus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä CENT:n, Helatukun, Muatoan, Pramia Kalusteen, Jensenin ja Anttiinan kanssa! Olen monessa kohtaa luvannut vilauttaa, että mitä kaikkea kodissamme sitten loppuviimeksi tehtiin, kun vesivahingon takia iso remontti oli...

Jännän äärellä

Jännän äärellä

Blogipostaus on kirjoitettu yhteistyössä Solo Sokos Hotel Helsingin kanssa! Reipas pari viikkoa takaperin olin hyvin jännittävässä tilanteessa istuessani MTV3-studiolla Helsingin Vallilassa. Kello oli vajaa yhdeksän harmaana lauantaisena aamuna ja odotin omaa vuoroani...

Työmaalta päivää!

Työmaalta päivää!

Teksti on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä VV-Kuivauksen ja CENT-Listat Oy:n kanssa!   Toisin kuin erään huoltoaseman mainoksessa puhutaan yhden pysähdyksen taktiikasta, niin täällä taloudessa on viimeiset kuukaudet harjoitettu kahden pysähdyksen...

Pakastealkioiden tulevaisuus

Pakastealkioiden tulevaisuus

Viime viikolla saapui postista kirje, jonka lähettäjänä oli Pirkanmaan hyvinvointialue. Asumme itse Etelä-Pohjanmaalla, joten avasin kirjeen jo kävellessäni postilaatikolta sisälle. Mistä ihmeessä siinä voisi olla kyse? Samalla sekunnilla, kun vetäisin kirjeen ulos...

Touhukas kesäpäivä Tampereella

Touhukas kesäpäivä Tampereella

Meillä oli viime viikolla harvinaista herkkua tarjolla, kun Juha oli lomalla ja saimme olla koko perhe yhdessä aamusta iltaan. Odotimme kovasti alkavaa lomaa ja ainakin itselleni iskee hirveä tarve saada kaikki mahdollinen tehtyä yhden lomaviikon aikana. Pitäisi olla...

Irtiotto arjesta

Irtiotto arjesta

Blogi on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Ikaalinen Spa & Resortin kanssa! Voiko yksi vuorokausi tuntua kokonaiselta lomamatkalta? Voin sanoa, että kyllä voi! Pääsin viettämään hyvin epänormaalin maanantain ystävieni kanssa ja tämän kokemuksen perusteella...

Tahaton lapsettomuus-podcast

Tahaton lapsettomuus-podcast

Blogi on kirjoitettu yhteistyössä Sokos Hotellin kanssa! Blogini käsittelee pääsääntöisesti omakohtaisia kokemuksiani tahattomasta lapsettomuudesta, lapsettomuushoidoista ja meidän matkastamme vanhemmiksi. Blogin kirjoittaminen on toiminut omalla matkallamme...

Lapsellinen lapseton – Miten valmistautua vauvan tuloon?

Lapsellinen lapseton – Miten valmistautua vauvan tuloon?

Blogipostaus on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Lastentarvikkeen kanssa. Moni on varmasti kuullut lauseen, että sitä näkee ympärillään, mitä haluaa nähdä. Toisaalta olen sitä mieltä, että sitä näkee myös sellaisia asioita, jotka sattuvat sillä hetkellä olemaan...

Elämä yllättää

Elämä yllättää

*Sisältövaroitus! Postaus sisältää sensitiivistä sisältöä liittyen raskautumiseen!* ”Joskus elämämme ikävimmät käänteet vievät tielle, jossa tapahtuu elämämme parhaimmat asiat!”. Näinhän se usein menee, vaikka lause itsessään aika kliseinen onkin. Muistan, kun olimme...

Vauvavuosi

Vauvavuosi

Niin monella tavalla uskomatonta, mutta totta, että meidän vauvavuotemme on takanapäin ja kotonamme asustaa pieni taapero. Jos olet lukenut aiempia postauksiani, niin tiedät, että tämä tilanne ei ollut meille mitenkään automaattinen tai itsestäänselvä. Oikeastaan...

Podcast tahattomasta lapsettomuudesta

Podcast tahattomasta lapsettomuudesta

Kierron verran toivoa-podcast sai alkunsa omasta tarpeestani. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun kohtasin syviä ahdistuksen, pelon ja epävarmuuden tunteita tahattoman lapsettomuuden vuoksi. Itseasiassa tunteet nousivat eniten pintaan siksi, etten voinut saada mistään,...

Synnytyskertomus

Synnytyskertomus

Seuraavaksi on luvassa synnytystarina, jossa synnytystapana on suunniteltu sektio eli keisarinleikkaus. Sitä on kovasti toivottu ja olen itsekin palanut halusta päästä kirjoittamaan sen. Seitsemän viikkoa on mennyt vauvan kanssa siivillä ja tuntuu, että nyt on...

Ra(s)kas raskaus

Ra(s)kas raskaus

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viimeksi kirjoittelin raskausajan kuulumisia ja samalla teemalla jatketaan. Toinen kolmannes oli meidän raskauden selkeästi parasta tai helpoiten sujuvinta aikaa...

Raskauskuulumisia

Raskauskuulumisia

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viimeisimmästä kirjoituksestani on vierähtänyt tovi. Jokainen päivä on ollut täynnä uuden ihmettelyä ja samaan aikaan olen kovasti odottanut syksyä. Kuten olen...

Me ollaan raskaana

Me ollaan raskaana

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksissani kerroin, että kolmas alkionsiirto tuotti positiivisen raskaustestin ja varhaisultrassa näkyi pienen pieni ihme! Kerroin myös, että...

Raskaustestin tulos

Raskaustestin tulos

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksissani kerroin taukokierrosta alkionsiirtojen välissä sekä uudesta siirrosta. En lähtenyt alun perin kovin luottavaisin mielin tähän siirtoon,...

Haluaisin uskoa ihmeisiin

Haluaisin uskoa ihmeisiin

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksissani kerroin toisen pakastealkionsiirron negatiivisesta lopputuloksesta ja toimista, joihin ryhdyin sen jälkeen oman hyvinvointini...

Vitamiinit & hedelmällisyys

Vitamiinit & hedelmällisyys

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksessani kerroin toisen pakastealkionsiirron jälkeisistä piinapäivistä ja negatiivisesta lopputuloksesta. Tässä kirjoituksessa kerron enemmän...

IVF-hoito & Piinapäivät

IVF-hoito & Piinapäivät

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksessani kerroin valmistautumisesta elämäni ensimmäiseen IVF-hoidon pakastealkionsiirtoon. Nyt piinapäivät ovat täällä. Ne ovat kyllä nimensä...

Pakastealkion siirto

Pakastealkion siirto

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksessani kerroin IVF-hoidon tuoresiirron johtaneen negatiiviseen tulokseen. Hetki siinä meni taas haavoja nuollessa, mutta ei ole muuta...

Raskaustestin tulos

Raskaustestin tulos

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksessani kerroin IVF-hoidon tuoresiirrosta. Nyt on aika jännittää ja kertoa raskaustestin tulos!  Vähän ennen siirtoa olin aloittanut emättimeen...

IVF-hoito & alkion tuoresiirto

IVF-hoito & alkion tuoresiirto

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksessani kerroin IVF-hoidon punktiosta vaihe vaiheelta ja nyt olisi vuorossa kauan odotettu alkion siirto. Tunnelmat punktion jälkeen Punktion...

IVF-hoito & munasolujen punktio

IVF-hoito & munasolujen punktio

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksessani kerroin, että IVF-hoito aloitettiin ja nyt seuraavaksi olisi vuorossa munasolujen punktio. Munasolujen Punktio lähestyy Perjantaina...

IVF-hoito – Kovat keinot käyttöön!

IVF-hoito – Kovat keinot käyttöön!

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksessani kerroin, että toinenkaan inseminaatio ei tuottanut tulosta ja nyt on aika siirtyä syvään päätyyn eli IVF-hoito alkaa. IVF-hoito IVF-hoito...

Lapsettomuus ahdistaa!

Lapsettomuus ahdistaa!

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksessani kerroin toisesta inseminaatiostamme ja siitä, kuinka joudumme siirtymään IVF-jonoon, mikäli se ei tuota tulosta. Lapsettomuus...

Inseminaatio 2/2

Inseminaatio 2/2

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Sain viime kerralla ultrassa tiedon 100% varmasta keskivaikeasta endometrioosista. Muutama päivä meni sulattelussa. Olihan se endometrioosin epäilys tiedossa,...

Lapsettomuushoidot jatkuvat!

Lapsettomuushoidot jatkuvat!

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Menkat ovat taas täällä. Soitan klinikalle ja siellä on palattu töihin. JES! Hommaa voidaan edistää ja lapsettomuushoidot saavat virallisesti alkaa! Saan apua...

Kohdunulkoinen raskaus & uusi alku

Kohdunulkoinen raskaus & uusi alku

Tämä teksti on jatkumoa edelliseen kirjoitukseeni, kun jouduin sairaalaan kohdunulkoisen raskauden takia. Jos et vielä ole lukenut sitä, niin se kannattaa lukaista ensin tästä. Teksti päättyi tilanteeseen, jossa jännitetään, että joudunko leikkaukseen vai miten...

Lapsettomuustutkimukset

Lapsettomuustutkimukset

Kirjoittelin meidän lapsettomuusmatkan alusta edellisessä postauksessa. Jos et ole vielä lukenut sitä, niin pääset siihen tästä. Nyt tutkitaan. On marraskuu 2019 ja aika käynnistää lapsettomuustutkimukset. Onko tässä "projektissa" jotain mätää ja jos on, niin missä?...

HALUATKO LUKEA KOKO TARINAN ALUSTA?

Löydät kaikki postaukset alusta loppuun listattuna klikkaamalla tästä!

 

 

 

UUSIMMAT KIRJOITUKSET:

Täydellisten treffien resepti

Täydellisten treffien resepti

Kirjoitus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Krapin kanssa!

 

Otsikossa se olennainen jo sanotaan – Tässä kirjoituksessa kerrotaan täydellisten treffien resepti! Ainakin meidän kokemuksella nämä treffit olivat vertaansa vailla ja en kovin äkkiä keksi mitään, mikä voisi lyödä näille deiteille vetoa! Kaikki alkoi siitä, että päätimme mieheni kanssa jakaa paremmin kodinhoitoon ja siivoukseen liittyviä työtehtäviä. Minusta on tuntunut, että suurin osa hommista kasautuu omille harteilleni samalla, kun mieheni käy töissä lepäilemässä. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä mieheni tekee yrittäjänä ahkerasti hommia ja aloittaa kodin pyörityksen heti, kun astuu ovesta sisään. Molemmilla on paljon puuhaa ja asioita, jotka täytyy saada tehdyksi eikä kummallakaan ole aikaa. Päätimme helpottaa arkeamme (ja vähentää aiheesta syntyneitä kinasteluita) laatimalla siivouslistan. Siinä lukee, että kuka tekee ja mitä milloinkin. Palkinnoksi päätimme järjestää meille treffejä kerran kuukaudessa onnistuneesta listan noudattamisesta.

Tuumasta toimeen! Lista tuli kirjoitettua ja seuraavaksi lähdin heti suunnittelemaan palkintoa, vaikka päivääkään emme olleet listaa vielä noudattaneet. Olen aina halunnut päästä Ida Paulin & Kalle Lindrothin keikalle sen jälkeen, kun näimme heidän esiintyvän asuntomessuilla. Heidän musiikkinsa iskee minuun ja rakastan laulujen tarinoita! Kurkkasin heidän sivuilleen nähdäkseni keikkakalenterin ja yksi paikka nousi heti yli muiden, KRAPI! Ymmärsin välittömästi, että nyt olisi sauma järjestää vuosisadan treffit! Jos et vielä koskaan ole käynyt Krapilla, niin nyt kannattaa varata vierailu kalenteriin! RAKASTAMME Krapia, sen kaunista ja tunnelmallista miljöötä, erittäin herkullista ruokaa ja koko paikkaa! Rakastamme sitä ihan oikeasti niin paljon, että päätimme järjestää sielä meidän ikimuistoiset häät vuonna 2018! Mun on ihan pakko jakaa meidän häävideo, niin pääset kurkkaamaan tunnelmia ja saat kiinni siitä, miten upea paikka Krapi on!

En voisi parempaa paikkaa täydellisille treffeille keksiä! Olisin halunnut laittaa tämän postauksen täyteen hääkuvia, mutta yritän nyt malttaa siirtyä kertomaan sitä täydellisten treffien reseptiä! Lyhykäisyydessään paras seura, herkullinen ruoka ja viihde takaavat loistavan deitti-illan arjen uurastuksen keskelle! Me unohdamme Juhan kanssa helposti toisemme arjen tiimellyksessä, kun vauhdikkaat päivät seuraavat nopeasti toisiaan eikä aikaa parisuhteelle tunnu olevan. Mitä vähemmän järjestämme aikaa toisillemme, sitä enemmän kitkaa kertyy, joka sitten purkautuu nahisteluna ja tunteiden kuumumisena. Muistan, kun pääsimme pitkän ajan jälkeen kahdestaan ulos syömään ja juttelimme ihan muista jutuista, kun arjen pyörittämisestä. Sanoin ääneen Juhalle, että “vitsit mä olen melkein unohtanut, että miten fantastinen tyyppi sä olet!” Sen jälkeen olemme yrittäneet huolehtia siitä, että käymme säännöllisesti treffeillä! 

Treffit Krapilla

Täydellisiin treffeihin kuuluu hyvä ruoka ja se, jos mikä, onkin loistava syy buukata deitit Krapille! Meidän häitä juhlittiin ravintola Mankelissa, joka on avoinna kesäisin, mutta nyt meille varattiin pöytä tunnelmallisesta ravintola Krapihovista. Odotimme iltaa malttamattomana, sillä olemme syöneet Krapihovissa ennenkin. Itseasiassa heidän herkut olivatkin alunperin syy siihen, että päätimme pitää myös häämme Krapilla. Krapihovin mielettömän herkullinen pitopöytä tarjoilee toinen toistaan sulavampia herkkuja, jotka ovat kaikki itsetehtyjä. Hyvä ruoka on yleensä meidän treffien ydin ja rakastammekin viettää aikaa tunti tolkulla erilaisissa ravintoloissa maistelemassa uusia makuja! Krapilta löytyy oma palvaamo, lihanleikkaamo sekä leipomo, joten voit vain kuvitella, että miten mielettömältä kaikki Krapihovin ruoka maistuu! Olimme varanneet treffien kunniaksi Krapin Dinner & Show-illan, joka yhdistää Krapihovin viiden vuodenajan pitopöydän sekä artisti-illan Krapin Pajan klubilla! 

Krapi häät treffit

Meillä oli molemmilla vastassa perhosia, kun ajoimme Krapin pihaan. Mieleen tuli kuplivaa jännitystä ja hymy oli korvissa. Oli helppo palata ajassa taaksepäin muistoihin, kun vietimme ikimuistoisia hääjuhlia juuri näissä maisemissa. Krapihovi oli ihan yhtä kaunis ja tunnelmallinen kuin aiemminkin! Häidemme aikaan oli ihanaa, kun vieraita jäi yöksi Krapin hotellihuoneisiin ja nautimme kattavan ja herkullisen aamiaisen Krapihovilla koko seurueemme kanssa. Nyt Krapihoville oli katettu hulppea alkuruokapöytä, josta löytyi muun muassa blinejä monilla herkullisilla täytteillä, sillejä ja kaloja, itse tehtyä makkaraa, palvattua lihaa ja vaikka mitä muuta! Laitan koko menun alas! Saapuessamme paikalle meidät ohjattiin kauniisti katettuun pöytään ja kilistimme treffien kunniaksi samppanjalla! Alkuruoka oli katettuna kauniisti buffettiin ja lautasen lastaaminen meinasi heti lähteä lapasesta, kun pöytä notkui toinen toistaan herkullisempia luomuksia. 

Krapihovin menu


Blinit & Blinin lisukkeet

Kirjolohen mätiä, siian mätiä, Cavi-Art merileväkaviaaria & Blinejä ja voisulaa

Punasipulia, Smetanaa, Venäläistä suolakurkkua,
Krapin puutarhan Hunajaa, Mäntymäen luomutilan kananmunia,
Sienisalaattia, pikkelöityjä kapriksia & Krapin palvilihatartaria


Talven kylmistä vesistä
Krapin Ginisilliä, Tomaattisilliä, Marinoituja silakkapihvejä
Punajuurella maustettua jääkellarinlohta

Maalta ja Krapin kellarista

Palsternakkapannacottaa ja paahdettua mallasleipämurua
Salaattia selleristä ja savujuustosta
Talven vihersalaattia: Paahdettuja juureksia, karpaloita ja appelsiinikastiketta

Fenkoli-sipulisalaattia

 

Krapin Palvaamosta

Krapin Palvaamossa palvattua maalaiskananpoikaa ja kastiketta paahdetusta valkosipulista
Savustettua härän ulkofileetä ja piparjuurimajoneesia

Krapin palviporomakkaraa, puolukoita ja Krapin sinappia

Päivän keittoa

& Krapin luomuleipiä, voita ja karpalolevitettä

 

Pääruokavaihtoehtoja

Lämpimiä punajuurimykyjä, punajuuripyyreetä, paistettua kaalia ja sitruuna-kauravaahtoa

tai

Savumarinoitua taimenta, krossattua perunaa, paistettua sipulia, simpukkakastiketta ja purjotuhkaa

tai

Perinteinen pippuripihvi, talven juureksia, sieniperunakakkua ja pippurikastiketta


Suomalaisia pientilajuustoja & Krapin hillokkeita

Kuusamon Juustolan mustaleimaemmental & hasselpähkinähilloketta,
Herkkujuustolan PunaHeidi punahomejuusto & portviinihilloketta
Herkkujuustolan Vilho kittijuusto & savupaprikahilloketta


Jälkiruokapöydästä
Suklaa-rommileivos, sitruunakakkua, toffeemoussea ja puolukkaa, pikkuleipiä
 Kahvia ja teetä

Alkuruokapöydässä olisi voinut viihtyä vaikka kuinka kauan, mutta piti säästää hiukan tilaa myös lautasannoksena tarjoilluille kalalle ja pippuripihville, puhumattakaan herkkuja notkuvasta jälkiruokapöydästä. Maistelin jälkiruuan kanssa herkullista makeaa valkoviiniä, joka sopi aivan loistavasti yhteen juustojen ja niihin tehtyjen hillokkeiden kanssa. Kunpa voisin vielä palata hiukan ajassa taaksepäin ja käydä kerran kiellon päälle santsaamassa näitä juustoja hilloineen! Tai mikä vielä parempaa, ehkä pääsen maistamaan jotain ihan uutta ja herkullista! Krapihovin pöydässä on nimittäin viisi vuodenaikaa ja herkut vaihtuvat sen mukaisesti!

Show time – Ida Paul & Kalle Lindtroth

Tunnelma oli korkealla ja vatsat täynnä, kun suuntasimme Krapihovin ovista ulos ja kuljimme pihan poikki tunnelmavalaistuksessa kohti Pajaa. Saatoimme pari kertaa pysähtyä pussaamaan ja käsi kädessä kävely toi mieleen nuoruusvuodet. Tätä täytyy tehdä ehdottomasti useammankin! Krapin Pajalla meille oli varattu nimellä paikat parvelta, josta olikin loistavat näkymät lavalle. Parvella oli oma baari, josta armas mieheni kävi tilaamassa minulle yllätykseksi drinkin ja lasin kuplivaa. Jos näitä treffejä voisi vielä hieman parantaa, niin se onnistuu helposti sillä, että ensi kerralla jäämme yöksi, niin voisi rauhassa istua iltaa pitkälle yöhön! Pajalla on kaikille vieraille nimetyt istumapaikat ja siellä on mahdollista nauttia juomia, tapaksia ja liekkileipiä shown aikana. Mikä parasta, niin ne on mahdollista tilata valmiiksi ennakkoon omalle paikalle heidän verkkokaupasta, jolloin säästyy jonottamiselta!

Show oli juuri niin ihana, kun odotinkin sen olevan! Ida ja Kalle esiintyivät kahdestaan ilman bändiä, joten show oli hyvin intiimi. Sehän sopi meille, jotka fiilistelimme musiikkia toistemme kainalossa. Ilta loppui ihan liian nopeasti ja haikeus valtasi mielen, kun piti lähteä nukkumaan puolen yön aikoihin. Ajoimme matkalla vanhan asuinalueemme Vantaan Tammiston kautta ja fiilistelimme sitä, mitä kaikkea olemme ehtineet yhdessä tehdä ja kokea. Aivan parhaat treffit ikinä ja nämä otamme uusiksi! Jos haluat varastaa idean, niin tässä olisi seuraavien unelmatreffiemme resepti:

Treffit 17-18.7

  • Krapilla puistokonsertti – BEHM
  • Majoitus hotellissa
  • Hemmottelusauna ja skumppaa huoneessa
  • Herkullinen aamupala ja illallinen Mankelissa

Treffit 15-17.8

  • Krapin puutarhajuhlat esiintyjineen joko torstaina 15.8. tai useampana päivänä (15.-17.8)! 
  • Ruokailu Krapihovissa 
  • Majoittuminen hotellissa
  • Herkullinen aamupala

Jompikumpi ylläolevista täytyy kyllä ehdottomasti toteuttaa tulevana kesänä! Idean saa varastaa vapaasti ja paljon muitakin hyviä keikkoja oli Krapin kalenterissa. Kannattaa käydä kurkkaamassa itselle sopiva päivä ja esiintyjä täältä.  Lisäksi itseäni kiinnostaisi päästä katsomaan Krapilla olevaa kesäteatteriesitystä ja Juha tietysti halajaa päästä korkkaamaan pihapiirissä olevan golf-kentän! Näitä treffejä täytyykin alkaa heti suunnitella – En malta odottaa!

Rakkauskuplaterveisin,

Jaana

 

remontti on valmis!

remontti on valmis!

Kirjoitus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä CENT:nHelatukunMuatoanPramia Kalusteen, Jensenin ja Anttiinan kanssa!

REMONTTIMME ON VALMIS! Viimeinkin voin kirjoittaa nuo sanat. Enpä tiennyt, kun heinäkuun lopussa pakkasimme kimpsumme ja kampsumme kasaan, että vasta joulun tienoilla remontti on valmis. Aikamoinen urakka, joka pitkittyi, kun nälkä kasvoi syödessä. Jokainen, joka on joskus tehnyt remonttia, voinee tunnistaa sen, että kun korjaa jonkun nurkan uudeksi, niin seuraavat nurkat rapistuvat silmissä. Kotimme oli alunperin ihan toimiva, mutta kaipasin kovasti päivitystä moniin paikkoihin ja vielä enemmän tarvitsimme toiminnallisempia ratkaisuja. Vaikka arkieteistä ja yhtä ylimääräistä makuuhuonetta ei saatu taiottua, niin nykyinen kotimme palvelee meitä tällä hetkellä paljon paremmin kuin aiemmin. Lupasin laittaa postauksen, jossa jaan ennen ja jälkeen-kuvia, joten tässä se tulee!

Ennen kuin sukellan kokonaan remonttiin, niin haluaisin kirjoittaa muutaman sanan tästä Kierron verran toivoa-blogistani ja -instatilistä. Juttelin kanavieni sisällöstä yhden seuraajani kanssa (jonka jakso tullaan kuulemaan podin kaudella seitsemän – en malta odottaa!) ja nimenomaan siitä, että kuinka paljon kerron nykyisestä elämäntilanteestamme verrattuna lapsettomuutta käsittelevään sisältöön. On tosi hankala vetää raja siihen, että mitä kertoo ja mitä ei. Vaikka olemme tällä hetkellä onnellisesti kahden pienen tyttären vanhempia, niin lapsettomuusajan tuska ei ole poistunut mihinkään. Aika on hionut siitä terävimmät reunat, mutta kyllä sitä kannetaan mukana varmasti hautaan saakka. Sen takia varmasti onkin kehittynyt “lapsellinen lapseton”-termi. Lapsettomuuden identiteetti ehtii tulla niin tutuksi hoitojen ja epätietoisuuden aikana, että sitä viittaa ei voinutkaan riisua, vaikka kaksi viivaa pärähti raskaustestiin. Olen päätynyt siihen, että koska kaikkien meidän, jotka olemme kärsineet tahattomasta lapsettomuudesta, hartain toive on sylin täyttyminen, niin kerron jonkin verran nykyisestä elämäntilanteesta ja raskauksista sekä synnytyksistä. Vältän kuitenkin käyttämästä esimerkiksi #tahattomastilapseton tai muita vastaavia hashtageja sisällössä, jossa on esimerkiksi raskausvatsa tai lapsia yms. triggeröivää sisältöä. Toivottavasti siten pystyisin tarjoamaan kaikille jotakin sisältöä mihin samaistua! Jos sinulla on vinkkejä ja toiveita sisältöjen suhteen, niin otan niitä mielelläni vastaan! Sain haastateltavaltani niin hyvän idean sisällön suhteen, että kannattaa pysyä kuulolla – Tulossa jotain ihan uutta uuden vuoden kunniaksi! Hypätään nyt kuitenkin remontin ennen ja jälkeen-kuvien pariin, ennen kuin paljastan liikoja!

 

Kodinhoitohuoneen muutos

 

Kodinhoitohuoneemme oli tila, josta koko remontti alkoi, koska siellä vesivahinko oli tapahtunut. Olisin alunperin halunnut valita laattalattiaan isot laatat, mutta se ei ollut mahdollista keskellä lattiaa olevan lattiakaivon takia, joten päädyimme valitsemaan samantyyliset 10*10 laatat, jotka kylpyhuoneessa oli. Päädyimme tähän valintaan sen takia, että usein kodinhoitohuoneen ovi on auki ja näkyvyys keittiöstä on kylppäriin saakka. Nyt, kun laatat ovat samanlaiset, niin näkymä on seesteinen ja harmoninen. Toteutetaan sitten joskus haaveideni isolaattainen lattia, kun rakennamme uuden kodin alusta saakka. Muuta samaa kodinhoitohuoneessa ei sitten oikeastaan olekaan alkuperäisen kanssa. Kirjoittelinkin aikaisemmassa blogipostauksessani, että olin rakastunut rimapaneeliin ja päädyimme verhoilemaan kodinhoitohuoneen kokonaan upealla CENT:n rima-3 paneelilla. Olen ihan älyttömän tyytyväinen lopputulokseen! Rimapaneeli luo kodinhoitohuoneeseen tunnelmaa ja lämpöä, olematta kuitenkaan synkkä. Vai mitä olet mieltä?

Kodinhoitohuoneen tunnelmaan vaikuttaa sekin, että karsea loisteputkivalaisin vaihdettiin kauniisiin ja siroihin spottivaloihin. Haaveilen vielä, että jäljelle jääneistä paneelin pätkistä tehtäisiin vaatehuoneeseen liukuovi vanhanaikaisen valkoisen haitarioven tilalle. Kodinhoitohuoneesta saatiin spa-tunnelmainen tekemällä väliseinä vesivaraajan eteen samasta paneelista, jolla seinät, katto ja kalusteiden välitilat päällystettiin. Asuntomessuilla olin ihastunut ruskean ja harmaan väliin sijoittuvaan moccan ja greigen sävyihin. Päädyimme suunnittelemaan Pramia Kalusteiden kanssa kodinhoitohuoneen kalustuksen kokonaan uudenlaiseksi vastaamaan nykyisiä tarpeitamme. Tasotilaa oli edellisessä kodinhoitohuoneessa surkean vähän ja nyt sitä on niin, että piisaa! Yläkaapit sijoittettiin ulottumaan kattoon saakka, niin saatiin kaivattua lisäsäilytystilaa ties mille tavaroille! Sieltä löytyy tällä hetkellä koko perheen pyyhkeet, lastentarvikkeita, tallivaatteet, pyykkäystarvikkeet, lamput, patterit, pientavaroita, Juhan urheilukamoja ja vaikka sun mitä muuta! Kaapinovet ovat sävyltään Pramian Luxe supermatta zenit mocca. Tykkään näistä kaapeista aivan superpaljon ja muutos entiseen on valtava!

Vintille menevä luukku päädyttiin maalaamaan ruskealla ja isäni teki reunoille CENT:n lämpö dyyni-paneelista listat, jotka sopivat katon rimapaneeliin täydellisesti. Lämpö dyyni-paneelia jäi juuri sopivasti sen verran yli toimiston seinän verhoilusta, että se riitti listoihin. Kodinhoitohuoneen tason syvyys on noin 80cm ja se on toimiva ratkaisu esimerkiksi pyykin viikkaamiseen ja vaipan vaihtamiseen. Käytävälle jäi kuitenkin ihan kivasti tilaa, jotta siinä pystyy toimimaan. 

Kylpyhuoneen muutos

Kylpyhuoneeseen haluttiin saada pientä muutosta, koska alakaappi ei ollut kovin toimiva ja tasotilaa ei ollut juurikaan. Lisäksi kaapistoissa ei ollut pesuhuoneeseen sopivia ovia, niin ne olivat vaurioituneet vesiroiskeista. Pramia Kalusteiden kautta sai kätevästi tilattua omiin mittoihin sopivat ovet, joten vanhat yläkaappien rungot säilytettiin ja vain ovet vaihdettiin. Lisäksi kylppäriin uusittiin allaskaluste. Ovissa on sama väri käytössä kuin kodinhoitohuoneessa. Lisäksi kylppärin silikonit uusittiin. Lopulta melko pienellä vaivalla kylpyhuoneeseen saatiin raikas ja uusittu ulkoasu!

Pikku WC:n muutos

Olisin halunnut uusia pieneen WC:hen kaapistot, mutta jostain piti tällä kertaa tinkiä ja vanhat kaapit saivat jäädä. WC näyttää silti aivan uudelta ja heräsi eloon pienellä vaivalla! Vanhanaikaiset yläkaapit ja peili sekä hirvittävän ruma valo otettiin pois ja seinä tasoitettiin rakennuslaastilla. Tasoittamisen jälkeen seinä sai kauniin uuden violettiin menevän värin ja aivan mielettömän upean Seinäjokisen Muatoa-peilin meikkivalon kera! Kerroinkin Muatoa-peileistä edellisessä postauksessani ja sen voi lukaista tästä. Peilejä on monia erilaisia ja niihin on valittavana lisävarusteita, kuten meikkivalo, höyrynpoisto, himmennys tai pistorasia. Peili on unelmieni täyttymys ja näyttää upealta tuoden tilaan epäsuoraa valoa! Olen maailman huonoin tekemään päätöksiä, mutta jotenkin tämä Halo-niminen peili puhutteli heti sen nähtyäni! Meidän peili on 80cm halkaisijaltaan ja siihen tilattiin lisävarusteena pallomainen meikkivalo. Meikkivalon paikan voi itse määrittää ja niitä voi olla useampiakin! Tarvittaessa se on myös helppo ottaa pois. Lisäksi uusimme vanhojen kaappien vetimet ja jalat Helatukun mallistosta. Näitä vetimiä ja jalkoja voi ostaa kuluttajana suoraan esimerkiksi netraudasta. Messingin sävyiset Beta-mini vetimet tekivät vanhoista kaapeista kuin uudet! Samaten messingin sävyssä olevat Rev-kalustejalat viimeistelivät lopputuloksen. Tulevaisuudessa haluaisin hankkia Muatoa-peilien suorakulmaisen mallin kodinhoitohuoneeseen. Se olisi kaunis ja keveä katseenvangitsija upealle rimaseinälle!

Makuuhuoneen muutos

Heti alkuun on pakko sanoa, että RAKASTAN meidän uusittua makuuhuonetta ja varsinkin ihanan isoa ja löhöilyyn houkuttelevaa uutta Jensenin Cozy-sängynpäätyä! Se on täydellinen ja luo makkariin juuri sellaista arjen ylellistä tunnelmaa, jota toivoinkin! Makuuhuoneen kalustus meni sänkyä lukuun ottamatta uusiksi, kun innostuin kurkkaamaan Jensenin nettisivuille. Meillä on ollut jo muutaman vuoden käytössä Jensenin Nordic Seamless-sänky, josta tykkäämme kovasti! Sängyssämme on exact-toiminto, jonka avulla voimme säätää molemmille  henkilökohtaisiin tarpeisiin sopivan tuen alaselälle ja lantiolle. Sängyn hankinnan jälkeen ei enää aamuisin tunnu siltä, että olisi rekan alle jäänyt. Vanhassa sängyssämme särki ja kolotti joka paikkaa, jos nukkui yhtään pidemmät yöunet, eikä aamulla olo ollut levännyt. Jos kuulostaa yhtään tutulta, niin voin hyvin lämpimästi suositella uuden sängyn hankintaa! Vertailimme hyviä sänkyjä silloin pitkään ja Jensenin sänky täytti kaikki toiveemme niin ostohetkellä, kuin nytkin muutaman vuoden kokemuksen perusteella.

Jensenin sivuilla on paljon erilaisia lisävarusteita ja muita tuotteita makuuhuoneeseen, kuten yöpöytiä. En tiedä, että voiko kukaan samaistua, mutta minulla on paha tapa riisua vaatteeni lattialle nukkumaan mennessäni, kun ei ole ollut mitään tasoa mihin ne voisi laskea. Sitten keräilen sieltä villakoirien seasta vaatteita pyykkiin, vaikka ne olisi ihan hyvin kestäneet vielä uusintakäyttöä, jos eivät olisi uineet (viikkoa) lattialla. Lisäksi kaipasin jotain penkkiä, johon myös päiväpeiton ja koristetyynyt voisi laittaa yön ajaksi. Aikani selailtuani Jensenin sivuilla ja haaveillessani uudesta sängynpäädystä, bongasin upean tammisen sit-on ottomaanin eli puisen penkin!

Siitä se ajatus sitten lähti ja mopo karkasi käsistä! Näin sivuilla aivan mielettömän upeat tammiset Eicon-yöpöydät, jotka sopivat ottomaani-penkkiin täydellisesti. Lisäksi uudet kalusteet sopivat uuteen kalanruotolattiaan, joten olihan muutos lähdettävä toteuttamaan! Kaipasimme enemmän tilaa yöpöydille, joten laitoimme tilaukseen Jensenin sänkyyn kiinnitettävät add on-yövalot, jolloin yöpöydät jäävät vapaaksi. Olemme pitkään mieheni kanssa puhuneet, että pitäisi vähentää puhelimen selaamista iltaisin ja ottaa esimerkiksi kirja käteen. Nyt sänky oikein kutsuu rentoutumaan, kun voi nojata ihanan pehmeään sängynpäätyyn ja napsauttaa oikeasti hyvän yövalon päälle ja alkaa lukemaan. Olemme puhuneet, että vuoden 2024 tavoitteemme olisi lisätä omaa hyvinvointiamme laskemalla kierroksia ja oppimalla rauhoittumaan. Ihana makuuhuoneemme varmasti auttaa tässä tavoitteessa!

 

Lopputuloksen viimeistelee sänkyyn vaihdetut uudet tammiset Eicon oak-jalat sekä uusi beigen sävyinen kangas sänkyyn. Vaalean beiget sävyt tulevat kauniisti esiin tumman vihreäksi maalatusta makuuhuoneesta, joka on tumman sävyisenä rauhoittava ja kutsuu rentoutumaan ja rauhoittumaan. Olen niin tyytyväinen sängyn uuteen ulkoasuun! Miten helposti saikaan vanhasta sängystä kuin uuden uusimalla sen runkoon eri värisen kankaan! Kankaan vaihto itsessään oli hyvin nopea ja yksinkertainen juttu toteuttaa ja  lopputulos on ihana! Herää vain kysymys, että koska seuraava inspiraatio sisustuksen muokkaamiseen tulee, koska Jensenillä oli vaikka mitä ihania kangasvaihtoehtoja! Vaihdoin ikkunaan lattiasta kattoon olevat verhot, jotka itsessään tuovat hieman hotellimaista tunnelmaa. Jahka pörssi sallii, niin uusin makuuhuoneeseen upeat uudet verhot koko seinälle. Jensenin tuotteita voi ostaa Vepsäläiseltä, Iskusta ja Stemmasta. Kävin ihastelemassa kankaiden sävyjä ja fiilistelemässä sängynpäätyä paikallisessa Vepsäläisen myymälässä. Voin luvata, että livenä tuotteet näyttävät vielä paremmilta kuin netin kuvissa! Jos uuden sängyn hankinta on ajankohtaista, niin suosittelen lämpimästi lukaisemaan tämän aikaisemman postaukseni, jossa kerron vinkkejä sängyn hankintaan. Yksi vinkki pitää kuitenkin heti sanoa: pötkötelkää rauhassa sängyissä, niin saa oikean tuntuman patjan kovuudesta! Olisimme valinneet liian kovan patjan ensituntumalta, mutta myyjä onneksi kehotti meitä fiilistelemään rauhassa sänkyä!

Olohuoneen muutos

Olohuoneessa ei periaatteessa tehty mitään muuta remonttia, kuin uusittiin lattia, listat ja maalattiin takka, mutta siitä huolimatta se näyttää ihan uudelta! Syy tähän on aivan mielettömän hieno, kotimaista käsityötä oleva tamminen Anttiinan ruokaryhmä! En voisi olla tyytyväisempi tähän valintaan, sillä ruokaryhmä on niin kaunis ja se muutti koko olohuoneen ulkoasun. Vanha pöytämme oli valkoinen korkeakiiltoinen pöytä mustien tekonahkatuolien kera ja ne olivat todella aikansa eläneet, eivätkä sopineet enää sisustukseemme. Uusi Directo-ruokapöytämme on ihanan siro, mutta samaan aikaan tilava, johon koko perheemme mahtuu syömään! Jouluna illallistimme meillä isovanhempien ja sisarustemme kera, jolloin uusi ruokaryhmämme keräsi ympärilleen iloista puheensorinaa herkkulautasten äärelle! Samalla uudet upeat Helsinki-tuolit pääsivät todelliseen koeajoon istuinmukavuudeltaan, kun pöydän ääressä istuttiin tunti toisensa jälkeen. Jokainen vieraistammekin tuumasi, että tuolit ovat todella hyviä istua sen lisäksi, että ne ovat kauniita kuin karkit!

 

Kirjoittelinkin aiempaan postaukseeni vierailustani Anttiinan tehtaalla Kauhajoella, jossa kaikki kalusteet valmistetaan käsityönä. Jos et asu lakeuksilla, niin kannattaa vierailla heidän showroomillaan Unioninkadulla Helsingissä, niin pääset ihastelemaan näitä upeita kotimaisen käsityön tuotoksia omin silmin! Heillä on monenlaisia tuotteita, joista löytyy sopivia ratkaisuja erilaisiin sisustustyyleihin ja tilantarpeisiin. Kannattaa myös vierailla heidän nettikaupassaan, johon pääset tästä! 

 

Minulla on haaveena saada jossain vaiheessa uusittua olohuoneessamme oleva korkeakiiltoinen Ikean senkki Anttiinan tammiseen senkkiin! Lisäksi heillä on vaikka mitä muitakin upeita tuotteita. Suosittelen valitsemaan Anttiinan kalusteita monestakin syystä! Itselleni merkityksellisintä oli se, että tuotteet ovat käsin tehtyjä, kotimaisia, laadukkaita, massiivitammesta valmistettuja ja saatavilla nopealla toimitusajalla. Lisäksi voit tilata tuotteet omilla mitoillasi ja omiin tarpeisiin sopiviksi. Suosittelen varaamaan ajan esimerkiksi showroomille tai soittamalla suoraan Anttiinan Antille: info@anttiina.com tai puh. 0400 667681/ Antti.

Kotitoimiston muutos

Toimistoa on vaikea uskoa enää samaksi huoneeksi, sillä sen värimaailma ja pinnat on uusittu täysin. Olin pitkään haaveillut, että kodissamme ei olisi niin valkoista ja halusin tuoda kotiin enemmän lämpimiä sävyjä. CENT Oy:n Lämpö Dyyni-paneelit olivat tähän oiva ratkaisu! Paneelien muotoilu on erilainen verrattuna kodinhoitohuoneeseen, mutta värimaailma on sama, joten sisustus kulkee harmonisesti samassa linjassa kuljettaessa eri tilojen välillä. Mielestäni tämä on tärkeää varsinkin, kun kotimme on melko pieni ja tilat ovat lähekkäin. Lämpö Dyyni-paneelit ovat lämpökäsiteltyä puuta, jonka takia se on kauniin ruskean sävyinen. Tuntuu kuin olisin saanut palan luontoa omaan työhuoneeseeni. Valkoiset seinät ovat muisto vain, sillä maalasin kaikki muut seinät kauttaaltaan Teknoksen värikartan Fika-sävyllä. Tarkemmin selitin työvaiheista aiemmassa postauksessani, jonka voi lukaista tästä! Ja hei, en malta olla vielä mainitsematta, että Ikean vanhasta Bestå-kaapista tuli kuin uusi, kun tuunasimme sen isäni kanssa uuteen uskoon CENT:n puolipyöreillä listoilla sekä Helatukun vetimillä ja jaloilla. Sen työvaiheet voit lukaista toisesta blogistani tästä!

 

Lastenhuoneen muutos

Ai että, olen niin odottanut, että pääsen näyttämään lastenhuoneen pienen, mutta todella jokapäiväistä elämäämme helpottaneen muutoksen! Uskon, että joku muukin voi samaistua ongelmaan, jossa säilytystilan määrä ei vastaa tavaroiden määrää, vaikka kuinka karsisi. Meidän koti on selkeästi suunniteltu enemmän aikuisten tarpeisiin ja varsinkin säilytystilaa kaipaisin hieman lisää. Lastenhuoneessa oli iso lattiasta kattoon oleva peilikaappi, mutta sen sisällä oli kaksi tankoa ja yksi hyllykaappi isojen hyllyjen kera. Tilasimme muutama vuosi sitten keskikaappiin hyllylevyjä, mutta silti isot hyllyt olivat epäkäytännöllisiä pienten vaatteiden ja lelujen säilyttämisessä. Tähän asti päädyimme säilyttämään lastenvaatteita erillisessä lipastossa, mutta se ei ollut pitkäaikainen ratkaisu, sillä se vei huoneesta leijonaosan tilaa ja se sai sen takia lähtöpassit.

Halusin, että peilikaappi olisi kätevä ja käytännöllinen sekä vastaisi tarpeitamme. Halusin, että myös isi löytää lasten vaatteet sieltä helposti ilman, että tarvitsee räjäyttää kaikki hyllyt  aamun kiireessä. Löysin kaappiin täydellisen ratkaisun! Siis oikeasti aivan täydellisen, nimittäin Helatukun Norscan Roller-korit! Muutaman kuukauden käytön jälkeen voin todeta, että tämä oli yksi parhaita ratkaisuja arjen toimivuuden kannalta koko remontissa. Lasten vaatehyllyt ovat säilyneet siistinä, oikean vaatteen löytää heti ja kaikilla on paikkansa! Alemmat korit ovat leluja varten ja ylemmät vaatteita ja lasten lakanoita varten. Korit rullaavat kevyesti, joten kaksi vuotiaan tyttäreni on helppo ottaa haluamansa lelut esiin ja ylimääräistä hyllyä tai kaappia lelujen säilytykseen ei tarvita. Vaatekoreissa on kaksi välijakajaa, joten ne kätkevät sisäänsä ihan hurjan määrän pieniä vaatteita. Vaatteet näkee yhdellä silmäyksellä, kun ne on viikattu pystyyn. Vaatepinot pysyvät jakajien ansioista hyvin paikoillaan enkä ole kertaakaan joutunut järjestämään vaatteita uudelleen kotiin muuttomme jälkeen. Oikeasti, ihan mielettömän toimiva systeemi, jonka haaveilen saavani seuraavaksi meidän aikuisten vaatehuoneeseen, joka on ihan pommi koko ajan.

 Meillä on käytössä kaappeihin sopivat Norscan Roller-korit sävyssä antrasiitti. Tumman sävyiset korit näyttävät siisteiltä valkoisessa kaapissa ja niitä löytyy useassa eri koossa. Niitä voi tilata kätevästi esimerkiksi Taloon.com:ista tai Netraudasta. Järjestelmään on saatavilla mm. rullakisko- ja tekstiilikorit, kenkä- ja housutelineet sekä tangot henkarissa säilytettäville vaatteille. Lisävarusteina saatavana varustelokerikko pienille asusteille, kuten vöille. Norscan Roller-systeemin avulla saa mistä tahansa säilytystilasta enemmän tehoja irti, sen voin oman käytännön kokemuksen kautta todeta! Kaappi on tuhat kertaa toimivampi nyt ja lastenhuoneeseen saatiin tilaa leikkikeittiölle ja muille leluille, kun isosta lipastosta päästiin eroon. Roller tuotteet voidaan asentaa perinteisesti olemassa olevan kaapin rungon sisään (Roller for cabinet), kuten meillä ja valkoisena niitä voi käyttää myös seinäkiskoille (Roller Wall system) sekä koritelineeseen (Roller free standing system).

Valitsin lastenhuoneeseen juuri Helatukun Norscan Roller -rullakiskokorit monestakin syystä. Kävin testailemassa erilaisia koreja ja nämä korit olivat kaikkein kevyimmät käyttää. Soft roll -rullien ansiosta ne ovat pehmeästi ja äänettömästi kulkevia koreja. Korien etureuna on kaareva, jolloin siitä on helppo lapsenkin ottaa kiinni ja muotoilussa on huomioitu myös se, että kori pysähtyy molemmissa ääriasennoissa, joten se ei pääse putoamaan ulosvedettynä, ja sisään työnnettynä liukuu lopussa itsellään ääriasentoon. Nämä olivat tärkeitä pointteja varsinkin, kun lapset käyttävät itsenäisesti alhaalla  olevia lelukoreja. Lelukoreihin ajattelin hankkia vielä valmiiksi mitoitettuja huopamattoja, jotka auttavat pitämään tavarat paikallaan ja estävät pienimpienkin tavaroiden tippumisen. Niiden avulla lastenhuoneen voi siivota myös isin tyylillä: Vedä rullakori kokonaan ulos ja kumoa kaikki lelut koreihin! Nopeaa ja helppoa! Joskin itse järjestän aina jokaisen nippelin paikoilleen, koska minusta on ihanaa, että kaikilla on paikkansa. Toki sitä aikuinen ihminen voisi tehdä jotain muutakin vapaa-ajallansa, kun  järjestää palikoita oikeisiin lokeroihin. Norscan tuotteiden liikkuvilla osilla on jopa 30 vuoden takuu! Suosittelen ehdottomasti katsomaan näistä omaan kotiin sopivat ratkaisut ja lupaan kirjoittaa blogiin vaatehuoneen remontista, kun saan isännän suostuteltua siihen projektiin! Nyt se ehkä onnistuu helpommin kuin aiemmin, koska hänkin on todennut nämä korit niin toimiviksi, että on esitellyt ne jokaiselle meillä vierailleelle lapsiperheelle!

Summa summarum

Remonttihommat olisi taas hetkeksi tehtynä ja elämässä voi keskittyä sen osalta muihin seikkailuihin! Olimme tammikuussa reissussa perheen kanssa New Yorkissa ja Meksikossa, joten siitäkin riittää kerrottavaa tulevissa päivityksissä. Remonttiunelmat eivät kuitenkaan tähän lopu, sillä haaveissa siintää päivittää vaatehuoneen säilytyssysteemit sekä keittiö uuteen uskoon! 

Ihanaa alkanutta helmikuuta!

Jaana

Uusi vanha koti

Uusi vanha koti

Kirjoitus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä CENT:n, Helatukun, Muatoan, Pramia Kalusteen, Jensenin ja Anttiinan kanssa!

Olen monessa kohtaa luvannut vilauttaa, että mitä kaikkea kodissamme sitten loppuviimeksi tehtiin, kun vesivahingon takia iso remontti oli väistämättä edessä. Nyt olisi sitten sen aika eli tämä postaus sisältää kaiken kattavan kertomuksen siitä, mitä suunnittelin ja mitkä suunnitelmat näkivät päivänvalon! Aikaisemmista kirjoituksistani on pystynyt melko hyvin päättelemään, että meidän perheessä minä olen se visionääri, joka tavoittelee kuuta taivaalta ja rakas mieheni on se, joka näissä asioissa pitää jalat tiiviisti maassa toppuutellen vaimon lentoon lähtöä. Tasapaino kaikessa on avain onneen ja niin tässäkin. Olisimme varmasti haukanneet liian ison palan, jos olisimme toteuttaneet kaikki toiveeni tai ainakin pankkitilin saldo olisi mennyt pahasti miinuksen puolelle. Toppuuttelusta huolimatta nyt tuntuu, että vanha kotimme on kuin uusi, sillä remontti on koskettanut kattavasti melkein jokaista nurkkaa kodissamme ainakin jonkin verran. 

 

Me rakastamme asuinaluettamme Seinäjoella ja se on aiheuttanut meille melkein harmaita hiuksia, kun olemme yrittäneet löytää isompaa perhekotia. Kaikki myytävät talot, joita olemme viimeisen kahden vuoden aikana käyneet katsomassa, ovat olleet ihan kivoja, mutta jotain on puuttunut. Se “joku” on varmasti ollut väärä sijainti, sillä viihdymme erittäin hyvin asuinalueella, jossa nyt asumme. Meiltä on muutaman minuutin matka kaupungin keskustaan, mutta siitä huolimatta tuntuu, että asuisimme ihan maalla. Peltomaisemat on vastassa heti ulko-ovella ja alueen tontit ovat isoja ja avaria. Naapurustossamme asuu paljon samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä ja esimerkiksi puutarhan laittaminen on myös naapurien intohimo, joten jaamme yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Pihastamme pääsee ojan yli ystäväperheemme luo, ja se onkin ihan parasta, että voi arjen kuormituksen keskellä käydä parantamassa maailmaa pienellä vaivalla ja taas kummasti jaksaa. Eihän tästä siten voi mihinkään muuttaa, joten siinä mielessä “pakkoremontti” tuli hyvään saumaan, koska samassa rytäkässä kodistamme saatiin luotua toimivampi meidän tarpeisiimme. Neliöitä ei oikein voi lisätä, mutta otetaan kaikki irti näistä mitä on!

 

ALKUTILANNE & remonttitoiveet

Vesivahingon takia tilanne oli alunperin se, että ainakin kodinhoitohuoneen lattia ja kalusteet piti uusia, sekä makuuhuoneen, aulan, keittiön ja olohuoneen lattia meni uusiksi. Uusimatta olisi jäänyt ainoastaan kahden muun makuuhuoneen lattiat, jotka päätimme laittaa omasta pussista, sillä olisi ollut ihan hölmöä, että niihin olisi jätetty täysin erilainen lattiamateriaali. Selvitin kyllä ensin, että olisiko samaa lattiaa ollut mahdollista saada vielä, joka kodissamme aiemmin oli, mutta sitä ei enää valmistettu. Kotimme on vajaa 10 vuotta vanha, joten en uskonutkaan, että ihan samaa tuotetta olisi enää saatavilla. Olimme asuntomessuilla käydessä ihastuneet kalanruotolattiaan ja siitä heräsikin villi idea, että laittaisimme kotiimme kalanruotolattian. Katsoimme avoimin mielin kaikkia vaihtoehtoja, mutta kerran kun on jotain saanut päähänsä, niin sitä on enää hankala muuttaa. Materiaaliksi valikoitui vinyyli monestakin syystä. Lapsiperheen kulutusta ajatellen vinyyli on kestävä valinta ja toinen asia oli hinta. Asuntomessut olivat täynnä Timberwisen upeita parkettilattioita, mutta niiden hintalappu läheni pelottavasti melkein 200€/neliö, joten lattialle olisi tullut hurjan iso hintalappu. Vakuutus kattaa tietyn summan neliötä kohden ja loput menee omasta pussista, jos valitsee kalliimman materiaalin. Lisäksi kalanruotolattian asentaminen on paljon hitaampaa tavalliseen lattiaan verrattuna, joten asentamiseen mennyt työaika aiheutti isohkon lisäkuluerän. Kalanruotolattiaa asentaessa tulee normaalia enemmän hukkaa, joten siihenkin on hyvä laskea ylimääräisiä euroja. Päätimme kuitenkin satsata lattiaan silläkin uhalla, että se oli sitten jostain muualta pois. 

Pakollisten remonttien lisäksi olisin halunnut laittaa käytännössä koko kotimme uusiksi. Lisäksi osa meidän kalusteista oli todella parhaimmat päivänsä nähneitä, kuten esimerkiksi korkeakiiltoinen ruokapöytä ja mustat tuolit. Itseasiassa pöydässä ei ollut mitään vikaa, mutta se ei enää sopinut yhtään yhteen sisustuksemme kanssa. Tuolit sen sijaan olivat vähintään uutta päällystystä vailla. Yöpöytämme olivat kärsineet pöydällä olleiden kukkien kastelusta tippuneista vesipisaroista ja muutenkin toivoin jotenkin uudenlaista ilmettä makkariin! Kaipasin jotain penkkiä, johon voisin laskea päiväpeiton ja tyynyt sekä muutenkin rauhoittavampaa sisustusta. Kylppärin kaappien ovet olivat ilmeisesti kylpyhuoneeseen sopimattomia ja ne olivat kärsineet vuosien saatossa suihkusta lentäneistä vesipisaroista, joten nekin huusivat vaihtoa. Pikkuvessa oli niin ruma, että en ymmärrä miten en ollut tehnyt sille mitään koko viiden vuoden aikana, kun olemme täällä asuneet. Koko komeuden kruunasi lamppu, jota hirveämpää en ole koskaan nähnyt missään. Kultainen lamppu, vihertävällä lasikoristeella ei suoranaisesti hivellyt sisustussilmääni. Se sai luvan lähteä. Alunperin mietimme myös vessan kalusteiden uusimista kokonaan, mutta budjetin tullessa vastaan päädyimme siihen, että se jätetään toteuttamatta.

Remontin laajuutta miettiessämme vierailimme useammassa liikkeessä tutkimassa uusia kalusteita kodinhoitohuoneeseen ja muihin tiloihin. Useassa paikassa saimme vain pitkiä katseita, kun emme olleet hoksanneet varata aikaa etukäteen ja muutenkin tuntui siltä, että emme olleet tervetulleita. Astuessamme sisään Seinäjokisen Pramia Kalusteiden ovesta saimme heti lämpimän vastaanoton ja palvelua. Pramia Kalusteet on Seinäjokinen keittiö- ja muita kiintokalusteita valmistava yritys, joka edustaa myös Noblessan tuotteita Etelä-Pohjanmaan alueella. Saimme heiltä loistavan idean, kun kerroin tarpeistamme ja toiveistamme sekä sen, että budjettimme ei ole järin suuri. Pramian kautta onnistusi tehdä sinällään toimivaan kylpyhuoneeseen vain uudet ovet vanhoihin runkoihin, jolloin saisimme uutta ilmettä ilman, että ihan kaikki pitää vaihtaa uusiin. Allaskaluste päätetiin uusia, jotta siihen saataisiin enemmän tasotilaa. Vanhassa kalusteessa oli hassusti korkeat laatikot, joka tietysti haukkasi ison osan tasosta.

Muiden huoneiden osalta lähinnä kotitoimistoni kaipasi omasta mielestäni jotain särmää ja lämpöä valkoisiin seiniin. Lisäksi makuuhuoneessamme oli sängynpäätyseinä tehty Tikkurilan Kivi-maalilla muutama vuosi sitten, mutta muuten paperin valkoiset seinät olivat kolkot. Seinät pitäisi joka tapauksessa maalata, joten ajattelin, että niihin voitaisiin valita tummempi sävy. Toimistoni seinät päädyimme maalaamaan itse ja sävyksi valitsin ihanan Fika-sävyn Teknoksen värikartasta. Olin pitkään haaveillut, että saisin kotiimme lisää puupintoja ja itseasiassa, jos voisin valita, niin haluaisin ehdottomasti asua hirsitalossa. Rakastan puun tuoksua! Kuten jo alussa kirjoitin, niin kodin vaihtaminen ei juuri nyt ole oikein mahdollista, joten unelmoin puupintojen tuomisesta omaan kotiimme. Olin täysin rakastanut asuntomessuilla näkemiini CENT:n rimaseiniin sekä ihanan lämpimän sävyiseen lämpöpuuhun. CENT on yli 30 vuotta vanha perheyritys Pohjois-Pohjanmaalta, joka syntyi intohimosta puunjalostukseen. Kaikessa valmistuksessa huomioidaan luonto ja vastuullisuus. Aiheesta voi lukea lisää heidän sivuiltaan tästä! Vastuullisuuden lisäksi halusin nimenomaan heidän tuotteensa, sillä ne ovat Suomen laadukkaimpiin kuuluvia sisustustuotteita. 

Ulospäin näkyvien pintojen lisäksi kaipasin kotiimme huomattavasti enemmän käytännöllisyyttä. Neliöitä ei pysty taikomaan lisää, mutta silti jostain pitäisi saada säilytystilaa. Lasten syntymisen myötä tavaran määrä on ainkin triplaantunut, enkä ole malttanut myydä esimerkiksi pienekis jääneitä vaatteita. Eihän sitä koskaan tiedä, jos meille vielä joskus kävisi niin iso siunaus, että perheemme täydentyisi. Mutta juuri nyt on hyvä näin ja väärän kokoisille vaatteille kaivetaan pitkäaikaista säilytystilaa vintiltä. Arkea helpottaaksemme tarvitsemme uusia säilytysratkaisuja myös olemassa oleviin kaappeihin ja vaatehuoneeseen. Pyörittelin mielessäni vaatehuonettamme joka suuntaan, mutta sen kanssa emme vielä päässeet toimivaan suunnitelmaan. Sen sijaan sain idean asentaa lastenhuoneessa olevaan peilikaappiin käytännölliset vetokorit lastenvaatteiden sekä leluja säilytystä ajatellen. En ymmärrä kenen mielestä sellaiset kaapit ovat käteviä, joissa on isot, 60cm syvät hyllylevyt? Mitä niissä kuuluu säilyttää? Ei ainakaan lasten vaatteita. Ehkä verhoille ja lakanoille ne toimii, mutta muuten keksin sata parempaakin ratkaisua.

Tuumasta toimeen

Sain osaan ideoistani heti vihreää valoa mieheltäni ja osa oli hänen mielestään alunperin turhia. Varsinkin jonkun ehjän ja periaatteessa toimivan asian muuttaminen uuteen niin, että siihen uppoaa rahaa, oli hänen mielestään täysin hölmöläisten hommaa. Kun suurin osa remontista oli valmis, mieheni sanoi minulle, että “olen ollut kyllä ihan kaikesta väärässä tähän remonttiin liittyen. Kaikki mitä olet tehnyt on todella upeaa ja toimivaa!”. Siinä se kiitos sitten seisoi uppiniskaisuudestani. Esimerkiksi haaveillessani koko kodinhoitohuoneen verhoilusta rimapaneelilla, ei mieheni yhtään saanut ideastani kiinni. Lopputulosta ihaillessaan hän on kuitenkin erittäin tyytyväinen tehtyyn valintaan! Laitan erillisessä postauksessa viralliset ennen- ja jälkeen-kuvat, mutta tässä alla vähän pääsee jo fiilistelemään, miltä lopputulos näyttää!

Kotitoimiston uusi ilme

Kotitoimistoni sai uuden upean luonnonläheisen sävyn seiniin ja koko huoneen kruunaa CENT Lämpö Dyynipaneelilla verhoiltu seinä! Paneeli oli itsessänsä upean lämpimän ruskean sävyistä, joka sopii huoneen uuteen lattiaan täydellisesti. Paneelit oli helppo asentaa. Isäni laittoi homman aluille ja mieheni hoiti seinän paneloinnin melkein valmiiksi. Loppuviimeistelyt tuli tekemään isäni, joka sahasi paneelista myös listat seinän sivuihin. Valmis seinä suositeltiin käsittelemään parafiiniöljyllä, jotta se säilyttää kauniin sävynsä. Maalausnakki osui allekirjoittaneelle! Lisäksi toimistoon tuunattiin vanha IKEAN Bestå-kaappi, jonka tuunausprojektista voit lukea tästä!

IKEA-kaapin tuunaus

Makuuhuoneen uudistus

Makuuhuone sai uuden lattian sekä seinille valittiin sävyksi Tikkurilan värikartasta Vandra T1407. Olin haaveillut pitkään tummasta makuuhuoneesta ja nyt uskalsin sen toteuttaa. Lisäksi pyysin timpuria asentamaan verhokiskon kattoon, jotta saisin viimeisteltyä lopputuloksen katosta lattiaan ulottuvilla verhoilla ja siten tuoda vähän pehmeyttä ja hotellimaista tunnelmaa tummaan makuuhuoneeseen. Meillä on aivan ihana Jensenin Nordic Seamless-sänky, jota olen rakastanut siitä päivästä saakka, kun sain nukkua siinä ensimmäisen yöni. Puolivahingossa lähdin seikkailemaan Jensenin sivuille, kun aloin haaveilla vaaleammasta sängynpäädystä, joka erottuisi kauniisti huoneen tummasta värimaailmasta luoden sängystä lämpimän pesän. Näin sivuilla aivan IHANAN Cozy-sängynpäädyn ja siitä se idea sitten lähti! Koko makuuhuoneen sisustus meni uusiksi. En ollut nähnyt sängynpäätyä missään livenä, mutta tiesin Jensenin tuotteiden olevan erittäin laadukkaita ja luotin siihen, että tuote vastaa odotuksiani, kuten kaikki muutkin heidän tuotteensa ovat tähän asti tehneet! 

 

Laitoin tilaukseen uuden Cozy-sängynpäädyn beigen sävyisenä. Lisäksi tilasin samassa sävyssä sänkyymme uuden kankaan. Vaalea sänky tummassa huoneessa tuo mieleeni hotellimaisen tunnelman ja rakastan nukkua hotellin ihanissa sängyissä ja vaaleissa lakanoissa. Halusin samaa arjen luksusta ja tunnelmaa meidän omaan makuuhuoneeseemme. Lisäksi bongasin heidän valikoimistaan erittäin kauniit tammiset Eicon-yöpöydät ja uudet yövalot. Kuten jo aiemmin kirjoitinkin, niin halusin muuttaa makuuhuoneen sisustusta ja häätö koski myös vanhoja yöpöytiä ja yöpöydän lamppuja. Miehelläni on uniapnealaite ja hänen yöpöytänsä oli aina ihan täynnä, kun siinä oli CPAP-laitteen lisäksi puhelin ja lamppu sekä mahdollisesti vielä kirja. Uudet lamput kiinnitetään sänkyyn, joten siten yöpöydälle vapautuu lisää tilaa eikä seiniinkään tarvitse tehdä reikiä. Lisäksi näissä ihanissa yöpöydissä on hyllytaso, johon mahtuu esimerkiksi kirjat tai muuta tavaraa.  Jos tarvitset vinkkejä hyvän sängyn valintaan, niin voit lukaista miten päädyimme juuri tähän sänkyyn sekä vinkkejä hyvän sängyn valintaan vanhasta kirjoituksestani tästä.

 

Lyhyesti voin kuitenkin kirjoittaa, että kun on sänkyostoksilla, niin silloin kannattaa ehdottomasti panostaa laatuun! Sängyssä vietetään vuorokaudesta monta tuntia ja laadukas sänky palvelee pitkään ja pitää huolta siitä, että unemme olisi mahdollisimman palauttavaa ja kehomme pystyy lepäämään. Toisin päin ajateltuna huonolaatuinen sänky voi olla iso terveyshaitta ja sitä meidän vanha sänky kyllä oli! Päädyimme valitsemaan Jensenin sängyn, koska kyseessä on laadukas Norjalainen brändi, joka on tehnyt sänkyjä jo vuodesta 1947 lähtien eli kauan! He siis tietävät mitä tekevät ja ovat hyvän unen asiantuntijoita, joka näkyy laadukkaissa tuotteissa.  Nukumme hyvin tiiviisti vierekkäin Juhan kanssa ja siksi sängyltä vaaditaan paljon, jotta se tukisi meitä molempia omien tarpeidemme mukaan. Jensenin sänkyihin on saatavana Exact-lisäominaisuus, joka ratkaisi tämän haasteen. Sillä saa nimensä mukaisesti säädettyä moottorin avulla sängyn tukemaan juuri oikealla tavalla. Kyseessä ei ole varsinainen moottorisänky, vaan Exact-ominaisuuden avulla säädetään nimenomaan lantion ja selän tukea. Yhdellä napin painalluksella voi kohottaa tai laskea lantiovyöhykettä, jolloin sopiva tuki on helppo löytää. Mikä parasta, niin kyseinen ominaisuus on molemmille nukkujille henkilökohtainen eli minä voin säätää omaa puoltani ja Juha omaansa. Samalla sänky saadaan tukemaan meitä henkilökohtaisen tarpeen mukaan läpi yön, vaikka nukkuisimme keskellä sänkyä vierekkäin. Tämä myös estää sängyn keskiosan painumisen kuopalle ajan kanssa. Raskauksien aikana tästä oli tosi paljon apua hyvän unen saamiseksi, kun asentoa ja tukea pystyi muuttamaan! Jensenin sänkyjä pääsee testaamaan ja ostamaan esimerkiksi Vepsäläiseltä, Iskusta ja Stemmasta. Kannattaa lukea sitä ennen tuo linkkaamani postaus, jossa on vinkkejä sängyn valintaan!

Kodinhoitohuoneen ja kylpyhuoneen uudistus

Niinhän siinä kävi, että mieheni vastusteluista huolimatta koko kodinhoitohuoneeseen tilattiin CENT:n ihana rimapaneeli! Miten loistava tuote ja idea! Olin aina luullut, että rimaseinät pitää toteuttaa niin, että jokainen rima liimataan erikseen. Tämä valitsemani rimapaneeli antaa kuitenkin saman fiiliksen, vaikka tuote on valmista paneelia, joka on helppo ja nopea asentaa! Tilasimme paneelin lämpöpuuna, kuten toimistonikin seinän. Vaikka puun muotokieli on ihan erilaista, niin sisustus sopii kauniisti yhteen eri huonetilojen välillä, kun puu on saman sävyistä. Valitsimme RIMA-3 Lämpöpuupaneelin. Valinta ei ollut kyllä helppo, sillä CENT:n verkkokauppa on täynnä toisen toistaan upeampia tuotteita, mutta olen kyllä todella tyytyväinen valintaamme! Rimapaneelilla oli tarkoitus päällystää koko kodinhoitohuone kattoa ja kalusteiden välitilaa myöden ja siten luoda hieman kylpylämäistä tunnelmaa. 

Kaipasimme kodinhoitohuoneeseen myös lisää toiminnallisuutta. Eniten tarve oli saada enemmän tasotilaa. Elämän muuttuessa lasten myötä, oli vanhan kodinhoitohuoneemme tasotilan vallannut vaipanvaihtoalusta ja siihen liittyvät tarvikkeet. Pyykin käärimiselle ei ollut missään sopivaa tasotilaa ja sitä sitten käärittiin yleensä sohvalla tai olkkarin lattialla. Lisäksi säilytystilaa ei ollut tarpeeksi. Pramia Kalusteiden kanssa suunnittelimme hieman uudenlaisen järjestyksen kalusteille, jolloin sekä kaappitila että tason koko saatiin maksimaalisesti käyttöön. Tasosta tehtiin myös aiempaa reilusti syvempi. Lisäksi Pramialta saimme idean toteuttaa vesivaraajan ja kaapistojen väliin väliseinän samasta rimapaneelista, jolla verhoilimme kodinhoitohuoneen. Näin saisimme vesivaraajan ja ilmastointilaitteen piilotettua katseilta. Kylpyhuoneeseen päädyttiin tilaamaan uudet ovet vanhoihin kaappeihin sekä uusimaan allaskaluste. 

Pikku WC:n uudistus

Kuten jo aiemmin kerroin, niin pieni WC:mme oli aika ruma. Ihan suoraan sanottuna. En tajua varsinkaan sitä, että miten sinne oli valittu niin hirveä valaisin. Budjetti tuli kuitenkin vastaan ja emme voineet uusia WC:n kiintokalusteita. Jos olisimme uusineet ne, niin olisin valinnut kalusteiksi Noblessalta ihanat tumman vihreät kalusteet kultaisilla yksityiskohdilla! Ehkä voimme toteuttaa tämän vielä joskus, mutta nyt tyydyimme pienempiin muutoksiin. Lopputuloksesta tuli kyllä silti aivan upea, vaikka remontti toteutettiin pienemmällä budjetilla! Vessa on nyt kaunis kuin karkki, eikä vanhat kalusteetkaan näytä enää yhtään pahalta. Päädyimme nimittäin uusimaan vanhanaikaisen näköiset harmaat vetimet Helatukun kauniisiin siroihin messinkisiin Beta Mini-vetimiin. Vetimien valinta ei ollut helppoa, sillä heillä on ihan mieletön valikoima erilaisia toinen toistaan upeampia tuotteita. Kerroinkin jo IKEA-kaapin tuunausta koskevassa postauksessani, että heidän tuotteitaan on kuluttaja-asiakkaana mahdollista tilata esimerkiksi Taloon.comin ja Netraudan kautta. Lisäksi uusimme WC:n kiintokalusteiden jalat samanlaisiin harjatun messingin sävyisiin Rev-Kalustejalkoihin, jotka asensimme toimistoon tuunattuun kaappiin. 

 

Jotenkin olen koko täällä talossa asumisen ajan “vihannut” pienessä vessassamme olevia yläkaappeja. Niissä oli maitolasimaiset ovet, joista näkyi läpi siellä olevat tavarat. Mielestäni sellaiset ovat omiaan luomaan sotkuisen näköistä yleisilmettä ja jotenkin vessa näytti vanhanaikaiselta. Olin asuntomessuilla nähnyt upeita peiliratkaisuja, joista eniten ihastuin pyöreisiin peileihin, jonka takaa kajasti epäsuora valo! Ne olivat todella upeita ja bongaisin, että niitähän valmistetaan melkein naapurissa! Muatoa on Suomalaisia designvalopeilejä valmistava yritys Seinäjoelta.  Upeat peilit ovat saaneet inspiraatiota Suomen kauniista luonnosta ja Etelä-Pohjanmaan laakeista pelloista. Nopealla tutkimuksella kiinnitin huomiota moneen eri asiaan, jotka puolsivat Suomalaisen peilin valintaa WC-tilaan.  Heidän peilinsä olivat loppuun asti viimeisteltyjä ja laadukkaita. Esimerkiksi sivulta katsottuna ei näy raaka led-nauha, vaan nauha on siististi linssin tai putken takana. Peileissä käytetty nauha on  tiheäpisteistä led-nauhaa, jolloin valo on yhtenäinen, eikä loimuta tai näytä pistemäiseltä. Perinteinen pistemäinen valo saattaa näkyä esimerkiksi kiiltävässä laatassa ikävästi. Peileissä on käytetty Osramin tekniikkaa ja ne ovat IP44 kosteussuojattu eli sopivat turvallisesti myös WC- ja kylpyhuoneissa käytettäväksi. Ne ovat pitkäikäisiä valintoja, sillä laadukkaiden osien ansiosta niille luvataan 50 000h käyttöaika. Peilit ovat turvallisia asentaa seinäkiskon ansiosta ja ne saadaan myös lukittua kiinteäksi, jolloin peiliä ei saa tuupattua/nostettua pois ilman erillistä irrotustyökalua. Muatoa-peilien verkkokaupasta on kätevä katsoa erilaisia vaihtoehtoja omien tarpeiden mukaan! Sieltä näkee nopeasti hinnan peilille ja mallista riippuen peiliin voi valita erilaisia lisävarusteita, kuten höyrynpoisto, himmennyskytkin ja pistorasia tai meikkivalo. Halutessaan erikoisempia ratkaisuja, on kaikkia peilejä mahdollista tilata myös mittatilausversioina. 

 

Pienen WC:n uusi ilme sai kruununsa, kun päädyin tilaamaan Muotoa-peilien mallistosta aivan ihanan “Halo-peilin“. Halusin siihen myös meikkivalon, koska suunnittelin, että pienestä vessasta tulisi jatkossa äidin valtakunta. Yläkaapit saivat purkutuomion ja samalla sai lähtöpassit se karsea lamppu, josta jo moneen kertaan mainitsin. Pieni WC on kauttaaltaan laatoitettu pienellä valkoisella laatalla, joka on sinänsä ihan kaunis, mutta neljällä seinällä käytettynä muistuttaa hiukan liikaa pientä pyöreää valkoista huonetta. Päädyimme ratkaisemaan ongelman sillä, että yksi seinä tasoitettiin yli rakennuslaastilla ja maalattiin. Sävyksi rohkenin valita naisellisen kauniin Tikkurilan värikartan värin S478 Salonki. En malta odottaa, että pääsen näyttämään lopputuloksen! Lopputuloksesta laitan kuvan seuraavassa postauksessa!

 

Olohuone & keittiö

Kaikkeen ei rahkeet riittäneet ja nyt isot muutokset keittiön osalta jäivät haaveilun asteelle. Ehkä uusi keittiö toteutetaan joskus myöhemmin. Takka on yleensä kodin sydän ja takkatulen loimutessa on ihana istua alas sitä katselemaan. Meidän olohuoneessa katse kiinnittyi lähinnä pahasti mustuneeseen takanreunaan, joka oli kaukana valkoisesta alkuperäisestä väristään. Päätimme maalata takan (minä maalasin) Tikkurilan Muuri-maalin sävyllä tofu. Tästä kerroinkin aikaisemmassa postauksessani, jonka voit lukea tästä. 

Olohuoneessamme on käytetty sisustuksessa erilaisia ruskean sävyjä kalusteissa, esimerkiksi sohva ja nojatuoli ovat konjakin väristä nahkajäljitelmää. Korkekiiltovalkoinen pöytämme ei sopinut sitten yhtään sisustukseen puhumattakaan musta-kromisista tuoleista. Haaveilin tammisesta puupöydästä ja tuoleista, joita olin bongannut mm. asuntomessuilla sekä somessa. Olen maailman huonoin tekemään mitään valintoja ja vertailen yleensä ihan loputtomasti asioita ellei joku sitten suosittele minulle suoraan jotain merkkiä/yritystä, jonka on todennut hyväksi. Nyt vertailuni loppui kuitenkin lyhyeen, kun bongasin netistä Kauhajokisen Anttiinan! Avatessani heidän sivunsa oli minua vastassa heti juuri täydellisesti haaveitani vastaava pöytä ja tuolit! Kaiken kukkuraksi huonekalut valmistetaan Kauhajoella käsityönä ja itse arvostan todella paljon käsityötä. Anttiina on 20 vuotta sitten perustettu yritys, jonka sivuilla kuvataan heitä hyvin osuvasti: “Anttiina on Pohjanmaan Kauhajoelle perustettu kotimaisia mittatilaushuonekaluja valmistava perheyritys, jonka laatu on kuin Pohjanmaa itse: vankkaa kuin pohjanmaalaisen kädenpuristus ja yhtä tasaista kuin sen lakeudet.”. 

 

Anttiinan verkkokaupasta löytyi ihan mielettömän hienoja kalusteita, mutta jotenkin silmäni osui heti ekana tähän upeaan Directo-pöytään. Näin sen siltä seisaamalta oman olohuoneemme erkkerissä ja meidät istumassa sen ympärillä. Heidän valikoimistaan löysin ihanan yksinkertaiset Helsinki-tuolit, joissa on pehmuste lisäämässä istuvuusmukavuutta. Anttiinalla on monenlaiseen sisustukseen sopivia kalusteita ja heihin kannattaa olla yhteydessä, jos sinulla on joku ihan uniikki idea! Anttiinan Antti on todellinen ideanikkari, jonka yrittäjätaival lähti alunperin liikkeelle omaan tarpeisiin tehdyistä heinäseiväskalusteista. Sillä tiellä hän on edelleen valmistaessaan Suomalaisena käsityönä toinen toistaan kauniimpia tuotteita ihmisten koteihin. Jäin haaveilmaan heidän tammisesta senkistään olohuoneen valkoisen IKEA-senkin tilalle, mutta se haave jäi vielä odottamaan toteuttamista!

 

Anttiinan kätevän sijainnin takia pääsin käymään heidän tehtaassaan vierailulla! Näin omin silmin, miten kalusteet syntyivät useamman osaavan käsiparin kautta. Tuli melkein tippa linssiin, kun katsoi sitä prosessia, että kuinka monta ihmistä työsti meillekin tulevaa pöytää ja kuinka tarkasti koko prosessia ja laatua valvottiin sen kaikissa vaiheissa. Käsityö on jotain sellaista, jota toivon monen ihmisen vaalivan valinnoissaan tehdessään ostopäätöksiä. Kirjoittelen myöhemmin lisää someen vierailustani tehtaalla, mutta alla muutama otos vierailustani. Täytyy muuten vinkata, että jos et itse asustele täällä lakeuksilla, niin Anttiinan showroom löytyy Helsingistä osoitteesta Unioninkatu 8.

Tässä esiteltynä muutoskohteet kodistamme. Näiden lisäksi lastenhuoneen säilytysjärjestelmä uusittiin, jotta peilikaapista saatiin kaikki irti. Vertailin pitkän tovin erilaisia rullakoreja ja päädyin valitsemaan erittäin laadukkaan tuntuiset ja kauniin antrasiitin väriset Norscan Roller-korit Helatukun valikoimista. Niitä löytyy todella monessa eri koossa ja kätevien jakajien ansioista arvelin niiden sopivan hyvin myös pienten lastenvaatteiden säilyttämiseen. Olen niin tyytyväinen lopputulokseen ja siihen, että juuri nämä korit valikoituivat meille! Kerron seuraavassa postauksessani tarkemmin, että miksi nämä olivat ihan nappivalinta, mutta jos haluat sillä välin käydä katsomassa koreja, niin niitä löytyy esimerkiksi Taloon.comin valikoimista tästä linkistä. 

Seuraavassa postauksessa luvassa kuvat koko remonttiprojektin lopputuloksesta! 

Remppaterveisin,
Jaana

 

Jännän äärellä

Jännän äärellä

Blogipostaus on kirjoitettu yhteistyössä Solo Sokos Hotel Helsingin kanssa!

Reipas pari viikkoa takaperin olin hyvin jännittävässä tilanteessa istuessani MTV3-studiolla Helsingin Vallilassa. Kello oli vajaa yhdeksän harmaana lauantaisena aamuna ja odotin omaa vuoroani meikkaukseen. Minua ennen maskissa istui Saimi Hoyer ja hänen kaukaa tunnistettava äänensä sekä MTV3-studion logot ympärilläni ymmärsin olevani todella jännän äärellä! Nyt se olisi menoa! Ihan näillä näppäimillä olisin kertomassa Huomenta Suomen suorassa lähetyksessä tahattomaan lapsettomuuteen liittyvästä podcastistani sekä toki samalla omasta tarinastamme!

 

Hypätään hiukan kuitenkin ajassa taaksepäin. Muutama kuukausi sitten istuin väistökodissamme vesivahinkoamme karussa ja satuin kuuntelemaan, kun Huomenta Suomessa juteltiin Suomalaisten lasihaaveista, keskimääräisestä lapsiluvusta ja lapsettomuudesta sekä muusta aiheeseen liittyvästä. Haastattelu kirvoitti minussa paljon sanottavaa ja jaoinkin stooreihini muutaman kuvan ja mielipiteeni aiheeseen liittyen. MTV3 jakoi stoorit ja samalla jäin keskustelemaan heidän kanssaan podcastistani ja blogistani aiheeseen liittyen. Siitä se ajatus suorassa lähetyksessä vierailusta lähti! Mitä enemmän aiheesta puhutaan ja sille annetaan kasvoja, niin sitä vähemmän tabu se on. Ajattelin, että vaikka minua kuinka jännittää, ahdistaa ja kauhistuttaa, niin haastattelu voi tuoda paljon hyvää monille ja nyt tähän on tartuttava, kun mahdollisuus kohdalle osuu!

 

Matka Helsinkiin

 

Matka kohti Helsinkiä alkoi marraskuun sateisena perjantaiaamuna. Lähdimme reissuun koko perheen voimin, sillä lauantaina oli oltava ajoissa Vallilassa ja en todella halunnut juosta paikalle tuli hännän alla! Olin varannut kerrankin ajoissa junat, joten niistä ei tarvinnut pulittaa maltaita. Kaikki ei aina suju kuitenkaan, kuten strömsöissä ja emme olleet huomanneet Seinäjoen rautatieaseman muutostöiden levinneen koskemaan jo raidealuettakin. Ratatöistä johtuen emme päässeetkään normaalia reittiä toiselle raiteelle, josta junan oli määrä lähteä. Mikäs olisikaan sen hauskempaa, kun pakata koko sirkus matkaan ja huomata muutostyöt siinä kohtaa, kun aikataulu on jo muutenkin venytetty äärimmilleen. Tasasin hengitystä vielä Tampereen kohdalla, kun olin juossut loskassa koko kompanjaamme mukana raahaten ja hiki valuen, jotta ehdimme astua ajoissa junaan. Junamatkailussa on tunnelmaa ja melko stressitöntäkin se olisi, jos varaisi hiukan enemmän aikaa siirtymiin. 

 

Majoituimme upeassa Solo Sokos Hotel Helsingissä keskellä kauniiden jouluvalojen koristamaa Helsingin keskustaa. Hotellimme ei juuri paremmalla sijainnilla olisi voinut olla! Kaunis ja tunnelmallinen hotelli oli kuin lämmin kotoisa olohuone keskellä sateista marraskuun harmautta. Sokos Hotellit ovat minulle tärkeä yhteistyökumppani, sillä he ovat tarjonneet meille aiemminkin tiloja käyttöön, jotta olen päässyt nauhoittamaan tarinoita tahattomasta lapsettomuudesta podcastiini. Heidän panostuksensa tahattomasta lapsettomuudesta puhumiseen on ollut äärimmäisen tärkeä ja iso! Lämmin kiitos!

 

Hotellissa pystyi aistimaan tunnelmallisen ja arvokkaan vanhan kerrostalon tunnelmaa, kun odotimme hissin saapumista. Kauniissa portaikossa näkyi vielä vanhempien kerrostalojen hissikuiluissa käytetty ulkoasu. Upea huoneemme koostui erillisestä makuuhuoneesta, tilavasta olohuoneesta, eteisestä ja kylpyhuoneesta. Olin todella otettu, kun bongasin heti saapuessamme huoneestamme herkku- ja hedelmälautaset sekä tervetulokortin! Solo Sokos Hotel Helsinki oli meille ihan uusi tuttavuus, mutta tämä ei varmasti ollut viimeinen vierailumme siellä. Hotellin sisustus hiveli kaikkia aistejani, rakastan tummia murrettuja värejä, puuta ja oikeastaan kaikkea sitä, mitä hotellin sisustuksessa näkyi! Tervetulolautaset osoittautuivat erittäin hyväksi varsinkin helposti nälkäkiukkua potevan mieheni pinnan venyttämisessä ;)!

Viime hetken jännitys iski

 

En saanut mitään kysymyksiä ennakkoon, joten en tiennyt yhtään, mitä juontajat tulisivat kysymään minulta. Kun perheen pienimmät oli saatu sammumaan yöunille, aloin todenteolla jännittämään. Siihen asti päivä oli sujunut suorittajavaihteella, enkä ollut käytännössä ehtinyt miettiä seuraavaa aamua. Otimme lasilliset kuohuvaa mieheni kanssa ja napostelimme herkkulautaselta viimeisiä jäljelle jääneitä suupaloja. Vatsat olivat ihan täynnä, sillä olimme juuri syöneet maittavan kolmen ruokalajin illallisen hotellin alakerrassa sijaitsevassa Pauli’s Pizza & Grill-ravintolassa. Ravintolan lista oli niin hyvän kuuloinen, että oli todellisia vaikeuksia valita! Päädyin syömään alkuun rapuja, pääruuaksi kalaa ja jälkiruuaksi cappuccinon sekä suussasulavan pannacottan! Menuvalinta osoittautui erittäin onnistuneeksi ja mikä sen parempaa oli, kuin hipsiä hissillä ylös huoneeseen eikä tarvinnut poistua ovista ulos tuuleen ja tuiskun keskelle! Kun viimein kalistin pääni tyynyyn, niin uni ei tullut. Seuraavan aamun haastattelu jännitti ihan liikaa ja olin mielessäni haastattelussa useaan otteeseen.

 

Aamun valjettua olin nukkunut joitain silmäyksiä, vaikka katsoin kelloa tunnin välein aamuyhden ja -kuuden välillä. Jos itse sain unen päästä kiinni, niin vauva viimeistään herätti. Väsymyksestä huolimatta nousin sängystä kuin peipponen kellon soidessa! Tänään olisi showtime ja nyt olisi riennettävä ensitöiksi aamupalalle, josta matka jatkui Vallilan studiolle meikkiin ja hiustenlaittoon. Pakkasin varoiksi omatkin meikit mukaan, sillä jossain unen ja hereillä olon välimaastossa näin unta, että minua ei kukaan ehtinytkään meikata. Varauduin siis varmuuden vuoksi omalla arsenaalilla! Hotellin aamupalakattaus oli H E R K U L L I N E N! Minua ihan harmitti, kun jännitys vei kaiken nälän ja suurin osa tarjolla olleista herkuista jäi tällä kertaa ottamatta. Pöydät notkuivat kaikkea hyvää! Itseäni miellytti aamupalakattaus senkin takia, että se oli kaukana perinteisestä hotellien yksinkertaisesta muna-pekoni-puuro aamupalasta vaan tarjolla oli raikkaita smoothieita, tuoreita hedelmiä, maukkaita chiapuuroja, pirskahtelevia tyrnishotteja ja esimerkiksi savujuustoa perinteisten munien ja pekonien lisäksi ihan vain muutaman erikoisherkun mainitakseni!

Showtime

Meikissä istuessani alkoi jännitys pikku hiljaa helpottaa. Olen esiintynyt sata kertaa aiemminkin, jos jonkinlaisissa tilaisuuksissa. Fun fact: Olen osallistunut mm. Miss Suomi-kilpailuihin 2008 edeten kisassa semifinaaliin. Ennen semifinaalia osallistuin muutamilla paikkakunnilla olleisiin muotinäytöksiin, joissa 18-vuotiaana askelsin perhosia vatsassa lavalle. Sen jälkeen esiintymiskokemusta on karttunut lähinnä töiden kautta pienistä koulutustilaisuuksista aina 1500 yrittäjän kouluttamiseen Göteborgin täydessä messukeskuksessa englanniksi. Siinä välissä tapahtui kymmenen vuoden kasvu aikuiseksi ja rohkeus karttui matkan varrella. Vielä lukioaikoina pelkäsin esiintymistä niin paljon, että turvauduin luontaistuotekaupasta ostettavaan rauhoittavaan, jos piti pitää luokan edessä esitys. Sitä en sitten osaakaan sanoa, että kenen kuningasajatus oli kovana jännittäjänä lähteä Miss Suomi-kisaan, mutta olipa sekin hauska kokemus ja poiki muotinäytöstöitä kisan jälkeenkin. Nyt olin kuitenkin ihan uuden edessä! En ollut koskaan esiintynyt televisiossa, saati suorassa lähetyksessä, mutta isoin jännitysmomentti oli aihe, jonka tiesin olevan todella henkilökohtainen ja koskettavan sydänjuuria myöden syvältä sisintä.

Minun ei tarvinnut onneksi tarttua omaan meikkipussiin, vaan sain ihanan meikkaajan, joka samalla tsemppasi minua kohti haastattelua. Meikki toteutettiin toiveideni mukaan ja hiukset taivutettiin kiharoille. Ottaessani kapan pois ja noustessani tuolista, tiesin, että nyt se on menoa! Viiden minuutin päästä alkaa suora lähetys, joten oli aika siirtyä yläkertaan Lore ja Niina Backmanin huomaan. Ehdin tarkistaa, että housujen vetskari on kiinni ja napata lasin vettä, jonka jälkeen astuin sisään studion ovista. Istuin Huomenta Suomen-studiossa keltaisella tuolilla ja katselin kuinka uutisankkuri luki uutistoimitusta vakavalla ilmeellä. Uutisten päätettyä kamera siirtyi kuvaamaan säätiedotusta toimittavaa meteorologia ja seuraavana olisin vuorossa minä. Jännitys oli käsin kosketeltavaa, kun sivusilmällä huomasin kameran kääntyneen meitä kohti ja haastattelu alkoi! Jos et ole katsonut vielä haastattelua, niin voit katsoa sen tästä linkistä!

Haastattelu meni ihan mukavasti ja aika loppui ennenkuin ehti edes kunnolla alkaa! Vastailin kysymyksiin hiukan aiheen vierestäkin, sillä halusin tuoda tahatonta lapsettomuutta ja siihen liittyviä aiheita mahdollisimman kattavasti julki, enkä niinkään keskittyä omaan tarinaamme, vaikka sekin on toki tärkeä! Olisi ollut huippua, jos olisi ollut enemmän aikaa jutella monista eri tilanteista, joissa tahaton lapsettomuus ihmisiä koskettaa, mutta yhdeksässä minuutissa ei kyllä paljoa kerkiä. Toivon kuitenkin, että antamalla kasvot aiheelle, josta pitäisi puhua enemmän, helpotin jonkun muun tahatonta lapsettomuutta kokeneen elämää.  

Haastattelun jälkeen puhelin alkoi piipata ja olen todella kiitollinen kaikista ihanista palautteista, joita sain! Sillä kannustuksen ja sydänten määrällä, joita minulle lähetettiin haastattelun jälkeen, on minulle ihan valtavan suuri merkitys. Sain myös tahattomaan lapsettomuuteen liittyvissä ryhmissä paljon kiitoksia ja kommentteja julkisesta esiintymisestä ja podcastin tekemisestä. Toki jossain yhteydessä tuli myös kommenttia siitä, että mediassa suositaan sellaisten tarinoiden esittämistä, joissa lopputulos on onnellinen ja lapsi saadaan syliin. Lisäksi samaisessa kommentissa kirjoittaja ruoti sitä, että kolmen vuoden yrittäminen on hyvin lyhyt ja monella on paljon pidempiäkin hoitopolkuja. Tämä on täysin totta, mutta siitä huolimatta se kolme vuottakin sisältää useita pettymyksiä, toivon pilkahduksia ja pään seinään lyömistä sekä paljon synkkiä hetkiä, vaikka näin jälkikäteen se tuntuukin lyhyeltä ajalta elämässä. Siksi en esimerkiksi podcast-haastatteluissa arvota kenenkään kokemuksia koetun ajan perusteella. Tuska ja ahdistus on suurta ajasta riippumatta. Tätä pyrin sanomaan myös haastattelussa, että lapsettomuushoidot ovat yhtä odottamista ja toivomista. Jos vain joku olisi voinut sanoa, että jatkakaa normaalia elämää pari vuotta ja unelmanne kyllä toteutuu, niin mikäs siinä olisi ollut. Kukaan ei kuitenkaan voi ennustaa moista, joten jokainen kuukausi oli täynnä toivoa ja pettymyksiä toistensa perään. Siinä mielessä olen kommentoijan kanssa samaa mieltä, että olisi hyvä tuoda esiin vielä enemmän lopullisesti lapsettomaksi jääneiden tarinoita. Jos siis sinulla on sellainen tarina, niin laita minulle viestiä! Haastattelisin sinua tosi mielelläni podcastiin. <3

Kohti arkea

Kaikki kivakin loppuu aikanaan ja niin kävi myös ihanalle viikonloppureissullemme Helsingissä. Nautimme lauantai-iltana illallista hotellin ravintolassa ja päädyimme tällä kertaa tilaamaan hampurilaiset. Hampurilaiset olivat niin suussasulavat, että ne katosivat lautasilta ennen kuin ehdin edes napata niistä kuvaa. Olimme molemmat ihan puhki, sillä vaikka minä esiinnyin, niin mieheni jännitti varmasti vielä minuakin enemmän! Suoran lähetyksen jälkeen vietimme päivän kaupungilla ystäviemme kanssa shoppaillen ja syöden. Ennen kuin päätän reissukuulumiset, niin pakko vinkata hauska uusi kahvila, jossa kannattaa käydä tutustumassa: Vegaanisia donitseja valmistava Round cafe oli kiva paikka! Sinne oli paikoin jonot ulos asti ja poikkesimmekin kahvilaan juuri ennen junaan siirtymistä, kun jono oli hetkellisesti lyhentynyt.

Kiitos paljon vieraanvaraisuudesta Solo Sokos Hotel Helsinki, nähdään pian uudestaan! Kiitos MTV3-kanavalle, että nostitte tätä tärkeää aihetta esille, toivottavasti saamme aiheesta joskus vaikka oman ohjelman, niin ehtisi ruotia kokemuksia monelta kannalta enemmänkin! Jos sellainen joskus päätetään tehdä, niin olen vapaaehtoinen olemaan mukana! 🙂

Rakkaudella,

Jaana

Työmaalta päivää!

Työmaalta päivää!

Teksti on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä VV-Kuivauksen ja CENT-Listat Oy:n kanssa!

 

Toisin kuin erään huoltoaseman mainoksessa puhutaan yhden pysähdyksen taktiikasta, niin täällä taloudessa on viimeiset kuukaudet harjoitettu kahden pysähdyksen taktiikkaa. Juuri tuli kolme kuukautta täyteen asumista väistöasumisessa oman kotimme vesivahinkoremontin vuoksi ja kisakunto alkaa olla aikalailla loppu, mutta niin on onneksi remonttikin, jos ei ihan maaliviivalla, niin ainakin maalisuoralla! Itse vesivahinkoremonttihan ei olisi meitä ja meidän arkeamme häirinnyt käytännössä juurikaan, jos en olisi aktiivisesti pyrkinyt laajentamaan remonttia joka suuntaan. Mieheni sanoja lainatakseni: ”Itse vesivahingon aiheuttama remontti ei tässä ole mikään ongelma, vaan rouvan laajentuneet suunnitelmat”!

 

Kirjoittelinkin jo aiemmin blogiini siitä, että miten vesivahinko paljastui ja kuinka hommat lähtivät liikkeelle. Voit lukaista aiemman tekstin tästä. Vesivahinko itsessään aiheutti kyllä laajamittaisen remontin, mutta ammattitaitoisen ja luotettavan kumppanin, VV-Kuivauksen kanssa, se ei ole aiheuttanut meille ylimääräistä päänvaivaa. Toki alussa piti muuttaa pois remontin ja kuivauksen tieltä, kun kylpyhuoneen, kodinhoitohuoneen ja makuuhuoneemme alue suljettiin pois käytöstä pitkäksi aikaa. Muuton lisäksi meidän ei ole tarvinnut huolehtia vesivahinkoalueen korjauksista, vaan VV-Kuivaus on hoitanut koko prosessin alussa tapahtuneesta tilanteen kartoittamisesta aina remontin loppuun saakka. Meidän tehtäväksemme on jäänyt lähinnä materiaalien valinta. Ehkä tästä syystä itselläni oli ylimääräistä energiaa ja siten remontti on saanut koko ajan uusia mittasuhteita. Lopputuloksesta tulee kuitenkin upea ja varmasti kaiken vaivan arvoinen!

 

PROSESSIN ETENEMINEN

Ajattelin, että kirjoitan muutaman sanan siitä, että miten homma etenee vesivahingon sattuessa. Ehkä voin helpottaa jonkun muun järkytystä, jos vahinko tulee omalle kohdalle, jakamalla meidän kokemuksemme aiheesta. Jo sana ”vesivahinko” on aina saanut omat niskavillani nousemaan, enkä voi kertoa olleeni mitenkään rauhallinen huomatessani ristiäissiivouksia tehdessä, että makuuhuoneemme lista on irti ja seinässä on kosteutta. Alun järkytyksestä selvittyäni otin yhteyttä vakuutusyhtiöömme, jonka kautta asiaa lähdettiin selvittämään heidän yhteistyökumppaninsa VV-Kuivauksen kartoittajan käynnillä. Olin aiemmin törmännyt VV-Kuivauksen brändiin, kun yhdessä naapurustomme talossa tehtiin vesivahinkoremonttia ja harvase päivä heidän autonsa ajelivat vastaan. Sittemmin olenkin bongaillut heidän autojaan joka puolella Etelä-Pohjanmaata ja käsittänyt, että kyseessä on iso yritys, joka toimii Seinäjoen lisäksi muun muassa Vaasassa, Kokkolassa, Jyväskylässä, Tampereella ja Lahdessa.

 

Kartoittaja tuli käymään ja teki mittaukset huolellisesti joka puolelta ja tutki vuodon alkuperää. Kyseessä oli putkivuoto ja seuraavaksi olimme yhteydessä putkimieheen, joka tuli korjaamaan vuodon. Kartoittaja vastasi kaikkiin kysymyksiini hyvin rauhallisesti ja valoi minuun uskoa, että tilanne ei ole niin vakava, miltä se kuulostaa ja, että tästäkin selvitään. Itselleni oli kovin tärkeää saada asioita nopeasti eteenpäin ja hommat vauhtiin, joten arvostin sitä, että kartoittaja laittoi raportin vielä saman päivän aikana ja saimme asian eteenpäin vakuutusyhtiön kanssa. Lisäksi kartoittaja jätti meille heti lisätietoja remontin ja koko prosessin kulusta, joten meidän oli helppo jäädä huojentunein mielin odottelemaan asian etenemistä, kun ammattilaiset ottivat koppia projektista.

 

Vakuutusyhtiön päätöksen jälkeen saimme valita, että kenen haluamme suorittavan remontin loppuun ja halusimme ehdottomasti jatkaa VV-Kuivauksen kanssa. Heiltä olin saanut nopeasti apua tilanteen ollessa akuutti ja asiat selitettiin niin, että maallikkokin ymmärsi, että mistä on kysymys. Lisäksi tiesin heidän olevan iso, paikallinen toimija, joten oli helppo jatkaa yhteistyötä heidän kanssaan. Eipä mennyt aikaakaan, kun heiltä tuli purkumies purkamaan vaurioituneet rakenteet ja tehokkaat kuivaimet oli asennettu kuivamaan kastuneita alueita.

Saimme VV-Kuivaukselta yhteyshenkilön, joka on ollut vastuussa koko työmaasta projektin alusta alkaen. Se on ollut itselleni tosi tärkeä asia, sillä minun ei ole tarvinnut kerta toisensa jälkeen selostaa mistä on kyse, vaan hänen kanssaan hommat on hoitunut hyvin sutjakkaasti ja kivuttomasti! Olen myös saanut konsultointiapua, kun olen pohtinut uusien materiaalien valintaa ja on ollut itselle helpottavaa, että olen voinut asioida aina yhden ja saman henkilön kanssa, joka on sitten välittänyt toiveemme eteenpäin esimerkiksi timpurille tai sähkömiehelle. Hänen kauttaan olen myös saanut nopeasti hinta-arviot suunnittelemilleni lisätöille, kun remontti-ideat lähtivät laajentumaan (lue: lähtivät lapasesta). Osan ideoistani olemme toki toteuttaneet omin voimin.

Lyhykäisyydessään prosessi eteni näin:

1. Vesivahingon huomaaminen
(2. Panikointi)
3. Yhteydenotto vakuutusyhtiöön
4. VV-Kuivauksen kartoittaja tuli paikalle
5. Putkimies korjasi vuodon
6. Vahinkoraportti vakuutusyhtiöön – Korvauspäätös
7. VV-Kuivaus purkaa vaurioalueet ja asentaa kuivurit
8. Yhteydenpito VV-Kuivauksen yhteyshenkilön kanssa kuivauksen ja remontin edetessä
9. VV-Kuivauksen ammattilaiset hoitivat vahinkoalueen remontin sekä toivomamme lisäremontit
10. Valmista tuli!

Mikä parasta, niin koko prosessia pystyi seuraamaan käytännössä reaaliajassa kuvien avulla vakuutusyhtiön ja VV-kuivauksen sekä meidän yhteisen viestintäkanavan kautta! Alla olevassa kuvassa näkyy purettu kodinhoitohuoneen ja makuuhuoneen välinen seinä sekä kuivaimet. Rakenteista paljastui talon rakennusaikaisten puuhamiesten nimikirjoitukset.

KOHTA KOTIIN

 

Kuten jo kirjoituksen alussa sanoinkin, niin ihan maalissa emme vielä ole, mutta loppuviikosta pitäisi olla homma paketissa! Allekirjoittanutta alkoi jännittää kotiin paluu, kun lokakuu läheni loppua! Olen viettänyt työmaalla useita tunteja viimeisen kolmen kuukauden aikana toteuttaen milloin mitäkin ideaani! Se on ollut samalla eräänlaista omaa aikaa, olen laittanut äänikirjan korviin ja alkanut sutia maalia seiniin, siivonnut vinttiä tai mitä ikinä olenkaan keksinyt lasten jäädessä isin kanssa ”pikkukotiin”, kuten esikoiseni väliaikaisasuntoamme kutsuu.

 

Väläyttelin aiemmassa postauksessa muutamia remontti-ideoitani ja suurin osa niistä on toteutettu omalla hartiapankilla! Kaikki haluamani muutokset olisi onnistunut myös VV-Kuivauksen kautta, mutta osan päädyimme tekemään itse säästösyistä. En malta odottaa, että pääsen jakamaan lopputuloksesta kuvia, jahka näen sen ensin itsekin! Odotan sitä hetkeä, kun tavarat on paikoillaan, remontti on valmis ja laitamme tulen takkaan, lapset ovat yöunilla ja nautimme puolisoni kanssa lasit punaviiniä takkatulen loisteessa KOTONA ja kaikessa rauhassa. Vaikka väliaikaiskotimme on palvellut meitä hyvin, niin ajatus omaan kotiin palaamisesta tuntuu aivan älyttömän hyvältä.

 

 

SNEAK PEAK REMONTTIIN

Seuraavassa postauksessa jaan enemmän yksityiskohtia remonttikohteista, mutta tässä pientä esimakua! Monet ideani lähtivät asuntomessuilta, joihin lähdimme extempore sen jälkeen, kun tajusimme, että meille on tulossa melko iso remontti. Jos asiaa olisi kysytty mieheltäni, niin hän olisi halunnut kaiken palautuvan samanlaiseksi, kuin sisustus alun perin olikin. Minä taas olin sitä mieltä, että nyt, kun emme kerran voi asua kotona, niin laitetaan kaikki uusiksi. Lopputulos lienee sitten jotain siltä väliltä!

 

Kotimme on ollut alun perin hyvin vaaleansävyinen tai valkoinen. Olemme pikkuhiljaa jo aiemmin tuoneet sinne lisää värejä rakentamalla eteisen ja olohuoneen väliin tummanvihreän väliseinän hirsipaneelista, maalaamalla lastenhuoneen mintunvihreällä, tekemällä sormipaneelista tehosteseinän kodinhoitohuoneeseen sekä toteuttamalla makuuhuoneeseen tumman päätyseinän Tikkurilan kivi-maalilla. Nyt, kun lattia meni melkein koko huushollista uusiksi, niin päätimme omakustanteisesti laajentaa lattian vaihtamisen koko taloon. Olimme asuntomessuilla ihastuneet kalanruotolattiaan ja kerran kun saa päähänsä jonkinlaisen vision, niin siitä on hyvin hankala päästää irti. Siispä valintamme oli kalanruotolattia, vaikka sen asentamiseen upposi enemmän työtunteja kuin tavalliseen lattiaan, joka itsessään lisäsi kustannusten määrää. Tässä meitä helpotti tieto, että VV-Kuivauksen erittäin taitava timpuri oli asentanut niitä ennenkin ja lopputulos on ihan täydellisen hieno! Hän on tehnyt niin tarkkaa työtä, että emme olisi voineet unelmoida paremmasta!

Yksityiskohdat ratkaisevat monessakin asiassa ja yksi pieni, mutta itselleni iso asia oli meidän varaava takka. Se on alkuperäiseltä sävyltään ollut valkoinen ja sittemmin se oli muuttunut mustan, valkoisen ja harmaan sekaiseksi yhdistelmäksi. Sitä ei pystynyt oikein pesemään, koska pinta on rapattu. Lisäksi takkaluukun ”hyllyillä” oli steariinitahroja. Mietin pitkään, että pitäisikö takka maalata nyt, kun kerran on mahdollista. Mieheni mukaan ei kannata ja minusta kannatti, joten arvannet, että mihin päädyttiin? Minä maalasin ja mieheni vikisi (ja maksoi maalin)! 😊 Mielestäni lopputulos on huippupaljon parempi kuin aiemmin! Maalasin takan yhden kerran Tikkurilan Muuri-maalilla sävyllä tofu. Ja mitä niihin yksityiskohtiin tulee, niin katsokaapa kuvasta, miten upeasti VV-Kuivauksen timpuri listoitti takan alareunan. Lopputuloksesta tuli todella hieno! Viralliset ennen ja jälkeen-kuvat tulee seuraavassa postauksessa!

Visioni oli tuoda lisää lämpimiä sävyjä kotiimme ja tähän liittyi vahvasti toive lisätä aitoa puuta sisustuksessa ja pintamateriaaleissa. Laitoin tilaukseen upeita tammisia huonekaluja, joista kerron lisää seuraavassa postauksessa. Samaan aikaan mielessäni kiilsi unelma puupaneeliseinästä kotitoimistooni! Olin aivan rakastunut CENT-Listat Oy:n valmistamaan dyyni lämpöpaneeliin. Lisäksi haaveilin rimapaneelista kodinhoitohuoneeseen. Minä olen joskus aiempina vuosina ostanut kodinhoitohuoneen oveen asuntomessuilta kyltin, jossa lukee SPA, koska samasta ovesta kuljetaan kylpyhuoneeseen. Se on näiden vuosien aikana herättänyt hilpeyttä, sillä kolkohko kodinhoitohuone ennen kylpyhuonetta ei sinänsä ole herättänyt ihan kylpylämäisiä tuntemuksia. Haaveissani näin tumman sävyisen kodinhoitohuoneen, jossa puupinnat luovat lämpöä ja tunnelmaa. Ja jos jostain haaveilee, niin täytyyhän se toteuttaa (sanoi mies mitä tahansa 😉 )!

 

CENT-Listat on Kalajoella yli 30 vuotta toiminut yritys, joka valmistaa Suomen laadukkaimpiin kuuluvia kodin viimeistelytuotteita. Itseäni lämmitti eniten ajatus paikallisuudesta ja laadusta! Lisäksi olin nähnyt heidän tuotteitaan asuntomessuilla, joten en epäillyt hetkeäkään olla yhteydessä heihin löytääkseni juuri meille parhaimmat materiaalit. Tiesin jo mielessäni, että miltä haluaisin lopputuloksen näyttävän ja sain lisää inspiraatiota tutkaillessani heidän sivujaan. Tuotteet imaisivat mukaansa, mutta onneksi mieheni painoi jarrua, ettei aivan lähtenyt homma lapasesta ja koko koti saanut paneeliverhousta. Heidän kätevän verkkokaupan kautta oli helppo laskea menekki, ja tuotteet tulivat kotiin parissa päivässä! En malta odottaa, että saan näyttää mitä kaikkea upeaa näistä on syntynyt! Ja pakko vielä sanoa, että kyllä se miehenikin lopputuloksesta tykkää ja itseasiassa on tehnyt paneloinnit isäni kanssa. Remonttikohteista lisää kuvia seuraavassa postauksessa! Sen verran uskallan jo sanoa, että lopputulos on ihan 6/5! <3

Remppaterveisin,

Jaana

Pakastealkioiden tulevaisuus

Pakastealkioiden tulevaisuus

Viime viikolla saapui postista kirje, jonka lähettäjänä oli Pirkanmaan hyvinvointialue. Asumme itse Etelä-Pohjanmaalla, joten avasin kirjeen jo kävellessäni postilaatikolta sisälle. Mistä ihmeessä siinä voisi olla kyse? Samalla sekunnilla, kun vetäisin kirjeen ulos kuorestaan, tajusin mitä se sisältää. Tätä olinkin jo osannut odottaa, kysely alkioiden jatkosäilytyksestä. Muistin, että meille kerrottiin IVF-hoidon yhteydessä, että alkioita säilytetään kolme vuotta, jonka jälkeen ”säilytyssopimus” uusitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan maksua vastaan.

Aika on mennyt jotenkin todella äkkiä, vaikka hoitojen kanssa painiessa ja hyperemeesistä kärsiessäni se mateli todella hitaasti. Jokainen päivä tuntui pitkältä, viikosta ja kuukaudesta puhumattakaan. Kaiken toivomisen, rukoilemisen, sormet ristissä ja peukut pystyssä pitämisen ja jos jonkin vaiheen, kierron, ovulaation, lääkäriajan tai muun mahdollisen odottamisen jälkeen alkanut raskaus vei jalat alta kirjaimellisesti. Aika ei edennyt mitenkään eteenpäin, vaan jokainen hetki oli taisteltava läpi toivoen, että huomenna olisi parempi päivä.

Ja sitten, kolme vuotta myöhemmin, onkin jo nyt, tänään. Nyt tuntuu, että eihän se niin pitkä odotus ollutkaan. Kai kyse on siitä, että aika kuultaa muistot. En kuitenkaan ole unohtanut sitä epävarmuuden tuskaa, jota tahaton lapsettomuus aiheuttaa. Sitä kipua, joka viiltää sisuskalut irti ja kuristaa kurkun käheäksi jokaisesta raskausuutisesta, jonka ympäriltään kuulee. Tai sitä musertavaa, hengen salpauttavaa surua, kun kierto päättyy vuotoon. En todellakaan ole unohtanut. Aika on vain tehnyt tehtävänsä. Alla oleva kuva on napattu yhden sellaisen tunneaallon aikana muutama vuosi takaperin, kun tuntui, että tuska salpaa hapen keuhkoista.

lapsettomuus suru

yhteisillKolme vuotta takaperin

Muistan vielä, kun kolme vuotta sitten lokakuussa 2020 saimme peruutusajan IVF-hoitoon, kun inseminaatiot todettiin turhiksi hoidoiksi meille endometrioosin takia. Ällötti, ahdisti ja olin innoissani. Olen kirjoittanut tarkemmin tuntojani aiempiin kirjoituksiin, koska pidin matkan varrella päiväkirjaa, jonka olen julkaissut täällä blogissa. Jos haluat lukaista sen aikaisia kirjoituksia, niin pääset lukemaan tarinamme kokonaisuudessaan tästä.

Sain 30 vuotissyntymäpäivänäni puhelun, jossa minut kutsuttiin seuraavaksi päiväksi IVF-hoidon suunnitteluun. Voin yksinkertaisesti todeta, että tämä oli paras synttärilahja, mitä olen koskaan saanut. Suunnittelutapaamisessa todettiin, että kiertopäivät ovat alussa ja hoito munasolujen keräystä varten voidaan aloittaa heti. Tuumasta toimeen ja apteekin kautta kotiin. Muistan, kun pistin lääkkeitä vessassa yhteisillä 30 vuotissyntymäpäivillämme, jonka jälkeen jatkoin bailaamista ystävien kanssa. Kukaan ei ainakaan sanonut huomanneensa minun juoneen alkoholittomia juomia. Halusin pitää kehostani mahdollisimman hyvää huolta ennen keräystä eikä railakkaan kosteat bileet sopineet suunnitelmiin.

Kolme vuotta myöhemmin istun kotimme vesivahinkoa paossa väliaikaisessa kerrostaloasunnossamme ja luen kirjettä Tayssista. ”Kysely tulee täyttää 30 vuorokauden kuluessa tämän kirjeen päiväyksestä. Mikäli kyselyä ei täytetä tässä ajassa, alkiot hävitetään, alkuperäisen pakastussopimuksen mukaisesti ilman uutta yhteydenottoa.” Ensimmäinen ajatus edellä olevasta lauseesta oli, että uskaltakaapa vain kajota meidän alkioihimme, kädet irti niistä. Sitä seurasi paniikki mennä heti näpyttämään kyselyyn vastaus, jotta edes vahingossa vastaus ei unohtuisi. Sitten rauhoituin ja päätin hoitaa asian mieheni kanssa, kun hän kotiutuu. Molempien täytyy nimittäin vastata kyselyyn ja kyselyiden vastausten tulee olla yhtenevät.

Jatkosäilytys maksaa vuonna 2023 yhteensä 227€ + asiakaspalvelumaksun ja sillä saa ostettua 2 vuotta lisää aikaa. Kyselyssä voi vastata myös toivovansa, että alkiot hävitetään tai luovuttaa ne joko lapsettomuushoidoissa oleville tai tutkimuskäyttöön. Meille vastaus oli selvä, haluamme jatkaa alkioiden säilytystä. Tällä hetkellä elämä on todella hektistä, kädet ovat ihan täynnä aivan koko ajan, eikä ajatuksia kolmannesta raskaudesta ole edes päästetty mieleen. Siitä huolimatta tilanne voi olla myöhemmin ihan eri ja jos vain mitenkään voin valita, niin en enää koskaan haluaisi kulkea sitä ruljanssia läpi, jonka menimme IVF-hoitojen parissa. Vaikka kaikki meni meillä loppujen lopuksi tosi hyvin, niin voisin silti jättää sen kierroksen välistä.

 

 

Mitä alkioille tapahtuu, jos niitä ei käytä itse?

 

Otsikossa olikin kaikki oleellinen ja vastaus on, että en tiedä. En todellakaan tiedä. Mielestäni tämä on todella vaikea kysymys ja olenkin keskustellut monen kanssa siitä myös podcastissani. Mitä tehdään alkioille, jos niitä jää pakastimeen ja oma lapsiluku on täynnä? Kuulostaa rajulta ajatus, että ne menisivät roskiin kaiken sen työn ja tuskan jälkeen, mitä niiden eteen on tehty ja selvittämättä, että olisiko joku niistä voinut olla elinkelpoinen. Toisaalta joillakin alkioita tulee kymmeniä, eihän kukaan ole voinut itse valita hoitoihin joutuessaan, että haluan 20 alkiota ja kaikki on pakko käyttää, kun ei poiskaan raaski heittää. Siten sattuma määrittelisi aika isosti omaa elämää, jos perheen koko määräytyisi sen mukaan, miten hoito onnistuu ja paljonko alkioita saadaan. Eihän se niinkään voi mennä. Entäs sitten alkioiden luovuttaminen muille lapsettomuudesta kärsiville? Oman lapseni täyssisarus voisi siten kävellä jossain vastaan. Hyvin paljon erilaisia tunteita herättää sekin vaihtoehto. Hullulta kuitenkin tuntuu sekin, että on niin paljon lasta toivovia ja sitten on alkioita, joita ei käytetä. Mitä sinä tekisit tai teit omalla kohdallasi?

Noin 230 eurolla saimme ostettua lisää aikaa miettiä. Kyseessä ei ole mikään pieni asia, sillä aihe koskettaa koko loppuelämäämme. Toivoisimmeko lisää lapsia perheeseemme? Mitä siitä seuraa, jos toivomme? Entä siitä, jos emme toivo? Mitä sitten, jos raskautuisinkin luonnostaan ja alkioiden kohtalo ei ratkea sillä, että käyttäisimme niitä itse? Hirveästi kysymyksiä, joihin minulla ei ole vastauksia ainakaan tänään. Siksipä keitimmekin puolisoni kanssa hyvät kahvit, täytimme kyselyt tahoillamme ja painoimme lähetä-nappia. Katsotaan asiaa uudelleen vuonna 2025.

kun elämä tarjoilee sitruunoita, tee limonadia

kun elämä tarjoilee sitruunoita, tee limonadia

VMP. Siten kuvailisin ajatuksiani ja tunnelmiani kaksi kuukautta takaperin, kun huomasin kodissamme vesivahingon. Olin tekemässä siivouksia kuopuksemme ristiäisiin ja koska halusin siivota perusteellisesti, niin istuin makuuhuoneemme lattialla hinkkaamassa lattialistoja rätillä. Eihän sitä tiedä, jos joku vaikka sattuisi katsomaan miten kauhea pölykerros niiden päällä oli. Ei vaan, halusin siivota ensisijaisesti itseäni varten syvällisemmän siivouksen. Oikein ahdisti, kun niin pitkään olin siivonnut vain päällisin puolin tavarat paikoilleen ja vähä imuroinut keskilattioita, kun energiaa ei ollut riittänyt mihinkään sen enempään. Tämä on mieheni yleinen siivoustaktiikka, jota hän nimittää ”elintilasiivoukseksi”. Se on hänen taktiikkansa siivota eli imuri ei ylety mihinkään sellaiseen paikkaan, jota ei päivisin käytetä. Imurointi ja siivoaminen on siten huomattavasti tehokkaampaa, kun jättää esimerkiksi makkarit, kodinhoitohuoneen ja kylppärin siivoamatta. Tästä voidaankin sitten olla montaa mieltä, että miten toimiva tämä taktiikka on. Saatat lukea rivien välistä pientä sarkasmia.

Ristiäisten takia ajattelin, että nyt on hyvä syy kiillottaa koti nurkkia (ja listojen päällisiä) myöden puhtaaksi. Nautin ajatuksesta, että miten ihanaa juhlien jälkeen on köllähtää sohvalle, nauttia puhtaasta kodista ja syödä kakkujen jämiä suoraan lusikalla tarjoilulautaselta. Pesin ikkunat kaikilta pinnoilta, hinkkasin kaakeleita suihkusta, pyyhin seiniä, ovia ja listoja. Istuin lasten kanssa keittiön lattialla ja höyrypesin valkoista laattalattiaa, hinkkasin keittiön välitilan laattoja niin rivakasti, että sauma-aine alkoi irtoilla. Olin totisesti päättänyt hinkata joka nurkan. Olin kärsinyt kovista liitoskivuista ja väsymyksestä loppuraskauden ajan, joten senkin takia kotimme huusi putsausta!

 

Kaikki sujuikin mallikkaasti, kunnes saavutin meidän oman makkarin ja huomasin yhdellä seinällä listan hieman irronneen seinästä. Ajattelin, että siihen oli osunut jotain ja se olisi jotenkin mystisesti pompannut hieman irti. En tiedä, että mitä edes ajattelin, meteoriittiko taivaasta siihen olisi pudonnut vai mikä irrottaa naulatun listan seinästä? No, tiedä häntä. Kaivoin taskulampun, jotta voisin tutkia listan taakse tarkemmin selvittääkseni syyn. Ja sieltähän se paljastui, vesivahinko.

 

Olin tietenkin heti yhteydessä vakuutusyhtiöön, mutta kartoittaja ei onneksi ehtinyt tulla ennen viikonloppua käymään ja päätimme nauttia juhlista täysin rinnoin. Juuri nyt emme voineet tehdä asialle mitään, joten tietoisesti lykkäsimme vesivahingosta murehtimisen tulevaan. Juhlat onnistuivat ihanasti, keli oli mitä parhain ja saimme juhlittua lapsemme ristiäisiä rakkaiden perheenjäsenten ja ystävien seurassa. Oman elämänsä puutarhurin mieltä lämmitti, kun puutarha oli kauneimmillaan ja kärhöt loistivat kilpaa mekkoni kanssa!

Kartoittajan käynti

 

Kartoittaja tuli käymään sovitusti ja vahingon laajuus alkoi paljastua. Vettä on vuotanut, hyvin hitaasti tippa kerrallaan, mutta pitkään. Tulossa olisi iso remontti, koska vauriot ylettyivät makuuhuoneeseemme, kodinhoitohuoneeseen ja hieman eteisaulan puolelle. Käytännössä asunnossa asuminen olisi mahdotonta, koska kodinhoitohuone osastoidaan kuivumaan ja sitä kautta kuljetaan myös kylpyhuoneeseen, jota ei pysty kuivattamisen ja osastoinnin takia käyttämään. Luvassa oli siis muutto väistöasumiseen 2kk vauvan ja 1,5v esikoisen kanssa.

 

En todellakaan ollut suunnitellut muuttamista tässä elämänvaiheessa mihinkään väliaikaiseen asuntoon. Arki oli juuri löytänyt uudet uomansa ja olin oppinut toimivia taktiikoita kahden lapsen kanssa toimimiseen, kun matto vedettiin jalkojen alta. Elettiin heinäkuun loppua, kun aloitin etsimään meille väliaikaista kotia. Mihin ihmeeseen voisimme muuttaa maksimissaan muutamaksi kuukaudeksi, kun monet vuokrasivat asuntoja vain vähintään vuodeksi? Mistä löytäisin meille tarpeeksi ison asunnon, johon mahtuisimme mukavasti? Ystävämme ratkaisi ongelmamme ja hänen kauttaan saimme vuokralle uuden kolmion, johon aloimme pakata tavaroitamme välittömästi. Olen kaikki minulle heti nyt-ihminen ja kun kerran pakko oli muuttaa, niin se hoidettiin käytännössä yhdessä päivässä melkein kokonaan omin voimin.

Remontti

 

Rakastan remontteja ja varsinkin niiden suunnittelua. Se mitä en rakasta, on remontointi silloin, kun siihen ei ole a) aikaa, b) energiaa, c) sopiva elämäntilanne ja d) varattuna rahaa. Rasti jokaiseen kohtaan. En huonompaa tilannetta muuttamiselle ja remontoinnille kovin äkkiä keksi. Kaikkien edellä mainittujen lisäksi kesät ovat miehelläni aivan täystyöllistettyä aikaa, koska hänellä on ravintola-alan yritys, jonka päivittäisen lounasajan lisäksi aikaa menee kesäjuhlien ja tapahtumien cateringeihin. Loistava tilanne siis! Mies on töissä melkein 24/7, koko taloa koskeva remontti ja muutto – kahden pienen lapsen kanssa. Mahtavaa!

 

Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Aikani pettymyksen karvaita kyyneliä nieleskeltyäni päätin, että käännän tämänkin paskan hyväksi. Nyt, jos koskaan, on loistava tilanne remontoida vielä vähän extraa samalla, kun ei kerran edes asuta kotona. Jos edellä mainituista kohdista kohta d) ei toimisi rasitteena, niin olisin varmasti päättänyt uusia koko huushollin. Onneksi mieheni seisoo vakaasti jalat maassa ja vetelee säännöllisesti minuakin maan pinnalle, kun ideani pulppuavat lentoon heliumpallon tavoin. Ehkä siinä onkin syy meidän pitkään suhteeseemme – tasapainotamme toisiamme! Mieheni rakastaa rutiineja, joita minä sopivasti järkytän pulppuilevalla persoonallisuudellani.

 

Olemme itseasiassa etsineet itsellemme uutta kotia jo kohta kaksi vuotta. Rakastan nykyistä kotiamme, sen sijaintia ja pihaamme, puhumattakaan ihanista naapureistamme. Haluaisimme vain kovasti hieman lisää neliöitä, joita paritaloon on vaikea taikoa. Mikään katsomamme talo ei kuitenkaan ole lyönyt vertoja kodillemme. Nyt maailman tilanteen takia projekti on laitettu jäihin, koska korot ovat koholla ja rakentaminenkin on kallista. Siksi ajatukseni on nyt päivittää kotiamme toimivammaksi niin, että saisimme sen jokaisesta 110 neliöstä kaiken irti. Haluaisin kauniin, toimivan kodin, jossa tavaroilla on paikkansa ja siten siisteys (ehkä) säilyisi paremmin. Ei muuta kuin suunnittelemaan! Alla kuvia tyhjästä kodistamme.

Toimivan ja kauniin kodin suunnitelmia

 

Muutamina päivinä ajelin kyyneleet silmissä kotoa väliaikaiseen asuntoomme, kun kävin tekemässä siellä puutarhahommia tai muita askareita. Tuntui niin epäreilulta, kun kaikki muut ympärillä jatkoivat elämäänsä, lasten nauru raikasi ja saunat lämpeni. Minä leikkasin polveen saakka ylettyvän nurmikon, katselin kuinka syyshortensiat kukkivat kauneimmillaan ja löin auton oven kiinni kiirehtiessäni kerrostaloasuntoomme. Puutarhan räjähtäminen on pieni asia varmasti jollekin, mutta itselleni koti ja piha näyttelevät isoa roolia hyvinvoinnissani. Tiedänhän minä, että elämässä on paljon isompiakin murheita, mutta siinä hetkessä tilanne tuntui kovin raskaalta. Koti on itselleni paikka, jossa sopii olla juuri sellainen, kun on. Se on paikka, jossa voi ladata akkuja, puuhailla tai olla puuhailematta – Juuri oman jaksamisen mukaan. Nyt se oli viety meiltä, onneksi toki vain hetkellisesti. Kummasti sitä arvostaa enemmän jotain, kun sen menettää, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Olin vain niin kovasti odottanut kesää ja puutarhan laittamista. Kaksi aiempaa kesää oli mennyt ohitse pitkien lapsettomuushoitojen jälkeisen vaikean raskauden takia ja seuraavana kesänä haasteena oli esikoisen viihdytys, kun hän ei viihtynyt vaunuissa, mutta ei osannut vielä kävellä. Nyt, kun kuopuskin on jo vanhempi, niin olisi voinut olla mahdollisuuksia ottaa pieniä hetkiä omaa aikaa ja kaivella kukkapenkkiä, mutta kas vaan ei  tänäkään kesänä ollut vielä sen aika. Olin myös haaveillut puuhailevamme pihalla yhdessä esikoisen kanssa, mutta lyhyeksi jäi tämä kesäkausi ja se söi naista kohtuuttoman paljon. 

Asunnolle ajaessani sukelsin ajatuksiini ja visioihin remontista. Olen perinyt isältäni kyvyn visioida ja voin nähdä mielessäni lopputuloksen. Monena iltana suljin silmäni ja laitoin suunnitelmat pyörimään. Halusin tuoda kotiimme lisää lämpöä ja väriä. Halusin lisää puupintoja ja murrettuja sävyjä sekä kauniita, aikaa kestäviä ratkaisuja. Samaan aikaan halusin tuoda kotiimme ripauksen luksusta ja uusia vanhoja ratkaisuja niin, että ne toimivat paremmin nelihenkisen perheen tarpeita palvellen. Tähän liittyen suunnitelmissani on päivittää muun muassa vaatehuoneen säilytysjärjestelmät.

 

Visioita siis riittää! Enää tarvitsee myydä suunnitelmat, visiot ja ajatukset miehelleni. Kuten jo aiemmin sanoinkin, niin hän ei hypi yhtä innossaan laajentuneesta remontista, kuin mitä itse! Luvassa on muun muassa takan ja makuuhuoneiden maalausta, panelointia, uusia kiintokalusteita ja huonekaluja, vaatekaappien muokkaamista toimivimmiksi, suursiivousta ja vaikka mitä muuta kivaa! Samaan aikaan pitäisi tehdä syksyn pihahommat kuntoon, rakentaa naapurin kanssa yhteinen pihoja rajaava kivinen istutusallas tuija-aitaa varten ja vaikka mitä muuta! Luvassa on verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta uskon vahvasti, että lopputulos on sen arvoinen! Kerron lisää remontista ja sen etenemisestä seuraavassa postauksessa! Alla kuvia visioistani ja suunnitelmistani!

Syysterveisin,
Jaana

 

Touhukas kesäpäivä Tampereella

Touhukas kesäpäivä Tampereella

Meillä oli viime viikolla harvinaista herkkua tarjolla, kun Juha oli lomalla ja saimme olla koko perhe yhdessä aamusta iltaan. Odotimme kovasti alkavaa lomaa ja ainakin itselleni iskee hirveä tarve saada kaikki mahdollinen tehtyä yhden lomaviikon aikana. Pitäisi olla samaan aikaan reissussa, mutta viettää rentoa aikaa kotona. Pitäisi olla aktiivinen, mutta levätä ja elää hetkessä. Pitäisi ehtiä tehdä ainakin sitä ja tätä sekä käydä reissussa. Päivät menevät lomalla vauhdilla lasten rytmittäessä päiväunillaan päiviä ja ilman mitään suunnitelmaa viikko on ohi ennen kuin alkoikaan.

 

Tällä kertaa pidempi reissu jäi kuitenkin tekemättä, sillä elämä yllätti meidät vesivahingolla ja saimme reissua kerrakseen, kun muutimme kuun vaihteessa väistöasumiseen koko sirkuksemme kanssa. Tässä tilanteessa kenelläkään meistä ei ollut jaksamista lähteä suunnittelemaan mitään pitkää reissua vaan sovimme Juhan kanssa, että otamme molemmat yhden päivän lomalta ja suunnittelemme siihen ohjelmaa koko perheelle yllätykseksi. Minun suunnittelemaa päivää vietettiin Tampereella! Kirjoittelen tähän matkavinkkejäni Tampereelle ja listasin kirjoituksen loppuun mukaan myös hintoja, jos haluat miettiä sopivaa budjettia omalle reissullesi!

 

Varasin junaliput kohtuullisen ajoissa ja koska lapset ovat sen verta pieniä, niin heille ei vielä omia lippuja tarvita. Menomatka oli tosi edullinen, 11,80€ meiltä molemmilta yhteensä Seinäjoelta Tampereelle. Takaisin päin junat olivat vähän arvokkaampia. Junamatkat nielaisivat reissubudjetista kaiken kaikkiaan noin 45€. Olin varannut meille junan, joka lähti puoli kympin aikaan ja takaisin oli lupa tulla seiskalta lähtevällä junalla. Menomatkan konduktööri oli ihana, kun antoi molemmille tytöille omat lastenliput muistoksi reissusta.

 

Juna on vähän vajaa kaksivuotiaan ja pienen vauvan kanssa oikein oiva tapa matkustaa. Leikkivaunun ovet pysyvät kiinni, eikä isompi pääsee karkaamaan ainakaan kovin kauaksi, joten periaatteessa voisi reissata lasten kanssa vaikka yksinkin. Nyt reissu oli ihan lastenleikkiä, kun meitä aikuisia oli matkassa kaksi. Juha leikki esikoisemme kanssa leikkialueella ja me vauvan kanssa seurustelimme penkissä. Ehdittiin siinä reippaan tunnin junamatkalla syödä eväitäkin, kuten reissulla kuuluukin!

Perille päästyämme ensimmäiseksi kohteeksi olin miettinyt meille Lasten kulttuurikeskus Rullaa. Sinne ei ole pitkä matka mennä kävellen rautatieasemalta, ja kelikin oli mitä mainioin pieneen reippailuun. Rulla aukesi keskiviikkoisin vasta klo 12, joten suuntasimme matkalla syömään yhteen lempiravintoloistani. Lie Mi on Vietnamilainen ravintola, jossa tarjoillaan superhyvää ruokaa! Lounaalla on mahdollista valita muutamasta eri pöytiin tarjoiltavasta annoksesta mieluisensa ja hintaan kuului myös kattava salaatti-/alkuruokapöytä sekä kahvit. Tilasin itselleni rapealla kanalla olevan tacon + 3kpl dumplingseja ja Juha tilasi vihreää currya kalalla. Pelkästään alkuruokapöydässä on niin paljon herkkuja, että ei lautasen koko meinannut mitenkään riittää! Esikoisellemme koostettiin lounas meidän ruuistamme ja alkuruokapöydästä. Varsinkin rapeat kevätkäärylekolmiot ovat hänen herkkuaan!

Värikäs ja virikkeellinen lastenkulttuurikeskus Rulla oli meille täysin uusi tuttavuus ja bongasin vinkin siitä alunperin netistä! Rullassa lapset voivat taiteilla ja osallistua erilaisiin tapahtumiin ja työpajoihin. Vaihtuvissa lapsille suunnatuissa näyttelyissä tutustutaan eri taiteenlajeihin ja teemoihin. Rulla on lapsille ilmainen ja hauska paikka keskellä vilkasta kaupunkia! Viihdyimme siellä pitkään! Henkilökunta oli tosi ystävällistä ja olisi tarjonnut kuopuksellemme värikylpyä, mutta ihan ei ikä piisannut siihen hänellä.

Päiväuniaikaan kävelimme Juhan kanssa ihastelemassa Finlaysonin aluetta ja odottelimme neitien heräävän. Hissillä kipaisimme käymään kahvilla ja kakulla Tampereen kattojen tasolla Café & Bar KATTO:ssa. Omaan silmään kahvila oli melkoisen rustiikkinen eikä tarjottavatkaan ollut omaan makuun parasta mitä olen syönyt, mutta esimerkiksi drinkeillä voisin lähteä käymään täällä uudestaankin! Täytyy kuitenkin antaa kahvilalle kunniamaininta siitä, että KAIKKI tarjottavat ovat gluteenittomia ja täällä tarjoillaan mm. täysin gluteeniton brunssi joka sunnuntai!

Seuraava matkakohde oli pikku kakkosen leikkipuisto keskellä Tampereen keskustaa. Leikkipuisto oli kiva paikka ja lisäkehut annan koko puiston kiertävälle aidalle. Erittäin nopean vajaa kaksivuotiaan kanssa aidattu alue on huomattavasti helpompi hallita kuin avoin puisto keskellä vilkkaasti liikennöityä kaupunkia. Pihaleikkien jälkeen suuntasimme kohti yhtä lempipaikkaani Tampereella, Tallipihaa! Tallipihan putiikit ovat ihania ja herkkukaupassa meinaa aina lähteä homma ihan lapasesta! Kesäaikaan markkinoidaan, että Tallipihalla olisi eläimiä nähtävillä, mutta anti jäi aika pieneksi kahden lampaan ja neljän marsun voimin. Kanatkin olivat joutuneet lintuinfluenssan takia muualle, joka on tietenkin täysin ymmärrettävää.

Alla kuvia Tallipihalta:

Nälkä kurni jo vatsassa, joten seuraavaksi oli aika metsästää hyvä ravintola ennen kotiin lähtöä. Yksi lempparipaikoistamme on legendaarinen Napoli-pizzeria lähellä rautatieasemaa. Käsittämätöntä, mutta totta: sinne on aina jono! En ole kertaakaan päässyt kävelemään ravintolaan suoraan vaan aina olen jonottanut ulkona. Pizzat ovat siellä herkullisia ja valinnanvaraa on ihan liikaakin ainakin itselleni, joka olen maailman huonoin tekemään mitään päätöksiä! Ravintola sopii periaatteessa lapsiperheillekin hyvin, mutta täynnä olevaan ravintolaan oli haastavaa saada mahtumaan vaunut, ja vaipanvaihtopaikkaa en ainakaan itse sieltä löytänyt. Kuopuksemme vaippa vaihtuikin näppärästi vaunukopassa pizzoja odotellessa!

Oma toiveeni reissulle oli nauttia hyvä kuppi cappuccinoa ja tämän toiveen kanssa meinasi tulla kiire! Onneksi yksi Tampereen lempikahviloistani Pyymäen Oma sijaitsee kätevästi rautatieaseman läheisyydessä, joten tokihan vielä suuntasimme sen kautta, vaikka vatsat olivat jo aivan piukassa pitsojen jälkeen! Tämä on aivan ihana kahvila, jonka vitriini pursuilee jos jonkinlaisia herkkuja! Valitettavasti napa naukui niin, että piti tyytyä vain pieniin macaroneihin, mutta nekin olivat suussa sulavia! Tänne kannattaa ihan ehdottomasti poiketa, jos haluaa nauttia hyvää kahvia herkkujen kera! Kahvilan terassin ikkunat aukeavat kivasti kadulle ja voisin kuvitella viettäväni siellä aikaa ihan vain ihmisiä katselemalla. Ehkä vielä joku kerta lähden reissuun itsekseni ja lunastan tämän haaveen!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös tämä kesäpäivä Tampereella! Junamatka kotiin sujui nopeasti leikkivaunussa ja loputkin jäljellä olevat energiat käytettiin leikkien. Tampere on meille tuttu kaupunki myös lapsettomuushoitojen kautta, sillä munasolujen punktio ja siirrot on kaikki tehty Tampereella. Odotammekin lokakuussa saapuvaksi kirjettä TAYS:ista, että jatketaanko alkioidemme säilytystä maksua vastaan. Päätös on tällä hetkellä selkeä. Kyllä jatketaan!

Tampereen kesäpäivä nielaisi kaiken kaikkiaan rahapussista 155,40 euroa.
Junaliput 44,70€
Lounas 26,40€
Kahvit ja kakku 15,50€
Tallipihan suklaapuoti 11€
Pizzeria 40,50€
Cappuccinot ja herkut itselle ja lapselle 17,30€

Kysyin junamatkalla seuraajiltani instassa vinkkejä reissulle ja laitan ne vielä tähän alle, jos kaipaat uusia ideoita reissuun! Ihanaa loppukesää!

Terkuin Jaana

***

Seuraajien suosituksia ja vinkkejä Tampereelle:

Cafe Pella
Muumimuseo
Vapriikki (Olipa kerran-satunäyttely)
Pikku Kakkosen puisto
Tallipiha
Finlaysonin alue
Pyynikki
Sorsapuisto
Tammelantorin viereinen puisto
Lasten kulttuurikeskus Rulla
Lelukaupat

Irtiotto arjesta

Irtiotto arjesta

Blogi on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Ikaalinen Spa & Resortin kanssa!

Voiko yksi vuorokausi tuntua kokonaiselta lomamatkalta? Voin sanoa, että kyllä voi! Pääsin viettämään hyvin epänormaalin maanantain ystävieni kanssa ja tämän kokemuksen perusteella yksi maanantai voi ladata akkuja pienen lomamatkan verran! Lähtökohtaisesti en ole itse mikään ”maanantaipäivien vihaaja” tai viikonlopun odottaja, koska yrittäjänä viikot ovat tosi erilaisia ja joskus kevyempää voi olla arkena, kun taas joskus viikonloppuna. Siitä huolimatta maanantait saattavat joskus ottaa koville varsinkin, jos on ollut kiva ja rento viikonloppu eikä huvittaisi siirtyä uuteen viikkoon ja uusien haasteiden pariin. Uudessa roolissani kahden lapsen kotiäitinä kaikki päivät ovat sekoittuneet toisiinsa, ja elämä on aika samanlaista päivästä toiseen ja toisaalta yksikään päivä ei ole samanlainen, vaan jokainen on oma, uusi seikkailunsa. Nyt maanantai sai kuitenkin ihan uudenlaisen merkityksen, kun olimme sopineet akkujen lataamisreissun ystävieni kanssa Ikaalinen Spa & Resortissa!

 

Odotin reissua kuin pikkulapsi joulupukkia! Olimme sopineet tyttöjen reissun ja koska kolmella kiireisellä naisella on kalenterit melkoisen täynnä, niin ajankohdaksi valikoitui heinäkuinen alkuviikko. Eipä sillä viikonpäivällä nyt oikeasti ole mitään merkitystä, kun on jotain tällaista erikoisohjelmaa tulossa! Olen seurustellut mieheni kanssa teinitytöstä lähtien ja en juuri ole käynyt reissuissa ystävien kesken ilman miestäni, jos ratsastuskisoissa käyntiä ei oteta lukuun. Olen siten ollut ystävieni kanssa uusien kokemusten äärellä reissatessamme tyttöjen kesken! Hauska pieni fakta tähän väliin on se, että olimme vastaavanlaisella yhden vuorokauden lomalla viime vuoden elokuussa ja silloin elettiin todella jänniä aikoja, vaikka kukaan muu minun ja mieheni lisäksi ei sitä tiennytkään. Olin nimittäin juuri piikittänyt Gonal F:ää viikko tolkulla, jotta saisimme ovulaation aikaiseksi ja pääsisimme pakastealkion siirtoon. Ovulaatio tuli kuitenkin vääränä päivänä ja siirtoa ei voitu tehdä. Yhden vuorokauden mökkireissu latasi akkuja ilmeisen hyvin, koska kuopuksemme saikin alkunsa luomuna juuri tyttöjen reissun jälkeisenä päivänä. En toki usko näiden asioiden liittyvän mitenkään toisiinsa, mutta oli tilanne mikä tahansa, niin aina on hyvä hetki käydä vähän tuulettumassa ja parantamassa maailmaa! Ei siitä näemmä ainakaan haittaa ole!

Reissukohdetta miettiessämme meillä oli monenlaisia toiveita. Henna toivoi mökkitunnelmaa, saunaa ja järveä. Minä taas halusin päästä mahdollisimman helpolla ja valmiiseen pöytään ilman, että tarvitsisi laittaa tikkua ristiin esimerkiksi ruuan tai siivouksen eteen. Mirva taisi olla täysin avoin kaikille vaihtoehdoille ilman sen suurempia toiveita! Tottakai meille kaikille pääasia oli, että pääsisimme olemaan yhdessä rennosti ja nauttimaan toistemme seurasta! Koska kyseessä oli vain yhden yön loma, niin toivoimme, että kohde sijaitsisi aika lähellä, jotta matkoihin ei menisi tuhottoman kauan aikaa. Lisäksi matkassa olisi pieni vauvani, joten sekin oli syytä huomioida kohdetta valitessa.

 

Mietimme mielessämme useita kohteita, kunnes yhtäkkiä mieleeni tuli Ikaalisissa sijaitseva Ikaalinen Spa & Resort. Kyseessä on vanhalta nimeltään Ikaalisten Kylpylä, joka on itselleni hyvinkin tuttu paikka lapsuudesta. Olen käynyt siellä useasti uimassa ala-asteikäisenä ja se on toiminut minun ja Juhan ihka ensimmäisen lomamatkamme matkakohteena. Olimme silloin vielä alaikäisiä ja majoituimme Terme-nimisessä rakennuksessa olevassa huoneessa. Muistan, että olimme ostaneet ihan hurjan ison irtokarkkipussin loman kunniaksi! Siitä on sen verran aikaa, että ihan hirveästi muuta en sitten muistakaan. Muistoissani paikka oli ehkä hieman vanhanaikainen ja muistelin sen olevan suljettu, kunnes aloin tutkia paikkaa lisää. Kylpylä olikin hetken ollut kiinni, kunnes paikalliset yrittäjät olivat ottaneet siitä koppia ja alkoivat uudistaa kylpylää.

 

Kylpylän uudistaminen ei olekaan mikään ihan pieni projekti, sillä alue on valtavan iso useine eri rakennuksineen. Projekti on aloitettu 2021 yleisten tilojen ja ravintoloiden uusimisella ja pikkuhiljaa kahden toimintavuoden aikana on tehty ensimmäisen remontin lisäksi mm. terassin laajennusta, rakennettu uudet Lakeside Suitet ja Loft-rakennuksen WoW-huoneet. Kyseessä ei ole iso ketju, vaan yksityinen toimija, jolla on intohimoa tekemiseen ja se kyllä mielestämme näkyy ulospäin sekä paikan päällä että esimerkiksi somea seuratessa! Nostan hattua paikallisille yrittäjille, jotka eivät antaneet monelle merkityksellisen ja perinteikkään paikan rapistua, vaan ottivat homman omiin käsiin! Wau!

Ikaalinen spa & resort
Ikaalinen spa & resort
Ikaalinen spa & resort

Yhden päivän lomamatka

 

Reissumme alkoi aikaisin aamulla, sillä olimme suunnitelleet kesäistä ohjelmaa koko päivälle. Kurvasimme matkaan Hennan autolla ja suunnitelmamme oli ajaa hieman kylpylän ohi Hämeenkyröön ja käydä Frantsilassa lounaalla ja piipahtamassa heidän putiikeissaan. Frantsilan kehäkukka sijaitsee kauniilla pappilanjoen rannalla ja sieltä löytyy suosittu kasvisravintola ja kahvila, jonka herkut on tehty luonnon antimista. Lisäksi heillä on myymälä, jonka valikoimiin kuuluvat kaikki Frantsilan luomuyrttitilan tuotteet, sekä paljon erilaisia luomuelintarvikkeita ja paikallisia käsityötuotteita. Sieltä löytyi myös aivan upea 200 kasvin näytepuutarha, lasinen mehiläispesä, Hämeenkyröstä Käsin Puotihuone, Ikatan opiskelijoiden käsityöpajat, matkailuinfo, kesäkirpputori ja taidenäyttely! Aika mahtava kokonaisuus poiketa ohi ajaessa! Itse käsityöihmisenä arvostin kovasti käsityöpuodin upeita tuotteita. Aion pysähtyä tähän uudestaankin, vaikka vain kahville, sen verta upean näköinen oli vitriinin sisältö!

frantsila
frantsila
frantsila
frantsila
frantsila
frantsila
frantsila
frantsila

Maistuvan lounaan jälkeen käänsimme ratin kohti Ikaalinen Spa & Resorttia! Olimme varanneet meille alkuun hemmottelevat hieronnat sillä ajatuksella, että pieni pysähtyminen ja aika itselle olisi paras mahdollinen tapa aloittaa irtiottomme arjesta! Varsinkin silloin, jos arki on haastavaa tai elämässä on muuten raskaita taakkoja kannettavana, on hyvä ottaa välillä aikaa itselle ja pysähtyä hetkeksi. Olen itse tosi huono pysähtyjä. Minulla on aina sata rautaa tulessa, ja jos olenkin hetken paikallani, niin aivot menevät tuhatta ja sataa. Metsässä käyskentely toimii itselläni melko hyvin rauhoittajana ja aikani käveltyäni osaan rauhoittua ja ihmetellä ympäröivää luontoa. Sitten siellä metsässä pitäisi vielä vain käydä enemmän kuin kerran vuodessa, jos haluaisi sitä hyödyntää pysähtymiseen. Toinen hyväksi toteamani keino on hieronta! Se on todellinen aivojen lataushetki ja meditaatio, kun tietoisesti keskittyy miettimään ja tunnustelemaan hierojan liikkeitä ympäri kehoa eikä keskity mihinkään muuhun. Siinä tahtomattaankin pysähtyy hetkeksi!

Olimme valinneet hoidoksemme SPA-kokovartalohieronnat! Hoidon alussa vartalo kuoritaan kuivaharjaamalla, jonka jälkeen tehdään klassisiin tekniikoihin perustuva rentouttava hieronta, joka hoitaa vartaloa ja kohottaa mielialaa. Täytyy kyllä sanoa, että kyseessä oli yksi parhaista SPA-kokemuksistani ikinä! Hoito oli aivan I-H-A-N-A! Itse SPA oli myös erittäin tunnelmallinen ja kaunis. Tilassa soi rauhoittava musiikki ja siellä sai sopivasti irtauduttua arjen vastuista uppoamalla pehmeään nojatuoliin ennen hoitoa. Hoidon jälkeen oli ihana istuskella loungessa vielä hetki ja nauttia hedelmistä, pähkinöistä ja juotavasta. Tämä reissun aloitus oli täysin 6/5!

Ikaalinen spa & resort
Ikaalinen spa & resort

WOW, mikä WoW-huone!

 

Hemmottelujen jälkeen suuntasimme hakemaan avaimet huoneeseemme, joka sijaitsi lähellä olevassa Lofts-rakennuksessa. Kyseessä oli WoW Studio 2-niminen huone. Huone oli juuri täysin uudistettu ja se oli kaunis kuin karkki sinisien kaappien kera! Huoneesta löytyi kaikki tarvittava jopa pidempäänkin lomailuun, sillä siellä oli ison sängyn ja kylpyhuoneen lisäksi täysin varusteltu keittiö, parveke ja makuuparvi. Lisäksi keittiökalusteesta avautui yksi pullman-lisävuode. Lisävuoteelle ei meillä ollut tarvetta, mutta olihan uteliaana ihmisenä mekanismia pakko kokeilla. Ihan superkätevä keksintö!

Ikaalinen spa & resort
Ikaalinen spa & resort
Ikaalinen spa & resort

Kävimme haukkaamassa herkulliset salaatit hotellin kävelykatua muistuttavassa aulassa olevasta La Ramblasta, josta löytyi street food tyylisiä ruokia. Sää suosi meitä ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Olimme suunnitelleet päivän viralliseksi aktiviteetiksi suppailua ja odotin sitä kovasti! Saimme suppailun onnistumaan, koska mieheni oli samaan aikaan poikien kesken pelaamassa Ikaalisissa golffia ja poikkesi resortille olemaan vauvan kanssa suppailun ajaksi. En ollut pitkään aikaan suppaillut ja muistin, että se vaatii jonkin verran tasapainoa ja vatsalihaksia. Hiukan jännitti, että onkohan yhtäkään lihasta kropassa enää oikealla paikalla raskauden ja synnytyksen jälkeen, mutta päätin silti yrittää. Muistan, miten hutera oloni oli, kun ensimmäisen kerran kiipesin hevoseni satulaan esikoisen synnytyksen jälkeen. Meno oli kuin jauhosäkillä, eikä syvistä lihaksista ollut tietoakaan. Samaa fiilistä pelkäsin nytkin ja arvelin näyttäväni surffaavalta norpalta!

 

SUP-laudoilla meno oli ihan parasta hupia! Suomen kesä antoi parastaan, vesi oli kuin linnunmaitoa ja seura mitä parhainta! Nauroin laudalla seistessäni vedet silmissä, kun Mirva yritti saada ensikertalaisena omaa lautaansa tottelemaan. Pelkäsin pilkan osuvan vielä omaan nilkkaan ja löytäväni itseni järvestä, mutta pysyin kuin pysyinkin kyydissä. Suppailuretki oli niin mahtava! Muutoinkin on mieletöntä, että hotelli sijaitsee järven rannalla, josta löytyy upea hiekkapohjainen uimaranta monine aktiviteetteineen! Rantabaari oli huikea paikka istua nauttimassa kylmää juomaa auringon paahtaessa ja maisemien ollessa täyskymppi! Lopuksi pulahdimme vielä uimaan koko porukka! Parasta!

Ikaalinen Spa & Resortista löytyy useita ravintoloita, mutta koska oli maanantai niin a´la carte-ravintola Tuomarla oli kiinni ja päädyimme valitsemaan illalliseksi ravintola Kyröksen iltabuffetin, joka oli ihan nappivalinta! Ruoka oli todella hyvää ja söimme itsemme aikamoiseen ähkyyn! En itse ole niin buffet-ihminen, mutta täytyy myöntää, että tämä ylitti kaikki odotukseni! Ruoka oli maistuvaa, tuoretta ja yksinkertaisesti erittäin hyvää! Oli ihanaa viettää aikaa ystävien kesken, nauttia upeasta maisemasta ja herkullisesta ruuasta aivan kaikessa rauhassa tietäen, että voi väsyn iskiessä painua hotellin puhtaisiin lakanoihin lataamaan akkuja! Kovin äkkiä se väsy ei kuitenkaan tullut, vaan istuskelimme pitkälle iltaan rannalla parantamassa maailmaa. Muutaman skumppalasin jälkeen Henna ja Mirva innostuivat testaamaan rannalla olevaa vaijeriliukua. Itse saatoin kokeilla sitä ihan vain muutaman metrin matkan, enempää en ainakaan myönnä! Hauskaa oli joka tapauksessa!

Illalla kävelimme huoneeseemme uusien upeiden Lakeside Suite-sviittien ohitse, joissa jokaisessa oli oma iso terassi ja siinä ulkoporeamme. Mietimme, että poreissa kyllä kelpaisi istuskella höpöttelemässä, vaikka koko yö järvimaisemaa ihaillen! Ehkä ensi kerralla varaamme sellaisen, vaikka jonkun artisti-illan yhteyteen ja tulemme lataamaan akkuja uudelleen pitkää talvea silmällä pitäen! Lokakuussa näytti tulevan esiintymään Ida Paul ja Kalle Lindroth, joista itse tykkään kovasti! Ehkä silloin voisi suunnata sviittiin Juhan kanssa ja ottaa aikaa parisuhteelle, vauvan ehdoilla tietenkin. Olosuhteet irtiotolle olisivat ainakin erinomaiset!

Aamupalaa ja poreita

Vaikka emme majoittuneetkaan sviitissä, niin emme me ilman poreita jääneet! Monipuolisen aamupalan jälkeen suuntasimme nimittäin suorinta tietä kylpylään! Voiko olla parempaa tapaa lopettaa lomareissu, kun istumalla tyttöjen kanssa poreissa ja käymällä saunassa rentoutumassa? En kovin äkkiä ainakaan keksi parempaa! Itse rakastan höyrysaunaa ja istuinkin siellä Mirvan kanssa pitkän tovin samalla, kun Henna oli vauvan kanssa. Uutta koettavaa jäi seuraavallekin kerralle, sillä allasalueelle olisi ollut mahdollista ostaa herkullisen näköisiä kuplavohveleita, joita emme kuitenkaan jaksaneet tällä kertaa syödä tuhdin aamupalan jälkeen! Myöskään lapsuusmuistoja en vielä käynyt verestämässä allasalueen liukumäessä, joten senkin puoleen pitää ottaa uusintakierros kylpylään!

 

Nautimme vielä jääkahvit ulkoterassilla ja aloimme suunnata kohti kotia. Miten voikaan yhteen vuorokauteen mahtua iloja, hauskuutta, ohjelmaa, ruokaa ja naurua ainakin yhden lomamatkan verran? Ikaalisissa sekin on näköjään mahdollista! Sen enempää superlatiiveja käyttämättä voin vain sanoa, että reissu oli kaikin puolin ihan paras! Suomen kesä oli kauneimmillaan ja monet asiat ehdittiin höpöttää alusta loppuun saakka, kerrankin!

Kiitos naiset ja kiitos Ikaalinen Spa & Resort, nähdään pian uudestaan!

 

Ikaalinen spa & resort

Tahaton lapsettomuus-podcast

Tahaton lapsettomuus-podcast

Blogi on kirjoitettu yhteistyössä Sokos Hotellin kanssa!

Blogini käsittelee pääsääntöisesti omakohtaisia kokemuksiani tahattomasta lapsettomuudesta, lapsettomuushoidoista ja meidän matkastamme vanhemmiksi. Blogin kirjoittaminen on toiminut omalla matkallamme eräänlaisena terapiamuotona, jonka avulla olen käsitellyt vaikeita tunteita ja haastavaa elämänvaihetta sekä sitä suurta henkistä tuskaa, jonka tyhjän sylin pelko aiheuttaa. Meidän yrityksemme alkoi vuoden 2018 syksyllä ja olin todella innoissani tulevasta! Pikkuhiljaa totuus iski vasten kasvoja, kun kierto toisensa perään päättyi pettymykseen. Niihin aikoihin olisin kovasti kaivannut vertaistukea podcastin muodossa, jotta olisin voinut kirjaimellisesti kuulla, että joku muukin on taapertanut näitä samoja raskaita polkuja läpi enkä ole yksin. Sellaista podcastia ei vain ollut, joka käsittelisi tahatonta lapsettomuutta. Muutamassa yksittäisessä podcast-jaksossa lapsettomuutta sivuutettiin, mutta aiheen käsittely jäi kuitenkin vähäiseksi. Siispä keräsin rohkeutta ja aloitin oman podcastin nimeltä ”Kierron verran toivoa”.

Kierron verran toivoa-podcast käsittelee tahatonta lapsettomuutta ja siihen liittyviä tunteita, syitä ja elämänvaiheita. Mukana on minun omakohtaisia kokemuksiani, jotka tulevat esiin samalla, kun haastattelen vieraitani. Podcast sisältää erilaisia tarinoita tahattomasta lapsettomuudesta kertoen ihmisten aitoja tarinoita ja kokemuksia mitä erilaisimmista elämäntilanteista. Juuri näitä tarinoita olen halunnut saada podcastiin mahdollisimman paljon mukaan. Jokaisen tarina on arvokas ja haluaisin haastatella kaikkia! Olen pyrkinyt sisällyttämään jokaiseen kauteen mahdollisimman erilaisia tarinoita, jotta jokainen voisi löytää itsellensä jonkun jakson, johon voisi samaistua. On todella tärkeää kuulla, että joku muu on kokenut samoja tilanteita sekä jakanut samoja ajatuksia ja kokemuksia, kuin itse. Jos tahaton lapsettomuus koskettaa sinua, niin et ole yksin. Meitä on monia muitakin!

Haastattelumaratoni

 

Olen saanut niin paljon mielettömän ihanaa ja kannustavaa palautetta podcastista ja blogista, että ne ovat auttaneet jatkamaan molempien tekemistä. On niin monia tärkeitä aiheita käsiteltäväksi podcastissa ja niin paljon kirjoitettavaa blogiin, että jos vain olisi vielä enemmän aikaa, niin tekisin molempia paljon enemmän! Elämäntilanteen mukaan on kuitenkin mentävä ja tällä hetkellä aika on kortilla. Halu podcastin jatkamiseen on kuitenkin suuri, joten täytyy olla vain astetta tehokkaampi! Siispä tartuin tuumasta toimeen ja aloin suunnitella keväälle todellista maratonnauhoitusreissua Helsinkiin!

 

Otin yhteyttä Sokos Hotelli Presidenttiin ja kerroin tulevani nauhoittamaan podcastia tahattomasta lapsettomuudesta. Olen aiemminkin tehnyt yhteistyötä Sokos Hotellin kanssa ja voitkin lukaista yhteistyöstämme täältä aiemmista postauksistani. Sokos Hotel pitää podcastin aihetta hyvin tärkeänä ja on ollut mukana tukemassa podcastin tekemistä tarjoamalla meille nyt toistamiseen tilat majoittumiseen ja nauhoituksia varten. Ilman heidän tukeaan ei olisi tämä reissu onnistunut, nauhoitin nimittäin peräti seitsemän jaksoa yhden reissun aikana! Minulle oli todella tärkeää saada mahdollisimman monta tarinaa nauhoitettua ennen kuin meidän elämämme muuttuisi synnytyksen myötä ja nauhoituksiin tulisi väkisinkin tauko. Ei ehkä paras päätös istua viimeisillään raskaana nauhoittamassa niin monta jaksoa, mutta selvittiin kuitenkin kunnialla ja onneksi puitteet olivat mitä parhaimmat!

 

Saimme käyttöömme aivan UPEAN Standard XL -by Ivana Helsinki huoneen, josta löytyi erillinen olo- ja makuuhuone. Näitä huoneita löytyy Sokos Hotel Presidentistä neljällä eri teemalla: Talvimyrsky, Juhannus, Satumetsä, Sisu ja Hiljaisuus. Saimme huoneen kahdeksannesta kerroksesta Hiljaisuus-teemalla ja se oli ihanan rauhoittava muuten melko vauhdikkaan meiningin keskellä. Mieheni kanssa vitsailimme, että ehkä elämäntilannettamme kuvaisi paremmin tuo talvimyrsky!

Hotellissa majoittuminen on ihanaa arjen luksusta! En kovin äkkiä keksi parempaa, kuin se, että voi herätessään mennä valmiiseen pöytään aamiaiselle, illalla katsella elokuvaa sylikkäin olohuoneessa, rentoutua vaahtokylvyssä ja kellahtaa höyhensaarille ison sängyn valkoisiin lakanoihin! Olimme reissussa koko perheen voimin, joten erillinen makuuhuone helpotti kovasti matkantekoa. Lapsi sai nukkua makuuhuoneessa oven takana, eikä meidän tarvinnut mieheni kanssa olla koko ehtoota pilkkopimeässä huoneessa hiljaa, vaan saimme jatkaa iltaa olohuoneen puolella. Todellista laatuaikaa myös parisuhteelle, etten sanoisi! Lisäksi oli kyllä kätevä, kun sai makuuhuoneen oven taakse omat tavarat ja olohuone jäi siistiksi nauhoituksia varten.

Sneak peak tuleviin jaksoihin             

 

Oletkin mahdollisesti kuunnellut jo yhden jakson, joka tällä reissulla nauhoitettiin? Kyseessä on Emma Taulon haastattelu, jonka voit kuunnella tästä! Emma on tehnyt itsekin podcastia nimeltä Yksin tehty lapsi. Hän on myös kirjoittanut saman nimisen kirjan, jonka lämpimästi suosittelen lukemaan. Se löytyy myös äänikirjana!

 

Emman jakson lisäksi luvassa on miesääntä, sillä sain haastatteluun Pyry Yongin. Pyry on antanut kasvonsa tärkeälle aiheelle julkisuudessa aiemminkin, kun hän on puhunut tahattomasta lapsettomuudesta erilaisissa haastatteluissa ja YLE:n MOT-dokumenttisarjassa, jonka voit katsoa tästä. Hän toimii nykyään myös Lapsettomien Yhdistys Simpukka Ry:n hallituksessa. Hänen oli alun perin tarkoitus käydä vain varmuuden vuoksi testauttamassa hedelmällisyytensä, mutta tämä testaus osoitti, että hänellä ei ole lainkaan siittiöitä ja siitä alkoi pitkä matka asian selvittämiseksi. Kiitos Pyry, kun tulit kertomaan tarinasi!

Ella Makkonen kertoo heidän matkastaan vanhemmiksi. Matkalle on mahtunut monenlaisia käänteitä kahden vuoden aikana, muun muassa diabeteksen toteaminen, keskenmeno, lapsettomuushoitoja, raskaus ja lapsen syntyminen keskosena viikolla 32+2. Tiia Lehtimäki kertoo tarinassaan koskettavasti aiheesta, josta puhutaan melko vähän. Hän kertoo miltä tuntuu, kun pitkien hoitojen jälkeen paljon odotettu lapsi syntyy, mutta rakkaus lapseen ei syttynytkään heti, vaan ensimmäinen ajatus lapsen syntymän jälkeen oli, että ottakaa lapsi ja viekää se pois.

 

Hormonia.fi-sivuston takana oleva Niina Suni kertoo omassa jaksossaan kuukautiskierrosta ja lisääntymisterveydestä. Niina on lääkealan terveydenhuollon ammattilainen, farmasian tohtori ja kokonaisvaltaisen lisääntymisterveyden ammattilainen sekä sertifioitu kiertotietoisuuskouluttaja. Juttelemme myös Niinan opettamasta symptotermaalista kiertotietoisuusmenetelmästä. Malin Stenström kertoo omassa jaksossaan pitkästä matkastaan äidiksi. Hänen polulleen on mahtunut luomuraskauksia, keskenmenoja, ylipainoa ja lapsettomuushoitoihin pyrkimistä. Hoitoihin pääsy on kuitenkin tyssännyt ylipainon takia ja matka äidiksi on vaatinut kovaa taistelua yksin kotona, kun apua ei ole lääketieteestä matkalle saatu.

 

Pirita Pesu kertoo omassa jaksossaan pitkästä matkastaan lapsihaaveen parissa. Hän on ollut yli kaksi vuotta sairaslomalla endometrioosin aiheuttamien kroonistuneiden lamauttavien kipujen vuoksi ja yli neljä vuotta jatkunut yritys on päätetty ainakin tällä hetkellä jättää tauolle. Pirita kertoo pitkän matkan aiheuttamista haasteista parisuhteelle ja omalle mielelle sekä siitä, mitä ajatuksia heillä on nyt tulevaisuuden suhteen.

Summa summarum

 

Vaikka kerron edellä vain muutamalla lauseella kustakin jaksosta, niin aiheista voi varmasti löytää jo itseä eniten koskettavan. Itselläni kohoaa kyyneleet silmiin tätä kirjoittaessa, kun pystyn samaistumaan jokaisen tarinoihin ja muistan keskustelumme. Sydämeen sattuu käydä läpi ihmisten raskaita vaiheita sekä tietysti on ihanaa kuulla iloisista ja onnellisista hetkistä. Olen kovin kiitollinen jokaiselle teille, jotka olette rohkeasti tulleet puhumaan tästä vaikeasta ja hyvin henkilökohtaisesta aiheesta! Nämä jaksot ovat tulossa julkaisuun podcastin kaudella kuusi, joka alkaa loppukesällä! Siihen asti voit kuunnella vanhoja kausia tästä!

 

Lämmin kiitos myös Sokos Hotel Presidentti vieraanvaraisuudestanne! 🤎

Lapsellinen lapseton – Miten valmistautua vauvan tuloon?

Lapsellinen lapseton – Miten valmistautua vauvan tuloon?

Blogipostaus on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Lastentarvikkeen kanssa.

Moni on varmasti kuullut lauseen, että sitä näkee ympärillään, mitä haluaa nähdä. Toisaalta olen sitä mieltä, että sitä näkee myös sellaisia asioita, jotka sattuvat sillä hetkellä olemaan itselle ajankohtaisia. Hyvä esimerkki tästä oli, kun vuosia sitten olimme mieheni kanssa hankkimassa autoa. Kävimme koeajolla ja tykästyin mielestäni erikoisen väriseen autoon, joka toki muiltakin ominaisuuksiltaan olisi sopinut meille. En ollut koskaan nähnyt sen väristä autoa. Päätimme kuitenkin jäädä vielä miettimään valintaa ja kun ajelimme autoliikkeestä kotiin, niin näin useita samanlaisia autoja lyhyen kotimatkamme aikana. Auto ei ollutkaan niin harvinaisen värinen, minä vain en aiemmin ollut nähnyt niitä.

 

Sama asia toistui silloin, kun aloimme toivoa lasta. En tiennytkään, että ympärilläni on niin älyttömän paljon raskaana olevia! Näin vauvavatsoja, vaunuja ja lapsia kaikkialla! Aluksi se oli hauskaa, mutta myöhemmin muiden pyöreät vatsat alkoivat muistuttamaan omista pettymyksistä ja tyhjästä sylistä. Alitajuisesti sitä alkoi sitten vältellä tilanteita, joissa voisi joutua pettymään. Monia tarinoita haastatellessani olen kuullut, että tahatonta lapsettomuutta kokeneet saattavat vältellä osallistumasta esimerkiksi perhetapahtumiin ja -juhliin välttääkseen näkemästä muita raskaana olevia sekä kuulemasta uteluita omista perheellistymisaikomuksistaan. Tämä on niin surullista, koska lapsettomuus on jo itsessään kovin suuri taakka kannettavaksi, eikä sitä helpota se, jos sosiaaliset piirit rajautuvat kovin kapeiksi.

Mitä pidempään lapsettomuusmatka on kestänyt, sitä virittyneemmäksi keho ja mieli aiheen suhteen saattaa tulla. Muistan, kuinka ihanaa oli käydä ystäväni kanssa lastentarvikeliikkeessä, kun hän odotti esikoistaan eikä itselläni ollut vielä tietoakaan omasta tulevasta polustani vanhemmaksi. Oli ihanaa hipeltää kaikkia tavaroita ja vaatteita miettien samalla, että joskus myöhemmin asioin liikkeessä itsekin vatsa pystyssä. Myöhemmin tilanne muuttui ja pelkkä lastentarvikkeiden näkeminen aiheutti itsessäni harmitusta ja pahoinvointia. Saisinko koskaan astua liikkeen ovista sisään niin, että voisin silittää omaa vatsakumpuani ja miettiä meidän perheemme tulevia hankintoja? Pieni asia ehkä jollekin, mutta iso asia minulle.

 

Kun viimein koitti se aika, että olin raskaana, niin en uskaltanutkaan hankkia mitään. Ensin ajattelin, että en hanki mitään ennen niskapoimu-ultraa. Sitten ajattelin, että en hanki mitään ennen rakenneultraa. Kynnys astua sisään lastentarvikkeita myyvän liikkeen ovista oli iso, saati sitten tarvikkeiden tuominen kotiin. Uskaltaisinko heittäytyä tähän vauvakuplaan ja astua sen veteen piirretyn rajan yli, jossa alan todella oikeasti valmistautua siihen, että meille tulee vauva? Mitä, jos joku näkee meidän asioivan liikkeessä ja saa tietää, että valmistaudumme vauvan tuloon? Mitä, jos ennakoin liikaa ja iloitsen liian aikaisin ja siksi jotain kamalaa tapahtuu?

 

Asia ei kuitenkaan ole omissa käsissämme ja päätin uskaltaa ottaa ensimmäisiä askeleita tulevaan, vaikka ne pelottivat. Itselleni iso apu on ollut se, että paikallisessa lastentarvikeliikkeessä on aina saanut asioida rauhassa ja ajan kanssa ilman painetta. Minut on kohdattu joka kerta ystävällisesti, mutta olen saanut asiointirauhan. Kun olen ollut valmis keskustelemaan hankinnoista ja tarpeistamme, niin olen saanut ammattitaitoista apua hankintojen tekemisessä sekä aikaa asioiden päättämiseen. Olen saanut hipeltää tarvikkeitta niin kauan, kuin olen halunnut, ja kysyä kaikki mieltäni askarruttavat kysymykset. Olemme olleet niin tyytyväisiä liikkeen palveluihin, että käytännössä kaikki hankintamme on ostettu Lastentarvikkeelta molemmille lapsille.

Myöhemmin olen jutellut Lastentarvikkeen kanssa matkastamme vanhemmiksi ja kertonut podcastistani ja blogistani. Mieti, että olisiko tätä vauvan tuloon valmistautumista jotenkin mahdollista helpottaa. Pitkän lapsettomuustaustan jälkeen voi olla todella iso kynnys astua sisään vauvoille ja lapsille tarvikkeita myyvään liikkeeseen tai tuoda niitä kotiin. Olo on kuin pahemman luokan rikollisella, kun astuu ns. kielletylle alueelle, joka on pitänyt kiertää kaukaa niin pitkään. Ehkä voit samaistua ajatuksiini?

Lastentarvikeella oli tähän loistavia ratkaisuja! Sen lisäksi, että heiltä saa hyvin asiantuntevaa palvelua ja asioida voi kaikessa rauhassa ajan kanssa, niin tiesitkö, että voit varata heiltä myös henkilökohtaisen ostosajan? Se tarkoittaa sitä, että silloin koko liike ja myyjä ovat vain sinun/teidän käytössänne eikä tarvitse miettiä, että kuka näkee sinun olevan liikkeessä ja voit täysin rauhassa tehdä ostoksia sekä kysyä kaiken mitä on mielen päällä. Itselleni oli jotenkin kovin henkilökohtaista vauvaan liittyvien hankintojen tekeminen ja vaikka raskauteni näkyi ulospäin, eikä siten ollut enää salaisuus, niin silti halusin tehdä hankinnat ilman, että ketään hyvän päivän tuttuja olisi lähellä. Ihan kuin siten olisin jotenkin vaalinut omaa kuplaani enkä olisi paljastanut ulospäin valmistautuvani ihan oikeasti vauvan tuloon. Ota yhteyttä lähimpään Lastentarvike-myymälääsi, jotta voit kysyä ja varata ostosajan itsellesi. Henkilökohtaista palvelua ihmiseltä ihmiselle – Täysin sinulle sopivassa tahdissa. 

Lastentarvikkeella on erittäin kattavat myymälät, mutta jos haluamaasi tuotetta ei ole heti saatavilla, niin sen saa nopeasti tilattua liikkeeseen. Suurin osa tuotteista saapuu päivässä kahdessa, sillä heidän varastonsa sijaitsee Suomessa Vantaalla eikä ulkomailla, joten toimitusajat ovat nopeita. Tämä helpottaa varmasti monia, joka miettii, että missä vaiheessa uskaltaa alkaa kotia laittamaan konkreettisesti valmiiksi vauvaa varten. Tämä on tosi iso juttu, koska siten ei tarvitse vuorata kotia vauvan tarvikkeilla, jos ei vielä ole siihen valmis. Voit hakea hankinnat vaikka vasta sitten, kun vauva on jo syntynyt. Valinta on sinun. 

 

Lastentarvike on suomalainen perheyritys, joka on palvellut suomalaisia vauva- ja lapsiperheitä jo yli 50 vuotta. Heiltä löytyy myymälä peräti 17 eri paikkakunnalta Helsingistä Rovaniemelle sekä tietysti verkkokauppa. Itse olemme asioineet heidän liikkeissään Seinäjoella, Vaasassa sekä Vantaan Tammistossa ja Varistossa. Jokaisessa liikkeessä meidät on kohdattu hyvin lämpimästi. He ovat Suomen suurin lastentarvikkeiden maahantuoja ja saman katon alta löydät kaikki suosituimmat merkit. Hyvästä palvelusta kertoo esimerkiksi sekin, että autoistuimia hankkiessamme ne ovat sovitettu myyjän kanssa autoon ja katsottu, että miten ne ovat oikein kiinni. Tai esimerkiksi se, että vaunut on saanut noutaa kasattuna eikä ole tarvinnut itse pähkäillä ohjeiden kanssa ja kantaa pakkauspahveja kierrätykseen. Kannattaa lukaista heidän sivuiltaan uutiset-otsikon alta monia hyviä vinkkejä tarvikkeiden hankintaan. Listaan alas myös omat must have-suosikkini!

Meidän must have-lista:

  • Hyvät vaunut! Näihin kannattaa panostaa, sillä ne ovat käytössä joka päivä pitkän aikaa! Olen täysin rakastunut uusimpaan hankintaamme: Bugaboon Donkey 5-vaunuihin! Ne ovat todella kevyet työntää, menevät sisarusosankin kanssa kaikista mahdollisista oviaukoista ja rampeista, näyttävät kauniilta, ovat tukevat ja mikä parasta, menevät kasaan superhelposti!
Bugaboo donkey sisarusrattaat
Bugaboo donkey sisarusrattaat
Bugaboo donkey sisarusrattaat
  • Trip trap-tuoli ja siihen newborn-lisäosa! Vastasyntyneelle tarkoitettu lisäosa on ollut meillä kovassa käytössä molempien lasten kanssa. Tuolin avulla vauvan saa nostettua ruokapöydän tasolle seurustelemaan, kun itse syö ja nykyisessä elämäntilanteessamme se on ihan mahtava, koska isosisko ei ylety vauvaan. Tuoli on usein meillä esimerkiksi keittiössä, kun teen ruokaa tai kodinhoitohuoneessa, kun käärin pyykkejä. Vauvan saa sen avulla mukaan kotitöihin eikä isosisko pääse hoitamaan vauvaa liian innokkaasti.
trip trap lastentarvike
trip trap lastentarvike

• Hyviä unia varten molemmille lapsillemme on hankittu ylisöpöt Moonie-puput, jotka tuottavat Pink noise -kohinaa ja muita luonnosta äänitettyjä ääniä. Moonie humiseva unipupu on varustettu itkusensorilla, joka tunnistaa itkun, ja aloittaa automaattisesti rauhoittavan äänen tuottamisen 30 minuutin ajaksi. Lisäksi pupun masussa on valo, joka on helpottanut yösyöttöjä.

• Unia helpottaa myös Emman unipussi, jossa vauva saa kädet luonnolliseen asentoon ylöspäin, mutta ei kuitenkaan herää esimerkiksi moro-refleksiin. Molemmilla lapsillamme pussit on todettu toimiviksi! Kapalo ajaisi saman asian, mutta en ole tuntenut sitä jotenkaan omaksi tavaksi.

vauvan uni
vauvan uni
  • Makuuasentoon menevä turvakaukalo! Meidän kaukalomme on ollut Maxi-Cosin Marble ja se on ollut todella hyvä! Sen ainoa miinus on, että se on itsessään aika painava kantaa. Ajamme paljon autolla ja meille on ollut tosi tärkeää, että vauvalla on hyvä asento matkustaessa. Makuuasentoon menevässä kaukalossa vauvan asento on mukava ihan pienestä alkaen eikä vauva ole mytyssä.
  • Adapterit kaukalolle rattaisiin/vaunuihin! Suosittelen ehdottomasti hankkimaan vaunuihin sopivat adapterit kaukaloa varten. Meillä on adapterit sekä vaunuihin että matkarattaisiin. On erittäin näppärää, ettei tarvitse pientä vauvaa nostaa pois kaukalosta, vaan saat sen kaukaloineen päivineen nostettua vaunuihin/rattaisiin esimerkiksi kauppareissun ajaksi.
  • Hyvät matkarattaat! Varsinkin yhden lapsen kanssa nämä ovat ihan must! Vaikka vaunut menevät kätevästi kasaan, niin matkarattaat ovat loistava lisä! Ne menevät pieneen tilaan ja palvelevat pitkään! Olen rakastunut meidän matkarattaisiin, koska ne ovat niin monipuoliset! Ne ovat ainoat matkarattaat, joissa lapsemme on suostunut istumaan pitkiäkin aikoja, koska niiden asennon saa säädeltyä täysin mielen mukaiseksi. Monissa matkarattaissa asento jää melko takanojaiseksi, mutta Maxi-Cosin Leona 2 rattaissa asennon saa täysin pystyyn tai vaikka täysin nukkuma-asentoon. Lisäksi rattaisiin saa adaptereilla turvakaukalon kiinni. Olemme käyttäneet näitä paljon molempien lasten kanssa! Näihin olisi saatavilla myös vaunukoppa pienelle vauvalle. Lisäksi rattaissa on tarpeeksi isot renkaat, jotta niillä pääsee monenlaisella alustalla eteenpäin.
matkarattaat lastentarvike
matkarattaat lastentarvike
  • Padwico-itkuhälytin! Pitkä kantama, helppo käyttää ja näyttää lämpötilan! Itselleni on ollut tosi vaikea arvioida esimerkiksi vaunujen lämpötilaa eri säillä, jolloin itkuhälyttimestä on ollut tähän tosi iso apu!
  • Sivuvaunuksi sopiva Emman ensisänky vauvalle! Esikoisemme kanssa meillä oli sängyn vieressä osan ajasta pinnasänky, josta oli laita alhaalla. Se vei melko paljon tilaa makuuhuoneestamme ja kulkeminen sänkyyn oli vaikeaa, kun seinän viereen ei jäänyt tilaa. Emman ensisänky menee pieneen tilaan ja vauva on helppo napata siitä tissille, kun sängyn laita on alhaalla ja sänky kiinni meidän sängyssämme. Lisäksi omalla kohdallamme on iso apu ollut siitä, että sängyn toisen pään saa säädettyä korkeammalle kuin toisen. Näin helposti pulautteleva lapsemme on saanut paremmat unet, kun jalkopää on matalammalla.
  • Kääntyvä turvaistuin isommalle lapselle! Kun esikoisemme siirtyi pois turvakaukalosta, valitsimme hänelle Maxi-Cosin kääntyvän turvaistuimen. Sen saa myös kolmeen erilaiseen asentoon. Suosittelen ihan ehdottomasti tuota kääntyvää mallia, koska se helpottaa lapsen laittamista autoon huomattavasti. Lisäksi tässä istuimessa ihana pieni lisäapu on automaattisesti ylös ponnahtavat turvavyöt, jolloin niitä ei tarvitse kaivaa lapsen alta, vaan ne pysyvät kätevästi ylhäällä koko ajan.
  • Tilava hoitolaukku! Esikoisellamme oli tyylikäs laukku, mutta se oli erittäin epäkäytännöllinen käyttää. Nyt hankimme uuden Lässig-hoitolaukun tai itseasiassa kaksi! Matkarattaissamme on koko ajan kiinni pieni laukku, jossa on molemmille lapsille vaipat ja kosteuspyyhkeitä. Tämä isompi reppu on ollut käytännössä toimiva, kun liikumme yhtään kauemmaksi. Sinne mahtuu kätevästi kaikki tarvittava ja siinä on useita eri taskuja. Se on myös kätevä heittää tarvittaessa selkään!

Lisäksi vielä kesän must have-lista:

  • HYVÄ hyttysverkko! Ihan super ärsyttävää on yrittää laittaa liian pientä hyttysverkkoa niin, että se istuu eikä jää aukkoja. Suosittelen ostamaan Emman hyttysverkon! Se on iso ja kestävä!
  • Niskaa suojaava hattu sekä uimaan mennessä pitkähihainen paita!
  • Hyvät aurinkolasit, jotka istuvat mukavasti!

 

Toivon, että näistä vinkeistä on sinulle hyötyä, kun hankit tarvikkeita lapsellesi. Ota yhteyttä lähimpään Lastentarvike-myymälään, niin saat apua askarruttaviin kysymyksiin ja voit vaikka varata itsellesi yksityisen ostosajan.

 

Ihanaa kesää!

Hupiranneke kaikkiin laitteisiin, osa 2

Hupiranneke kaikkiin laitteisiin, osa 2

Synnytystarina saa jatkoa. Ensimmäisen osan voit lukea tästä! Tähän mennessä lapsivesien menosta oli kulunut reilusti yli 50h ja kivuliaita supistuksia oli takana melkein 30h. Olin sinnitellyt pelkän TENS-laitteen ja jumppapallon avulla, vaikka aistin jonkun olevan vialla, koska supistuskipu oli äärimmäisen kovaa. Supistusten väleissä vatsaan ja häpyluun alueelle jäi kova kipu eikä paljon puhuttuja supistusten välisiä kivuttomia taukoja ollut. Pyysin miestäni soittamaan kelloa! Näin tarinamme jatkuu:

Kätilömme tuli paikalle ja kerroimme nopeasti tilanteen, kunnes seuraava pitkä ja kipeä supistus saapui. Pyysin päästä ammeeseen, jotta voisin samalla saada ilokaasua. Toiveeni oli synnyttää ammeeseen ilokaasun avustuksella ja olin aivan varma, että tällä tahdilla ja kivuilla tilanteen täytyy olla edennyt. Kätilö täytti meille ihanan ”spa-osaston” ammeen. Käytännössä juoksin ammeeseen supistusten välissä, koska en tiennyt miten kestäisin yhden ainutta supistusta ns. kuivalla maalla ilman mitään apua. Spa-osasto oli ihana. Siellä oli kaikki mistä olin haaveillut. Hämärä valaistus, led-valot katossa ja kätilö oli laittanut meille vielä led-kynttilöitäkin sinne. Tunnelma oli kuin paremmassakin kylpylässä. Euforiaa ei pitkälle jatkunut, kun supistuskipu tuli päälle.

 

Kaksi tuntia olin ammeessa. Kaksi tuntia yritin sinnitellä hengissä ja kestää elämäni kovinta kipua. Kaksi tuntia vedin ilokaasua niin paljon naamariin, kun maskista irtosi ja olin täysin muissa maailmoissa. Ilokaasu ei auttanut supistusten aikana yhtään. Ei, vaikka kuinka päin ja aikaisin sitä otin. Käytännössä otin sitä melkein koko ajan, koska supistusten välinenkin kipu ja paine vatsassa oli jo todella kovaa. Mitään puhuttua taukoa supistuksen väleissä ei ollut. Yhtäkkiä havahduin siihen, että olen edelleen ammeessa. Mieheni piti minua pinnalla ja koitettiin selviytyä yhdessä. Mahtoi olla aika rajun näköistä katsella vierestä toisen kokoaikaista tuskaa. En muista tuosta ajasta käytännössä enää melkein mitään. Viimein kuiskasin miehelleni, että tämä ei ole normaalia. En kestä tätä ja joku on vialla, koska minä kestän mielestäni paljon. Joku tässä mättää. Soitimme kelloa.

amme synnytys

Kätilö tuli melko nopeasti paikalle ja mieheni kertoi tilanteen. Minä sanoin kipujen olevan liian kovia ja etten selviä, eikä kivuista ole mitään taukoa. Kätilö teki pikaisen sisätutkimuksen altaaseen päin. Lapsivesien menosta oli mennyt aikaa 60h ja kipeitä supistuksia oli jatkunut tähän mennessä 35h putkeen. Niistä viimeiset kymmenen tuntia oli täysin jatkuvaa kipua ja viimeisen viiden tunnin aikana tuntui, etten selviä enää minuutistakaan. Tiedostin, että kaikki ei ole normaalisti ja nyt tarvitsisimme apua. Olin huolissani sekä itsestäni että vauvasta. Jokin tässä mättäsi. Sisätutkimuksessa olin 4cm auki ja vauva edelleen erittäin korkealla. En kestäisi enää.

Sanoin haluavani epiduraalin. Kerroin, että tuntuu, että jokin on vialla. Tämä ei etene ihan valtavista kivuista huolimatta. En todella tiennyt, että miten selviäisin siirtymisestä altaasta synnytyssaliin epiduraalia varten. Samalla tiesin, että kaikki haaveeni ammesynnytyksestä tai ”luomusynnytyksestä” kariutuisi viimeistään tähän toimenpiteeseen. Jokin vaisto kuitenkin sanoi, että nyt täytyy toimia näin ja, että tämä ei ole edennyt siten, miten pitäisi. Tiesin kyllä, että käynnistyminen voi olla hidasta, kuten myös aukeaminen eikä sentit kerro koko totuutta. Kipujen kovuus ja yhtäjaksoisuus herätti kuitenkin ajatuksen, että jos tämä määrä kipua ja supistuksia ei ole edistänyt vauvan asentoa yhtään eikä kivut missään kohtaa lopu, niin joku on vialla.

Mieheni ja kätilön avustuksella pääsin saliin ja pedille odottamaan anestesialääkäriä. Vedin ilokaasua, joka tuntui olevan ainoa oljenkorteni tässä selviytymistaistelussa mieheni tuen lisäksi. Ilman häntä olisin luovuttanut jo aikoja sitten. Hän teki kaiken mitä pystyi, tuki hengityksessä, silitti, kannusti, painoi akupisteitä ja vaikka mitä muuta. Anestesialääkäri oli varattu, mutta luojalle kiitos paikalla oli myös toinen anestesialääkäri, joka pääsi tulemaan nopeasti. Ihana naisääni kuului selkäni takaa ja toivoin hänen pelastavan minut ja vauvan. Toivoin, että olisin vain niin kivun kourissa, etten pystynyt enää rentoutumaan ja sen takia vauva ei laskeutunut eikä paikat auennut. Uskoin ja toivoin, että puudutus auttaisi tähän ja homma etenisi. Epiduraalin laittaminen oli nopea ja lähes kivuton prosessi. Pelkäsin kuollakseni, että saan järkyttävän supistuksen silloin, kun ei saa liikkua. Kipu oli niin infernaalista supistuksen aikana, että en tiennyt miten pystyisin olemaan silloin paikallani. Tuntui, että kehoni ei ollut enää omassa hallinnassani. Ihoa puuduttava neula oli ainoa, mikä hieman nipisti ja itse puudutuksen laittoa en edes muista. Muutamien minuuttien päästä nukahdin. Puudutus toimi.

epiduraali synnytys

Tuskien yö

 

Ei johtunut kipukouristuksista eikä muustakaan se, ettei vauva laskeutunut. Vaikka epiduraali vei suurimmat kivut pois ja jätti ainoastaan valtavan paineen tunteen takapuolen alueelle, ei synnytys edennyt. Oksitosiinitippa piti huolta, että supistukset eivät laantuisi ja niitä tulikin aivan jatkuvasti. Tunnit kuluivat ja muutaman tunnin välein lisättiin puudutusta. Kivut palautuivat joka kerta kuin salama kirkkaalta taivaalta aina puudutuksen laantuessa. Tuntui, että kipukynnykseni oli niin lujasti ylitetty ja kehon voimavarat järkkyneet, etten jaksanut ottaa yhtään kipua vastaan. Tuntui, että pissaaminen oli tosi hankalaa ja minut katetroitiin pariinkin otteeseen yön aikana. Katetrin laittamiseenkin vedin ilokaasua, koska kaikki tuntui kamalalta. Olin miljoonissa piuhoissa kiinni ja vauvan sykkeet laskivat oksitosiinitipan vauhdittamien supistusten aikana. Vauvan päähän laitettiin pinni, joka seurasi sykkeitä. Tippa-annosta nostettiin ja laskettiin. Aukesin yhtä hitaasti milli kerrallaan, mutta vauva ei vain laskeutunut.

 

Yöllä tutkittiin kätilön kanssa tilanne sisätutkimuksella. Olo oli kuin potilaalla, kun minusta lähti sen seitsemää eri sorttia johtoa joka suuntaan. Yritin kyllä liikkua parhaani mukaan aina, kun puudutteen lisäämisen jälkeen sai luvan, jotta vauva pääsisi laskeutumaan. Istuin jumppapallolla, roikuin ilmajoogaliinassa syväkyykyssä, heiluttelin lanteita toinen jalka jakkaralla ja tehtiin kätilön kanssa reboza-liinarentoutusta. 70h lapsivesien menosta ja 42h kipeiden supistusten alkamisesta olin seitsemän senttiä auki. Vauva edelleen erittäin ylhäällä. Synnytys ei edistynyt. Vaikka supistukset avasivat kohdunsuuta hyvin hitaasti, niin koska vauvan pää ei ollut painamassa synnytyskanavaa, ei homma edennyt. Vauva ei voisi syntyä niin ylhäältä, missä oli yöllä. Olo oli ihan epätodellinen. Kaikki on mennyt pieleen, mitä pieleen voi mennä, mutta en kai joudu vielä sektioonkin?

epiduraali synnytys

Yön aikana minua ja meitä tuki ihana, kokenut kätilö. Jossain vaiheessa aamuyöllä kysyin häneltä, että syntyykö tämä lapsi alateitse. Hän vastasi, että hänen kokemuksensa mukaan ei, mutta ihmeitäkin tapahtuu. Siinä vaiheessa uskalsin luovuttaa. Tämä homma ei nyt ole enää minun käsissäni, jos on koskaan yhtään ollutkaan. Nyt ei auta hengitykset, ei aaaa:n sanominen, ei TENS-laitteet, ei ammeet eikä edes puudutuksen tuoma kivuttomuus. Vauvan sykkeet laskivat tipan takia ja sitä jouduttiin lopettamaan, jonka jälkeen se taas aloitettiin. Eihän tässä touhussa ollut enää järjen hiventäkään mukana. Olin ihan loppu ja vauva alkoi väsyä. Halusin synnyttää alateitse kyllä, mutta en hinnalla millä hyvänsä.

 

Juttelin kätilön kanssa vaihtoehdoistamme ja hän sanoi, että meidän kannattaa odottaa aamun lääkäriä, joka tulee tuoreilla silmillä töihin. Nyt, kun ei ollut mitään akuuttia hätää kenelläkään. Oksitosiini-tippa laitettiin kiinni ja minuun pumpattiin lisää puudutusta. Yritetään selvitä aamuun saakka näin. Ilmeisesti epätoivoni ei ole näkynyt niin paljon ulospäin, koska ihana kätilömme oli kirjoittanut vielä yöllä synnytyskertomukseen, että olemme mieheni kanssa positiivisella mielellä.

Kuopuksemme syntymä

 

Aamulla lääkäri vihdoin tuli ja yllätyksekseni hän oli myös ollut lapsettomuuslääkärimme silloin, kun esikoisemme aikaan olimme hoidoissa. Näinhän tämän pitikin mennä, että hän auttaisi meidät maaliin. Sisätutkimuksessa olin seitsemän senttiä auki. Yöllä olin käynyt jo kahdeksassa sentissä, mutta tilanne oli nyt 7cm. Vauva edelleen hyvin ylhäällä eikä missään nimessä esimerkiksi sellaisella korkeudella, jossa voisi lähteä ponnistamaan, vaikka olisin täysin auki. Tai sellaisella korkeudella, josta hänet voitaisiin esimerkiksi imukupilla auttaa syntymään. Lääkäri sanoi, että ehkä voisimme vielä pari tuntia kokeilla uudestaan laittaa oksitosiinitippaa, kun se oli ollut loppuyöstä kiinni vauvan sykkeiden laskun takia. Vauva ei ollut yli 48h jatkuneiden kipeiden ja säännöllisten supistusten avulla laskeutunut käytännössä ollenkaan alaspäin, joten en jaksanut enää uskoa, että kaksi lisätuntia tekisi tilanteelle mitään. Olin täysin loppu, voimani olivat tipotiessään ja tulehdusarvot olivat nousseet 60. Sanoin itse, että eiköhän tämä yritys ollut tässä. Niin paljon, kun se minua harmittikin, niin tiesin, että kehoni yrittää sanoa jotain eikä tässä ole kaikki kunnossa. Homma täytyy keskeyttää ja hoitaa maaliin toisella tavalla ja se tapa tulee olemaan sektio.

 

Parin tunnin päästä leikkaussaliin saatiin tilaa ja minua alettiin valmistelemaan leikkaukseen. Olin pettynyt, mutta helpottunut. Tämä kidutusnäytelmä loppuu ja meidän uusi elämänvaiheemme voi alkaa. Olin myös huolissani vauvan hyvinvoinnista. Olin ollut jo yöstä, klo 24 alkaen syömättä ja juomatta, koska kätilömme mukaan täytyisi olla valmistautunut menemään leikkaukseen. Puimme tukisukkia ja mieheni juotti minulle sen mönjän, joka täytyy juoda ennen leikkausta. Hän sai päälleen leikkausasun ja naureskelimme, että täytyy ottaa kuvia, sen verta komea hän oli asussaan! Ei olisi paljon naurattanut, jos epiduraali ei olisi koko aikaa vienyt kipuja pois. Rauhallisin mielin siirryimme kohti leikkaussalia. Olin fyysisesti ihan loppu, mutta henkisesti kiitollinen ja jännittynyt. Se olisi menoa nyt – viimeinkin!

 

 

Kiireellinen sektio

 

Leikkaussalissa tehtiin valmisteluita leikkausta varten. Sain spinaalipuudutuksen, koska epiduraali oli jättänyt tunnon takapuoleen ja jalkoväliin. Se meni parin kerran jälkeen nätisti. Minulle laitettiin myös uusi kanyyli, joka laitettiin ikävästi ranteen sisäpuolelle ja se tuntui hiukan inhottavalta. Katetri oli laitettu jo synnytyssalissa. Enää pitäisi kaivaa vauva esiin. Siinä sitä kaivuutyötä riittikin!

Vauva oli yrittänyt kovasti laskeutua ja oli todella tiukassa kiinni. Eihän se toki ole ihme, kun supistuksia oli tähän mennessä ollut taukoamatta yli 50 tunnin ajan. Lapsivesien menosta oli 77h aikaa. Yhtäkkiä koko leikkaussalin henkilökunta säntäsivät painamaan vatsaani joka suunnasta. Tämä oli tuttua jo edellisestä leikkauksesta, sillä esikoisemmekin istui tiukasti perätilassa lantiossani. Kuopuksemme hartioiden ulosautto oli leikkauspapereiden mukaan erittäin vaikea. Viimein kuitenkin kuului rääkäisy ja silmämme kostuivat ilon, onnen ja helpotuksen kyynelistä! Sain nähdä vauvan, joka oli yltä päältä kinan ja veren peitossa. Mieheni ja vauva siirtyivät takahuoneeseen, jossa vauva käärittiin peittoihin. Samaan aikaan kuulin, kuinka lääkäri sanoi, että kohtu oli revennyt ja tilasi verta leikkaussaliin. Tunnelma oli kireä ja tajusin, että nyt tapahtui jotain, mitä ei olisi pitänyt.

 

Tilanne saatiin onneksi nopeasti hallintaan ja lisäverta ei loppu viimeksi tarvittu. Sain hetkeksi vauvan vielä nähtävilleni, kunnes he siirtyivät isin kanssa synnytyssaliin. Edellisessä sektiossamme, joka oli suunniteltu, sain pitää vauvan koko leikkauksen ajan rinnallani ja mieheni tukenani. Nyt, päivystyksellisessä toimenpiteessä, ei ollut tarpeeksi henkilökuntaa, jotta tämä olisi onnistunut. Siksi isän ja vauvan piti siirtyä pois salista. Tiesin jo entuudestaan, että haavojen ompeleminen on hidasta, joten harmitti, että menetän vauvan elämän ensihetket väkisinkin. Lisäksi repeämän takia ommeltavaa oli paljon ja puudutuksen teho alkoi pikkuhiljaa lakata. Minulle lisättiin ensin kipulääkettä ja lopuksi vielä epiduraalia, jotta saatiin leikkaus tehtyä loppuun. Tämän takia olin niin puutunut, että jouduin heräämöön. Loppujen lopuksi leikkaus meni hyvin, mutta menetin 1400ml verta ja olo oli aika hutera.

sektio

Heräämössä ei ollut muita potilaita ja pyysin ensitöikseni hoitajaa soittamaan synnärille, että he voisivat kertoa minun joutuneen vielä heräämöön, mutta minulla on kaikki hyvin ja tulen heti, kun tunto palaa. Arvelin nimittäin mieheni olevan todella huolissaan, kun minua ei näy eikä kuulu. Edellisellä kerralla pääsimme suoraan synnytyssaliin eikä reissua heräämöön tarvittu. Hoitaja oli kuitenkin sitä mieltä, ettei soittoa tarvittu, vaan siellä tiedetään minun olevan heräämössä, jos minua ei näy. Onneksi synnytysosastolta soiteltiin pian perääni ja mieheni sai tiedon, että olen kunnossa. Tein hartiavoimin töitä jumpatakseni jalkani toimintakuntoon. En usko, että se auttoi yhtään, mutta tahtotila päästä perheeni luokse oli iso. Kolme pillimehua ja pari tuntia myöhemmin sain viimein varpaisiini liikettä.

 

Vauvan ensihetket

 

Vauvamme sai viettää ensihetket isänsä rinnalla ihokontaktissa. Olin raskausaikana lypsänyt maitoa ruiskuihin, jotka odottivat sairaalan pakastimessa. Iskä sai antaa niistä pari samalla, kun he odottelivat minun saapumistani heräämöstä. Vauva oli punnittu ja mitattu. Hän oli 3996g ja 52,5cm. Ei siten ollenkaan niin iso tai tyypillinen ”radi-vauva”, mitä meille ennustettiin. Hän oli todella sopusuhtaisen kokoinen. Pitkä, kaunis, jäntevä. Täydellinen tyttäremme.

 

Kun viimein pääsin perhehuoneeseen isin ja vauvan luo, tuli itku. Olo oli niin helpottunut, kun sain pienen tuhisijan rinnalle. Hän sai heti jutun juonesta kiinni ja imetystaipaleemme käynnistyi. Kuusi tuntia leikkauksen jälkeen otin varovaiset ensi askeleet ja kävelin vessaan. Jälkivuotoa oli runsaasti ja olo oli hutera, mutta onnellinen. Saman päivän iltana mieheni haki esikoisemme katsomaan siskoaan. Meillä oli ollut ihan hirveä ikävä esikoistamme, emme koskaan ollut olleet näin kauaa erossa aiemmin. Hän oli kovin hämmentynyt, mutta kiinnostunut vauvasta. Vauva antoi esikoisellemme lahjaksi Pipsa possu-pehmolelun, joka kainalossa hän lähti hyvillä mielin kotiin.

Lapsivuodeosastolla saimme iloksemme saman ihanan kätilön kuin esikoisemme aikaan! Hänen astuessa ovesta alkoi oma jännitys ja stressi pikkuhiljaa laueta. Oli ihana nähdä häntä ja tiesin, että olisimme hyvissä käsissä osastolla olomme ajan. Vaihdoimme halaukset ja kävimme läpi synnytystä sekä muita vauvaan liittyviä asioita. Harmittelin ääneen, kun en taaskaan saanut sitä kivaa kahvikattausta, jonka yleensä synnyttäneet puolisoineen saavat. Minä sain sen sijaan maistaa huikan pillimehua leikkauksen jälkeen mieheni juodessa kahvia. Ihana kätilömme teki meille juhlakattauksen ja toi sen huoneeseemme, ihan vain minua varten! Joskus pienimmät asiat antavat tosi suuren merkityksen. Kiitos kaikesta avusta ja tuesta Reetta molempien tyttäriemme ensimmäisinä päivinä!

 

Yöllinen kätilömme kävi moikkaamassa meitä samalla, kun toi naapurihuoneeseen synnyttäneen perheen. Hän halasi minua ja sanoi, että teimme kyllä kaikkemme ja jaksoin upeasti. Nuo sanat olen painanut sydämeeni ja ne merkitsivät minulle ihan hirveän paljon! Kiitos, että kävit luonamme ja tuit meitä matkamme aikana. Häneltä vielä kysyin, että olisiko ollut mitään keinoa saada vauvaa laskeutumaan. Hän totesi, että ehkä oksitosiinia olisi voitu vielä lisätä, mutta kuka olisi uskaltanut tehdä sen, kun vauvan sykkeet laskivat jo noilla määrillä ja kohtu repesi. En uskalla edes ajatella, että mitä olisi tapahtunut, jos kohtu olisi revennyt alatiesynnytyksen ponnistusvaiheessa. Olisinko tässä? Entä tyttäreni? Parhaimmassakin tapauksessa olisi voitu joutua esimerkiksi kohtu poistamaan. Onneksi mitään näistä skenaarioista ei tarvitse ajatella.

Verensokeriseurantaa ja synnytyskeskusteluja

 

Minulla oli raskaudessa ruokavaliohoitoinen radi eli raskausajan diabetes. Käytännössä arvot ylittyivät kerran ilman suurempia muutoksia ruokavaliossani. Tästä syystä vauvalta seurattiin 2vrk ajan verensokereita. Alkuun kaikki meni hyvin, mutta toisena yönä eräs vanhempi kätilö pamahti huoneeseemme ottamaan verensokeriarvoja. Hän laittoi valot ja nappasi vauvan syliinsä. Ensimmäiset sanat olivat: ”Herranjestas, kun on keltainen vauva!”. Sitten hän otti verensokerin, joka oli liian alhaalla ja totesi tämän aivan varmasti vaikuttavan kotiutumiseemme! Hän lähti vauhdilla huoneesta hakemaan lisämaitoa ja sokeria vauvalle, ja me jäimme ihan ihmeissämme huoneeseen. Olin kiukkuinen ja harmistunut, sillä olin visusti päättänyt lähteä kotiin seuraavana päivänä esikoisemme luo. Tapa, jolla kätilö kauhisteli sekä vauvan väriä että verensokereita, aiheutti ahdistuksen, sillä siihen asti vauvan värissä ei ollut ollut mitään vikaa. Käytin seuraavan tunnin kello aamu kolmen ja neljän välissä googlettamiseen vauvan matalista verensokereista ja löysin vaikka mitä kauhuskenaarioita. Onneksi tunnin päästä tehdyssä kontrollissa arvot olivat nousseet hyvin ja kätilökin oli huomattavasti sensitiivisempi eikä räväyttänyt asiaansa ihan yhtä rajusti hormonihuuruisen ja väsyneen äidin niskaan.

 

Seuraavana päivänä juttelin synnytyksestä vielä toisen kätilön kanssa. Kerroin eri vaiheista ja jatkuvasta kivusta supistusten välissä. Hän sanoi siltä istumalta, että no se viittaa heti virhetarjontaan. Olin hämmästynyt, sillä kukaan ei ollut sanonut minulle koko pitkän synnytyksen aikana, että nuo jatkuvat kivut johtuvat väärästä tarjonnasta. Yöllä ollut kokenut kätilömme kyllä puhui, että vauvan asentovirhe saattaa aiheuttaa vaikeuksia laskeutumisessa. Silti nyt, kun joku sanoi ääneen, niin ymmärsin, että en ollut kuvitellut jatkuvia kipuja ja tilanne oli täysin selvä.

 

Myöhemmin olen lukenut aiheesta ja esimerkiksi terveyskirjaston sivuilla sanotaan: ”Normaalissa synnytyksessä kipu tuntuu vain supistusten aikana. Supistusten välissä tuntuva kipu voi kertoa jostain ongelmasta synnytyksen kulussa.”. Loppujen lopuksi selvisi, että lapsemme oli avosuisessa tarjonnassa ja vinottain. Netissä kerrotaan avosuisen tarjonnan vaikuttavan mm. siihen, että synnytys hankaloituu, äidin kivut ovat kovempia ja jatkuvia supistusten välissäkin sekä asentovirhe lisää toimenpiteiden riskiä. En tiedä, että miksi emme jutelleet tästä virheasennon mahdollisuudesta jo aiemmin, kun monet merkit näin jälkikäteen viittasivat tähän. Yön kätilö muistaakseni sanoi lapsen olevan hassussa asennossa, mutta muut eivät aiheeseen puuttuneet.

Summa summarum. Tyttäremme oli avosuisessa tarjonnassa vinottain. Hän ei siis mitenkään siinä asennossa olisi mahtunut laskeutumaan. Minun olisi pitänyt aueta varmaan 20cm, jotta hän olisi mahtunut alaspäin. Pään mitta vinottain kasvoista katsottuna on nimittäin melko paljon pidempi kuin takaraivon pituus oikein päin tullessa. Lisäksi hänellä oli napanuora kaulan ympärillä ja ei hän tietysti ihan pienikään ollut. Synnytysdiagnooseja sain ripakopallisen: Kiireellinen keisarinleikkaus, pitkittynyt synnytyksen avautumisvaihe, sikiön pään epätäydellisestä kiertymisestä aiheutuva synnytyseste ja muu heti synnytyksen jälkeen ilmenevä verenvuoto. Olipahan reissu. Synnytystoiveideni toteutumisen sijaan keräsin melkein kaikki mahdolliset ja mahdottomat diagnoosit.

Onneksi olemme nyt kotona. Vauva on aivan ihana ja isosisko on erittäin huomioonottava ja kiinnostunut vauvasta. Imetys sujuu helposti ja vauva on kasvanut viikossa sen verran, mikä oli minimitarve kuukaudessa. Kolmen viikon aikana painoa on tullut 1,5kg, jos verrataan kotiutumispainoon. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, kuten ei sekään, että sain vielä kohtutulehduksen, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin. Pääasia, että hän on nyt täällä ja perheemme on kokonainen. Tänään rutistan tyttäriäni ja miestäni vielä kovempaa ja kiitän elämästä!

Hupiranneke kaikkiin laitteisiin, osa 1

Hupiranneke kaikkiin laitteisiin, osa 1

Tiedän olevani hyvin onnekas, että saan kirjoittaa tämän postauksen. Kuukausi sitten tapahtuneen synnytyksen myötä olen nyt kahden ihanan tyttären äiti. Äitiys ei ole ollut minulle mitenkään itsestään selvää, sillä matka tähän pisteeseen ei ole ollut helppo. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että ihan jokaiselle pysäkille ei olisi tarvinnut poiketa tässä viimeisimmässä etapissa eli synnytyksessä. Tässä sitä kuitenkin taas ollaan, terveydenhoitajan sanoin, monta uutta kokemusta rikkaampana. Jos olet lukenut aiemmat tekstini, niin tiedät miten pitkä matka meidän matkamme vanhemmiksi on ollut. Tiedät, että matkalle on mahtunut pitkää yrittämistä, kohdunulkoinen raskaus, vyöruusu, hiivatulehduksia, bakteerivagionoosia, endometrioosi, PCOS, inseminaatioita ja IVF-hoito. Toisaalta tämä toinen raskaus alkoi käytännössä luomuna ovulaation buustauksella ja siitä olen kovin kiitollinen. Voit lukea tarinan raskautumisesta tästä! Raskaudet ovat olleet raskaita vakavan pahoinvoinnin eli hyperemeesin takia molemmilla kerroilla ja nyt jälkimmäisessä raskaudessa kovat kivut selässä ja lantiossa alkoivat vaivata aikaisessa vaiheessa supisteluista ja raskaudenaikaisesta diabeteksesta puhumattakaan. Liikkumis- ja toimintakyky oli kovin rajoittunut viimeiset kuukaudet ja se ei itsessään ollut paras yhdistelmä touhukkaan 1,5v esikoisen kanssa yhdistettynä. Kaikesta kuitenkin selvittiin kunnialla ja toiveissa oli kaikkien rankkojen kokemusten korvaava luonnollinen synnytys.

 

Kävin mieheni kanssa synnytysvalmennuksessa, kuuntelin aiheesta kirjoja ja podcasteja sekä muutenkin imin kaiken mahdollisen tiedon synnyttämisestä itseeni. Mieheni kuunteli pyynnöstäni synnytykseen liittyvän kirjan, jossa kerrottiin siitä, miten hän voisi olla parhaiten avukseni ja tuekseni synnytyksessä. Keskustelimme aiheesta kotona ja siitä minkälaista tukea toivoin häneltä synnytyksen aikana. Kirjoitin toivelistan HUS:in sivuilta löytyvän ”Ajatuksia tulevasta synnytyksestä -lomakkeen kysymysten pohjalta”. Olin valmistautunut henkisesti myös siihen, että kaikki ei mene toiveideni mukaan ja joudun poikkeamaan toiveistani. Olin avoimin mielin ja täynnä intoa! Me olimme täysin valmiita! Tai ainakin niin valmiita kuin synnytykseen voi olla. En vain osannut ennalta arvatakaan kuinka kaukana haaveeni olisi todellisuudesta.

synnytys

Synnytystoiveet vs. reality

 

Haaveilin luonnollisesta synnytyksestä. Haaveilin synnyttämisestä veteen. Näin mielessäni hetken, kun saan ponnistettua vauvan ulos ja nostan hänet itse vedestä syliin ja näemme toisen tyttäremme ensimmäistä kertaa. Haaveilin siitä, että synnytys alkaa spontaanisti ja voisimme olla mahdollisimman pitkään kotona. Sairaalan saavuttuamme synnytys etenisi luonnollisesti rauhallisessa tunnelmassa. Pärjäisin alkuun TENS-laitteen avulla, jonka jälkeen siirryn ammeeseen ja mieheni ottaa kanssani supistuksia vastaan, painaa akupisteitä ja auttaa minua pysymään rentona. Tämä olisi meidän yhteinen matkamme, meidän haaveemme, meidän synnytyskuplamme, meidän hetkemme.

 

Pitkin raskautta seurattiin vauvan kokoa, koska vatsani sf-mitta kulki tasaisesti yläkäyrää. Siinä ei toisaalta ollut mitään uutta, niin se kulki esikoisestakin ja hän painoi syntyessään 4200g. Esikoisemme oli perätilassa, joten isokoisena minulle ei annettu muuta vaihtoehtoa silloin, kuin suunniteltu sektio. Hänen painonsa arvioitiin olevan syntymähetkellä 4500g, joka olikin sitten hieman yläkanttiin. Ensimmäisen synnytystarinani voit lukaista tästä! Olin jo esikoisen kohdalla hyvin valmistautunut synnyttämään alateitse ja silloin saatu sektiopäätös oli kova paikka. Olin kovasti toivonut jonkun asian menevän luonnollisesti hoitojen jälkeen. Suunniteltu sektio oli hyvä kokemus, mutta siitä huolimatta toivoin toisella kierroksella alateitse tapahtuvaa synnytystä. Mielessä oli myös tieto siitä, että kahden sektion jälkeen ei voi enää alateitse synnyttää, jos joskus vielä olisi raskaana.

Vauva on pää alaspäin!

 

Vauva oli kuin olikin oikein päin! Melkein jokaisen loppuraskauden neuvolakäynnin yhteydessä katsoimme ultralla vauvan tarjonnan minun toiveestani. Joka kerta olin yhtä huojentunut siitä, että asento oli pysynyt ja siten meillä olisi mahdollisuus päästä synnyttämään alateitse. Kävin joitain kertoja synnärillä seurannassa ja samalla vauvan painoa katsottiin. Syitä käynteihin oli mm. vauvan liikkumattomuus, ennenaikaiset supistelut ja lapsiveden menon epäily. Näiden käyntien yhteydessä saimme koko- ja synnytystapa-arviota varten ajan äitiyspolille rv 38+0.

 

Raskausviikko 38 tuli ja ihana naislääkäri otti meidät vastaan. Keskustelimme hyvän aikaa raskaudesta ja tulevasta synnytyksestä. Vauva oli isohko ja lääkäri arvioi hänen olevan 4200g lasketun ajan tienoilla. Vauva oli vielä ylhäällä, mutta kohdunkaula oli pehmentynyt ja lantioni vaikutti tilavalta. Lääkäri tulosti meille vielä kuvia vauvan kasvoista ja oli kovin empaattinen meitä kohtaan. Alatiesynnytystoiveeni takia hän sanoi, ettei halua päästää raskautta yli lasketun ajan, vaan laittaa meille käynnistysarvioon ajan 7-10 päivän päähän. Jännittävää! Olin toivonut luonnollista käynnistymistä, mutta toisaalta en halunnut synnyttää 5kg vauvaa, joten paras mennä lääkäreiden ohjeiden mukaan. Ajan saimme tasan 10 päivän päähän, koska sitä ennen kaikki ajat olivat buukattu.

käynnistys

Kymmenen pitkän päivän jälkeen aloin olla aivan kypsä raskaana oloon. Minua supisteli koko ajan, liikkuminen oli hankalaa ja esikoisellani oli menossa ”tahdon olla vain äidin sylissä”-vaihe. Siinä minä sitten kannoin vatsassani neljä kiloista ja sylissä 12kg tyttäriämme. Olo alkoi olla aika valmis. Käynnistyspäivän aamuna oli itku erittäin herkässä. Itketti kaikki! Itketti ikävä esikoistamme kohtaan jo valmiiksi ja jännitti tuleva. Näkisimmekö jo pian tulevan perheenjäsenemme? Suuntasimme synnärille ja odottelimme pääsyä lääkärille. Tällä kertaa vastassamme oli mieslääkäri, jota en ollut aiemmin tavannut. Tästä kerrasta ei sitten jäänytkään jälkipolville juurikaan kerrottavaa. Saimme koko vastaanoton aikana hänestä irti ehkä kolme kokonaista lausetta. Ilman omaa aktiivista kyselyäni emme olisi edes tienneet, että miten asiat etenevät. Käytännössä nämä lauseet olivat:

  1. ”Ota housut pois”
  2. ”Vauva on iso, nyt noin 4500g”
  3. ”Tänään ei ole aikoja käynnistykseen”

Olen tämän pitkän historian takia hyvin tottunut kävijä gynekologin penkissä ja liiankin tuttua on erilaiset sisätutkimukset. Silti mielestäni on kohteliasta sanoa esimerkiksi, että ”minä alan nyt tutkia” tai ”kosken nyt” tai mitä ikinä, eikä vain survasta sormia haaroväliin sanomatta sanaakaan. Ultraus tehtiin hiljaisuuden vallitessa, kunnes kuulimme tuon toisen lauseen. Lopuksi lääkäri rullasi tuolinsa takaisin koneen ääreen ja kommunikoi kanssamme vielä viimeisen lauseen. Ehkä tilanne ei nyt ollut ihan näin karrikoitu, mutta tällainen kuva meille käynnistä jäi. Lääkäri näytti siltä, että tilanne olisi ohi ja käynti tehtynä, mutta minä piinasin häntä vielä tovin kysymyksilläni. Kyselin käynnistyksestä, sen ajankohdasta, miten se tapahtuu, mitä voimme siitä odottaa ja pitääkö siihen jotenkin valmistautua. Sanoin myös hänelle, että toivon, että hän ymmärtää minun kyselevän sen takia, että minua ei yhtään lämmitä lukea tekstiä tästä käynnistä oma kannasta kahden viikon päästä, kun vauva on jo maailmassa. Tarvitsen vastaukset nyt. Lopputulemana oli, että osasto on täynnä ja me lähdimme kotiin kassiemme kanssa. Elettiin keskiviikkoa ja käsky oli tulla takaisin lauantaina.

 

Lapsivedet

 

Poistuttuamme pettyneinä sairaalasta lääkärin tökeröhkön käytöksen jälkeen kävimme lounaalla ja varasin kahdelle seuraavalle päivälle synnytyksen kypsyttelyhoidot. Ajattelin, että yrittänyttä ei laiteta ja kaikki ässät otettiin vielä kerran käyttöön. Mitään ei tapahtunut ja illalla kävin vielä paikallisessa urheiluhierojakoulussa kahden tunnin hieronnassa sillä ajatuksella, että oksitosiinihormonit ja rentoutuminen laittaisi hommaan vauhtia. Vaikkei synnytys käynnistyisi, niin siitä olisi ainakin itselleni hetkellisesti iloa ja rentoutumista. Illalla saunan jälkeen painuimme nukkumaan ja nukuinkin melko hyvin pitkästä aikaa siihen saakka, kunnes esikoisemme huusi ja könysin hänen makuuhuoneeseensa. Matkalla huomasin reisiäni pitkin valuvan lämmintä nestettä noroina. Ei mitenkään runsaasti, mutta tippa kerrallaan sen verta, että kun heräsin tarpeeksi, niin ymmärsin kyseessä olevan lapsivesi. Aamulla asiasta ei ollut enää epäilystäkään, kun valuminen jatkui heti herättyäni ja soittelin synnärille saadakseni lisäohjeita. Sovimme, että odottelemme supistuksia rauhassa kotona ja jos mitään ei ala tapahtua, niin kävisimme illalla näyttäytymässä.

 

Päivä oli ja päivä meni. Jännittävän kutkuttava tunne oli koko päivän läsnä. Josko tämä sittenkin etenisi toiveideni mukaan. Koko loppuraskauden minua oli supistellut kipeästikin, mutta nyt ei tullut yhden ainoata napakkaa supistusta. Pieniä nipistyksiä, mutta ei muuta. Siispä illalla suuntasimme näyttäytymään sairaalalla. Käyrien jälkeen minulle tehtiin sisätutkimus, joka olikin yllättävän inhottava. Olisi tehnyt mieli lähteä lentoon, kun kätilö yritti ylettyä vauvaan saakka siinä onnistumatta. Olin juuri ehkä sormelle auki, mutta vauva oli tosi korkealla ja siksi tutkimus teki kipeää. Lapsivesitestin perusteella vuoto oli kuitenkin lapsivettä, joten seuraavana aamuna pitäisi palata käynnistykseen, jos sitä ennen ei alkaisi tapahtua. Saimme vielä akupunktioneuloja, jos ne olisi auttanut synnytystä liikkeelle. Ajelimme kotiin mäkkärin kautta perhosia vatsassa!

Synnytyksen käynnistys

 

Illalla hääräsimme kaikenlaista emmekä malttaneet mennä nukkumaan. Äitini tuli vahtimaan esikoistamme ja juttelimme niitä näitä koko illan. Luin itse ja luetutin vielä äidillä ja miehellänikin synnytystoivelistamme. Olisihan se hyvä muistaa, että mitä on itse toivonut. Ensimmäiset kohdat tosin menivät heti pieleen. Toivoin, että synnytystä ei vauhditettaisi, vaan se saisi edetä omalla painollaan. Olin myös toivonut mielessäni, etten joutuisi olemaan johdoissa ja piikitettävänä, mutta sitä en ollut maininnut toiveissani. Tiesin senkin toiveen menevän romukoppaan, koska saisin suonensisäisen antibiootin heti aamulla, koska lapsiveden menosta oli sen verran pitkä aika. Maltoin kuitenkin puolenyön jälkeen lopettaa höpöttämisen ja painuin nukkumaan. Josko tänä yönä pitäisi lähteä synnyttämään?

 

Kello soitti kuudelta ja torkutin. Tai niin ainakin luulin, mutta olin sammuttanut koko kellon. Onneksi jossain vaiheessa mieheni herätys soitti ja huomasimmekin nopeasti, että emme kuunaan kerkeäisi ajoissa sairaalaan. Meille oli sanottu aikahaarukaksi noin 6-7 aamulla, ettei ole niin nuukaa. Heräsimme varttia vaille seitsemän ja keräsimme nopeasti kimpsut ja kampsut kasaan. Ystäväni oli kysynyt jo varhain aamulla viestillä, että olettekohan jo täällä sairaalan mäellä, kun hän oli saapunut sinne juuri töihin. Matkalla kirjoitin hänelle, että emme, koska nukuimme pommiin omasta synnytyksestämme. Niin voi käydä vain meille.

 

Hätä ei onneksi ollut tämän näköinen ja pääsimme sairaalalle. Käyrien oton jälkeen kohtelias mieslääkäri (huom! Eri lääkäri kuin viime kerralla) teki sisätutkimuksen ja totesi paikkojen olevan juuri ja juuri sen verran kypsät, että voisimme laittaa ballongin. Minua jännitti etukäteen ballongin laitto, koska edellisen päivän sisätutkimus oli tuntunut niin kurjalta ja lapsettomuushoitojen aikainen erittäin kivulias munatorvien aukiolotutkimus kummitteli mielessä. Silloinkin ruiskutettiin jonkinlainen vesipallo kohtuun, mutta kyseessä on varmasti täysin erilainen toimenpide ja kohtukin on silloin “hieman” eri kokoluokkaa kuin mitä se on viimeisillään raskaana. Taitava lääkäri sai ballongin heti paikoilleen eikä se tuntunut käytännössä miltään. Jännitys kihelmöi vatsassa, nyt sitä mennään!

 

Ballongin laiton jälkeen vauvasta otettiin hetken aikaa käyrää, jotta voitiin varmistua, että hän voi hyvin. Samalla minulle laitetttiin kanyyli, jotta voisin saada suonensisäisen antibiootin. Antibiootti piti laittaa, koska lapsivesien menosta oli tässä vaiheessa jo yli 24h aikaa ja sen lisäksi oli laitettu tuo ballonki. Tässä vaiheessa synnytystoiveistani sai vetää jo kaksi kohtaa yli. Kuten aiemmin kirjoitinkin, niin toivoin, että synnytys etenisi omalla painollaan eikä sitä tarvitsisi vauhdittaa ja toivoin myös, että en olisi ns. potilaana piuhoissa ja letkuissa kiinni vaan saisin ”synnytellä” omassa rauhassani ilman ylimääräisiä lääketieteellisiä toimenpiteitä. Kanyyli kädessä, ballonki pimpissä ja käyräletkut vatsassa maatessani mietin, että ihan ei mennyt tämä homma toiveiden mukaan, mutta ehkä se tästä!

synnytys käyrät

Saimme perhehuoneen käynnistelyä varten ja taitava kätilö laittoi pyynnöstäni vielä akupunktionastat vauhdittamaan synnytyksen käynnistymistä. Päätimme lähteä heti syömään kaupungille lounasta, jos vaikka synnytys käynnistyisikin rivakasti, niin ehtisimme ajoissa takaisin ennen kovia supistuksia. Autoon kävellessä aloin tuntea ensimmäisiä supistuksia ja ne eivät olleetkaan mitään pieniä aaltoja tai paineen tunnetta. Heti ensimmäinen supistus tuntui yllättävän voimakkaasti. Autossa supistuksia tuli muutama matkalla kaupunkiin. Kaikki eteni ja olimme innoissamme. Tätä olin odottanut ja nyt odotus palkittaisiin, me pääsisimme synnyttämään ja saisimme kuopuksen pian syliimme!

 

Syödessä sain ensimmäisen erittäin kivuliaan supistuksen. Olen tottunut koviin vatsakipuihin elämäni aikana. Kipukokemusta on kertynyt esimerkiksi ärtyvän suolen aiheuttamista pahoista suolistokouristuksista, tulehtuneesta umpisuolesta, kohdunulkoisen raskauden aiheuttamasta vatsan sisäisestä verenvuodosta ja lamaannuttavista endometrioosin aiheuttamista kuukautiskivuista näin muutaman mainitakseni. Minulla oli ajatus, että tulen kestämään supistusmaista kipua hyvin, vaikka se olisi suhteellisen kovaakin. Silti ensimmäinen kova supistus yllätti kivuliaisuudellaan. Pelkkä hengittely tuntui riittämättömältä ja oli ihan pakko sulkea silmät ja yrittää kaikin keinoin pysyä rentona. Supistus kesti yllättävän pitkään eikä ollut mikään nopeasti ylös ja sitten taas alas, kuten olin kuullut ja lukenut. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan mikään hälytyskello vielä soinut. Sanoin miehelleni, että jos nämä jatkuvat tällä kovuudella, niin saamme suunnata pian takaisin sairaalalle, että voidaan laittaa TENS-laite selkään auttamaan supistuksen vastaanotossa. Mieheni hotkaisi sushit ennätysajassa ja lähdimme takaisin sairaalalle.

synnytys supistus

Supistusten vastaanottamista, jumppapalloa ja TENS-laitetta

 

Pääsimme takaisin sairaalalle ja mieheni laittoi TENS-laitteen paikoilleen. Koko aamun supistukset olivat olleet yllättävän kovia. Muutamia tajunnan pysäyttäviä supistuksia ehti tulla ennen kuin supistuskipu hieman pehmeni ja vaihdoin TENS-laitteen suihkussa istumiseen jumppapallon kanssa. Lapsivettä valahti ulos joka välissä, mutta ballonki pysyi visusti paikallaan. Vatsaa särki käytännössä koko ajan ja tunsin jatkuvaa painetta alavatsassa ja häpykummun tienoilla. Kipu oli kuitenkin suhteellisen siedettävää, vähän kuin olisi jatkuvat kovat kuukautiskivut päällä.

 

Lähdimme käymään kävelyllä ulkona, josko se saisi ballongin tulemaan ulos ja paikkoja kypsymään. Supistuksia tuli koko ajan 5-10min välein napakoina ja niiden aikana TENS-laite tykytti maksimilla ja mieheni painoi erilaisia akupisteitä minkä kerkesi! Ballonki sen sijaan oli ja pysyi sisuksissa. Päästyämme takaisin huoneeseen minulta otettiin verikoe CRP-arvojen eli tulehdusarvojen seurantaa varten. Niitä seurataan, koska lapsivedet oli menneet ja siten olisimme vauvan kanssa alttiimpia saamaan infektion. Samaisesta syystä sain antibioottia kanyylin kautta. Nyt oli kulunut 36h lapsivesien menosta ja olimme olleet sairaalassa 10h. Koko kymmenen tunnin ajan supistuksia oli tullut 5-10min välein, joista suurin osa oli erittäin kipeitä. Supistusten välissä vatsaan ja häpykumpuun jäi outo, kivulias painekipu.

 

Yritin käydä pissalla, mutta se oli kovin epämukavaa ballongin kanssa. Jouduin nojaamaan selkäni vessanpönttöön ja istumaan takakenossa, että sain jotenkin onnistuttua. Kätilöni sattui tulemaan huoneeseen juuri, kun olin vessassa ja mainitsin hänelle hankaluudesta pissata. Hän halusi tarkistaa, että olisiko ballonki valahtanut emättimeen, koska se voisi olla syynä hankaluudelle. Nopealla tsekkauksella hän totesi näin käyneen ja yhdellä hengityksellä kätilö nappasi ballongin pois. Se oli siis tehnyt tehtävänsä. Seuraavaksi jatkettiin misoprostoli lääkkeellä, joita sain kaksi illan aikana ”sektioprotokollan” mukaisesti. Tämä tarkoittanee sitä, että aiemman sektioni takia kohtuni ei välttämättä ole niin kestävä kuin ns. normaalissa tilanteessa ja siten käynnistyksen kanssa on syytä edetä varovaisin askelin.

synnytys jumppapallo

Rankka yö

Misoprostolit ylläpitivät supistuksia ja jatkuva supistusten välinen kipu oli koventunut. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä pian 18 vuotta ja joka ikinen yö nukumme täysin toisissamme kiinni. Perhehuoneessamme oli kaksi 90cm sänkyä, joista toiseen änkesimme vierekkäin nukkumaan. Supistukset olivat kivuliaita ja heräsin niistä jokaiseen herättäen samalla mieheni painamaan akupisteitä. Minulla oli TENS-laite selässä ja pistin sen täysille jokaisen supistuksen kohdalla. Yhteen asti yöllä jaksoimme ottaa supistuksia näin vastaan, mutta sitten soitimme kelloa, koska supistuksia oli tullut jo useamman tunnin viiden minuutin väleillä erittäin kipeinä.

Kätilö tuli ja teki sisätutkimuksen. Sisätutkimus teki taas todella kipeää ilmeisesti sen takia, kun hän yritti ylettyä tunnustelemaan vauvan päätä. Vauvan pää oli korkealla ja olin maksimissaan 1-2cm auki. Kätilö ehdotti kipupiikkiä, että saisimme nukuttua. Olin lukenut, että kipupiikkiä ei voi antaa, jos synnytys on kovin pitkällä ja sitä käytetään lähinnä synnytyksen alkuvaiheessa. Harkinnan jälkeen päätin ottaa sen tiedostaen, että tarvitsen lepoa, jos ja kun tässä tulee ilmeisesti kestämään aika pitkään. Kätilön mukaan kipupiikin pitäisi viedä supistuskipu pois ja saisin nukuttua yön yli, jonka jälkeen käynnistystä jatkettaisiin.

Kipupiikki vei ehkä minimaalisesti terävimmän kärjen supistuksista, mutta ne olivat edelleen niin kipeitä, että heräsin jokaiseen herättäen myös mieheni painamaan akupisteitä. Jokaisen kohdalla ruuvasin TENS-laitteen täysille ja aamuun mennessä olimme molemmat aika väsyneitä. Koko yön supistuksia tuli 5-10min välein. Aamulla ajattelin, että yritän antaa mieheni nukkua edes hetken ja tunnin sinnittelin yksikseni supistusten kanssa. TENS-laite huusi täysillä ja makasin vuoroin jumppapallon päällä ja vuoroin mieheni sylissä. Olin ajatellut, että liike ja asentojen vaihtaminen auttaisi, mutta omalla kohdallani supistukset korvensivat erikoisella tavalla alavatsaa ja häpykumpua, jolloin pienikin liikahtaminen teki hurjan kipeää. En siis voinut käyttää mitään lantion pyörittämistä tai muuta vastaavaa liikettä supistusten vastaanottamiseen. Edelleen supistusten välissä oleva kipu oli tujua.

synnytys TENS

Lapsiveden menosta 50h – Kipeitä jatkuvia supistuksia 26h

 

Aamu tuli viimein ja aamuvuorossa oleva gynekologi tuli huoneeseen. Hänen piti luonnollisesti tehdä sisätutkimus nähdäkseen mikä on tilanne. Minulle on tehty elämäni aikana varmasti ainakin sata sisätutkimusta tai muuta alapään ronkkimista lääkäreiden toimesta lapsettomuushoitojen takia. En jännitä kyseistä toimenpidettä siten käytännössä ollenkaan, mutta tällä kertaa purskahdin itkuun. Minua ahdisti muutamat aiemmat kivuliaat tutkimukset niin lujasti, että teki mieli lähteä lentoon eikä olla rennosti paikallaan. Vauva oli niin korkealla, että sisätutkimukset olivat kovakouraisia ja siten erittäin inhottavia ja kivuliaita. Varmasti olin myös herkällä mielellä, koska kipeitä supistuksia oli takana jo 26h eikä ihan hirveän hyvin oltu levättykään edellisenä yönä. Olin auki 2cm ja vauva edelleen ylhäällä. Epätoivo alkoi iskeä.

 

Synnytystä ja supistusten tehoa lisättiin misoprostolilla ja tilanne otti ihan uudet sväärit. Kukaan ei ollut sanonut mitään siitä, että mielestäni supistukset olivat kummallisen pitkäkestoisia ja niiden välissä oli edelleen kovaa kipua. Aamiaisen jälkeen lähdimme mieheni kanssa kävelemään sairaalan R-kioskia kohden ja supistuksia tuli kahden minuutin välein. TENS-laite huusi tuttuun tapaan täysillä ja hengittelin niin rauhallisesti kuin vain suinkin pystyin mieheeni nojaillen. Supistuskipu oli niin suurta, että tuntui tajun lähtevän. Viimein saavutimme kioskin ja mieheni kokosi siitä itselleen lounaaksi salaatin. Samaan aikaan sain tähän mennessä kivuliaimman supistuksen ja meinasin tuupertua kioskin lattialle. Mieheni oli selkä minuun päin eikä nähnyt tilannetta, taisi miettiä, että ottaako fetaa vai mozzarellaa samalla, kun vaimo irvistää tuskissaan. Ei mene aina tasan nallekarkit! Matka takaisin huoneeseen oli pidempi kuin maratoni, supistuskipu oli äärimmäisen kovaa ja jalat meinasivat mennä alta jokaisen kohdalla. Montaakaan askelta ei ehtinyt supistusten välissä ottaa. Supistusten välinen kipu alkoi olla melkoisen sietämätöntä painetta.

 

Sinnikkäästi menin suihkuun pallon päälle istumaan, kun viimein saavutimme huoneen. Sain sellaisen supistuksen, että en vain enää pystynyt istumaan pallon päällä, kun tykytys alapäässäni oli niin infernaalisen tuju. Supistus kesti ja kesti, eikä se lähtenyt laskemaan, vaikka kipu oli jo sietämättömän suuri. Suustani alkoi tulla väkisinkin ”aaaa”-äänettä, enkä enää pystynyt vain hengittämään hiljaa ja rauhallisesti. Yritin pitää leuan rentona ja sanoa vain A-kirjainta, jotta lantio pysyisi rentoni ja mieheni tuki minua siinä muistuttamalla asiasta, kun kipu oli sietämätöntä. Olin ihan puulla päähän lyöty, kun supistus viimein laantui. Sitten tuli seuraava samanlainen. Olin aika varma, että kuolen, jos en saa mitään apua ja pyysin miestäni soittamaan kelloa.

Tarina jatkuu seuraavassa julkaisussa…

 

Elämä yllättää

Elämä yllättää

*Sisältövaroitus! Postaus sisältää sensitiivistä sisältöä liittyen raskautumiseen!*

”Joskus elämämme ikävimmät käänteet vievät tielle, jossa tapahtuu elämämme parhaimmat asiat!”. Näinhän se usein menee, vaikka lause itsessään aika kliseinen onkin. Muistan, kun olimme olleet yli vuoden lapsettomuuspolin asiakkaina ja olo oli kovin lohduton. Tahaton lapsettomuus oli kulkenut mukanamme tummana varjona. Kirjoitin ajatuksiani ja tunteitani blogiin, jota en ollut koskaan ajatellut julkaisevani. Olin kuitenkin rohkaistunut juttelemaan tilanteestamme perheenjäsenien lisäksi muutamille hyville ystävilleni. Jutellessani ystäväni kanssa hän sanoi, että on vaikeaa edes ymmärtää, mitä kaikkea te käytte läpi, kun ei ole itse ollut samassa tilanteessa. Sanoin hänelle, että hänen pitäisi lukea blogitekstini, jota olen kirjoittanut pöytälaatikkoon, niin hän saisi kiinni tilanteestamme. En todellakaan ollut ajatellut näyttää tekstiä kenellekään, mutta ystäväni innostui asiasta ja vaati päästä lukemaan tekstin. Luettuaan kaikki 30 A4:sta yhtä soittoa, sain viestin kyynelsilmien kera. Viestissä ystäväni kannusti minua julkaisemaan tekstin, sillä sen lisäksi, että se on ollut minulle parhainta terapiaa, niin se voisi auttaa myös muita samassa tilanteessa olevia. Lisäksi hän kannusti, että voisin tutustua samassa tilanteessa oleviin ihmisiin ja ei voi tietää, että mihin kaikkialle se johtaisi!

 

Keskusteltuani pitkään mieheni kanssa päätimme yhteistuumin julkaista blogin ja aloittaa podcastin, joiden aiheena on tahaton lapsettomuus. Jos kerran kukaan muu ei ole puhunut näistä asioista ääneen podcastin muodossa, niin miksen itse voisi sitä aloittaa. Sittemmin onkin ollut ihanaa huomata, että aiheen ympäriltä on tullut muitakin podcasteja! Toki aiemminkin on ollut joitain blogeja ja youtube-videoita, mutta nyt muutaman vuoden aikana niiden määrä on lisääntynyt. Erittäin hyvä niin! Vielä, kun aiheen ympärille saataisiin tuotettua esimerkiksi tv-sarja tai muu vastaava, joka lisäisi tietämystä aiheesta. Ehkä sitten pikkuhiljaa vähenisi ne ystävällisiksi tarkoitetut utelut perheen perustamisesta tai ”kätevät käytännön vinkit” raskauden alulle saamiseksi.

 

Nyttemmin voin sanoa, että niin kipeää kuin tahattoman lapsettomuuden polku on meille tehnyt, niin se on tuonut mukanaan jotain hyvääkin. Kaikki teidät, jotka olette kuunnelleet podia tai lukeneet tekstejäni. Olen saanut suunnattoman ihania palautteita ja ne ovat auttaneet jaksamaan arjen keskellä! Me kuulumme niihin erittäin onnekkaisiin, joita on siunattu ihanalla tyttärellä, vaikka tie lapsen saamiseen ei ollut helppo eikä kovinkaan nopea. Silti lapsettomuuden kokemus ja sen aiheuttamat haavat kulkevat mukana varmasti läpi elämän. Pelko siitä, että toive ei koskaan toteudu, on ollut niin suuri, että sen muistan ikuisesti. Siitä huolimatta uskon, että se antaa voimaa ja perspektiiviä kohdata elämän haasteita ja toisaalta se auttaa minua asettumaan muiden asemaan, jotka käyvät läpi samoja polkuja. Toivon kovasti, että voin olla tukemassa jatkossakin kaikkia, jotka painivat samojen haasteiden kanssa.

 

Mitä meille kuuluu nyt?

 

Meille kuuluu tosi hyvää! Minulla on itseasiassa jännittävää kerrottavaa ja samalla selviää syy blogin, somen ja podcastin radiohiljaisuudelle. Tuosta se onkin ehkä jo helppo arvata. Minä olen raskaana. Uskomatonta, mutta totta! Viime tekstissäni sanoinkin, että meillä oli ajatuksia sisaruksesta jo melkein heti esikoisemme synnyttyä. Mielessä oli lähinnä isoja pelkoja, että onnistuuko raskautuminen uudestaan ikinä ja jos onnistuu, niin miten? Tulisinko jälleen kärsimään pahasta hyperemeesistä ja jos kärsisin, niin miten pärjään esikoisemme kanssa? No, nyt voin sanoa, että kaikesta selviää. Myös hyperemeesistä ja 1-vuotiaan hoitamisesta. Aika hirveä kombohan se on, mutta sitten sitä selviää, kun ei muutakaan voi. Pahimpinakin aikoina mielessä on ollut kuitenkin kiitollisuus tilannetta kohtaan, tämä on paljon enemmän kuin uskalsimme koskaan toivoa!

Muistan hoitojen aikana miettineeni, että miten joku kehtaa valittaa raskauden tuomista oireista. Mietin, että voisin milloin tahansa vaihtaa osia ihmisen kanssa, joka on raskaana, vaikka olisi minkälainen hyperemeesi eli vaikea raskauspahoinvointi tai muu inhottava oire! Ja totta se onkin, että kyllä sitä on ja oli valmis kulkemaan läpi harmaan kiven, että se oma suurin unelma toteutuisi! Siitä huolimatta näin jälkikäteen, kahden hyperemeesin jälkeen voin sanoa, että se on kyllä aivan hirveää. On vaikea edes kuvailla, että miltä tuntuu voida koko ajan äärimmäisen pahoin. Kun mikään, ei mikään, auta. Oksennat vain kymmeniä kertoja vuorokaudessa, makaat alasti suihkun lattialla ja samaa jatkuu viikko ja kuukausi tolkulla. Siinä kadottaa väkisinkin elämänilon. Päivissä ei ole mitään muuta agendaa kuin selviytyminen elossa.

 

Hyperemeesi yhdistettynä pienen lapsen hoitamiseen teki koko touhusta vielä kaksin verroin haasteellisempaa. Olen kokenut todella paljon riittämättömyyden tunteita, kun en ole jaksanut touhuta esikoisemme kanssa. Olen joutunut kamppailemaan hammasta purren, että saan pidettyä hänet puhtaissa vaipoissa ja selvinnyt syöttämisestä niinä aikoina, kun mieheni on ollut töissä. Vauvan ruuan haju sai minut joka ikinen kerta oksentamaan, kuten kaikki muukin. Olen oksentanut vauva kainalossa kymmeniä kertoja ja esikoiseni alkoikin yhdessä vaiheessa matkimaan minua alkamalla itsekin kakoa.

Miten raskaus alkoi?

Kun lääkärit näyttivät vihreää valoa, niin hakeuduimme heti lapsettomuusklinikalle tarkistuttamaan tilanteemme. Emme malttaneet antaa spontaanille raskautumiselle kunnollista mahdollisuutta, koska mielessä jyskäsi edelleen ajatus siitä, että tämä tulee viemään vuosia. Saimme nopeasti ajan ultraan ja hieman yllättäen saimmekin alkaa samasta kierrosta pistämään gonal-f:ää. Aloitimme pistämisen samalla annoksella kuin edellisellä kierrolla. Seuraavassa ultrassa tsekattiin tilanne ja yllätys oli melkoinen, kun mitään ei ollut tapahtunut. Ei mitään. Lääkäri kysyi, että onko minun painoindeksini muuttunut viime kerrasta, johon oli helppo todeta samantien, että kyllä! Painoa jäi hillittömästi edellisestä raskaudesta ja samalla varmistui PCOS-diagnoosi. Kiertoni olivat heitelleet koko vauvavuoden ajan miten sattui ja venyneet älyttömän pitkiksi. Kuukautiset olivat kivuttomia, joka oli minulle täysin uutta, koska aiemmin endometrioosi oli aiheuttanut aivan hirveitä kipuja. Paino ei tippunut mihinkään, vaikka harrastin crossfittiä ja kävin ratsastamassa. Osasin siis odottaa, että jotain vikaa kehossani on ja se ei toimi nyt normaalisti. Ilmeisesti en ollut kierroissani ovuloinut ollenkaan ja siksi nämä ns. tyhjennysvuodot olivat täysin kivuttomia.

Sain ohjeeksi lisätä pistoksen määrää ja metformiini-lääkityksen PCOS:n hoitoon. En ole kovin innokas lääkkeiden käyttäjä, mutta enpä nähnyt tässä tilanteessa vaihtoehtoja. Ei muuta kuin lisää piikkiä mahaan ja uuteen ultraan. Ei mitään. Ei kerta kaikkiaan mitään uutta. Lääkäri oli hieman neuvoton, että mitä seuraavaksi tehtäisiin. Olin jo useamman satasen maksanut lääkkeistä, joten sanoin, että minun puolestani voidaan jatkaa, koska normaalistikin ovuloin todella myöhään. Lääkemäärää nostettiin ja seuraavassa ultrassa näkyi pienen pientä kasvua oikealla puolella. Olin jo melko valmis taputtelemaan koko homman, koska oikean puolen munajohtimen toimintakyky on kyseenalainen siellä olleen kohdunulkoisen raskauden takia. Sitä ei ole tutkittu sen jälkeen, että onko se auki vai tukossa. Jatkoimme kuitenkin pistelyä ja tulimme neljänteen ultraan. Piikittelyä oli takana jo yli kaksi viikkoa. Siellä se näkyä, 20mm nätti follikeli valmiina ovuloitumaan. Viimeinkin!

ovulaatio

Ainoa ”pieni” ongelma tässä oli se, että ovulaatio tapahtuisi alkuviikosta ja se ei sopinut siirtoaikatauluihin. Meidän pakastimessa olevat alkiot ovat neljä päiväisiä ja ne pitää ottaa sulamaan edellisenä päivänä. Sunnuntaisin Tays:issa ei oteta alkioita sulamaan, joten ovulaatio olisi pitänyt tapahtua aikaisintaan keskiviikkona, jotta olisimme päässeet siirtoon. Monen sadan euron ja melkein kolmen viikon pistämisen jälkeen totesimme koko homman turhaksi ja se kierto taputeltiin siinä. Lääkärin kanssa sovimme, että seuraava kierto toteutetaan lääkkeelliseen kiertoon ja ovulaation aikaansaamista ei edes yritetä. Lopuksi hän vielä antoi ohjeeksi kotiyhdynnän, koska ovulaatio olisi sopivasti pian ovella. ”Just joo” mietin. Millä todennäköisyydellä raskaus alkaisi yhdestä seksikerrasta ensimmäisessä kierrossa, jossa todistettavasti ovuloin, kun se ei ollut alkanut aiemmin hullusta peitonheiluttamisesta huolimatta, vaikka ovulaatioita oli tapahtunut kerta toisensa jälkeen. Noh, en tiedä todennäköisyydestä, mutta lopputuloksen tiedän: Raskaana!

Kerron lisää raskauden alusta ja sen tunnelmista seuraavassa tekstissä! Muista tulla seuraamaan kierron verran toivoa-tiliä! Jos haluat seurata minun henkilökohtaista tiliä, niin sen löydät nimellä @jaanavaholuoto. Tahattomasta lapsettomuudesta kertovan podcastini löydät nimellä Kierron verran toivoa mm. Spotifyista, iTunesista ja Suplasta!

 

Rakkaudella,

Jaana

 

Vauvavuosi

Vauvavuosi

Niin monella tavalla uskomatonta, mutta totta, että meidän vauvavuotemme on takanapäin ja kotonamme asustaa pieni taapero. Jos olet lukenut aiempia postauksiani, niin tiedät, että tämä tilanne ei ollut meille mitenkään automaattinen tai itsestäänselvä. Oikeastaan pidin perheellistymistä omalla kohdallani itsestäänselvyytenä siihen saakka, kun se ei sitä enää  ollutkaan, ja kovasti toivottua toista viivaa ei ilmestynyt raskaustestiin jatkuvasta yrittämisestä huolimatta. Siihen saakka minulle ei ollut käynyt mielessäkään, että lapsettomuus tai lapsettomuushoidot koskettaisivat meitä – Kahta perustervettä, liikunnallista nuorta aikuista. Vaan kuinkas kävikään?

 

Kuvittelin, että olen jo pienestä asti ymmärtänyt, että lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan. Jokainen lapsi on suuri lahja. Silti suhtauduin lapsitoiveeseemme tietynlaisena projektina, joka seuraavaksi hoidetaan pois alta. Suorittajapersoonana ajattelin sen vievän muutaman kuukauden ja sitten ollaan iloisesti raskaana ja valmistaudutaan uuteen elämänvaiheeseen. Näinhän se ei mennyt, vaan vuoden yrittämisen jälkeen hakeuduimme tutkimuksiin ja kuljimme jonkin aikaa diagnoosilla selittämätön lapsettomuus. Myöhemmin se sai kaverikseen endometrioosi ja PCOS-diagnoosit. Ei mitään, mikä estäisi raskautumisen luonnollisesti, mutta paljon kaikkea, joka hankaloittaa raskautumista hyvinkin tehokkaasti. Jos olisimme olleet todella kärsivällisiä, niin voihan olla, että olisimme jossain vaiheessa alkaneet odottaa esikoistamme ihan luonnostaakin. Tiedä häntä, mutta mielenterveyteni olisi kyllä ollut turhan kovalla koetuksella, jos yrittämistä omin päin olisi pitänyt jatkaa vuosi tolkulla. En juuri turhauttavampaa tilannetta keksi kuin se, että toivo herää kuukaudesta toiseen ja kierto toisensa perään päättyy pettymykseen.

 

negatiivinen raskaustesti

Hoitojen alussa aloitimme testaamaan letrozol-tabletteja, joista ei omalla kohdallani ollut mitään hyötyä. Ovulaatio tuli todella myöhään, kuten normaaleissakin kierroissa. Olenkin tästä jo aiemmin kertonut täällä blogissa. Tässä ensimmäisessä hoitokierrossa lääkäri olisi jatkanut piikitettävällä hormonilla, mutta olimme lähdössä reissuun Ruotsiin, joten emme olisi päässeet väliultraan ja siksi päädyttiin jatkamaan seuraavassa kierrossa suoraan piikitettävällä hormonilla ja tehdä inseminaatio. Seuraavaa kiertoa saatiinkin odottaa reilusti yli puoli vuotta, koska kaikkien yllätykseksi raskauduin tuosta kyseisestä kierrosta. Se onkin ainoa kerta tuohon mennessä, kun sain kaksi viivaa raskaustestiin. Moni syy herätti huolta raskauden tilasta ja varhaisultrassa raskautta ei valitettavasti löytynyt ja minulle diagnosoitiin kohdunulkoinen raskaus. Silloin muistan kokeneeni kovin ristiriitaisia tunteita. Ensin halusin enemmän kuin mitään, että testi olisi positiivinen ja sitten seuraavaksi rukoilen testin vaihtumista negatiiviseksi ilman, että joutuisin leikkaukseen. Jos sinua koskettaa kohdunulkoinen raskaus, niin voit lukea tarkemmin minun kokemuksiani täältä vanhasta postauksestani.

lapsettomuus suru

Kelaan vähän nopeammin eteenpäin ja päästään vuoteen 2021. Minulle oli tehty edellisen vuoden lopussa punktio, josta saimme kivan määrän alkioita pakkaseen. Tuoresiirto ja ensimmäinen PAS eivät tuottaneet tulosta, mutta kolmannesta siirrosta alkoi hartaasti toivottu raskaus. Muistan, kun ostin alennusmyynnistä Tampereelta Newbien ihanasta liikkeestä ylisuloisen vauvanvaatteen, vaikka olimme mieheni kanssa sopineet, ettemme ostele mitään ennen kuin olemme oikeasti kunnolla raskaana. Muistan sanoneeni miehelleni, että minä olen nyt raskaana, kunnes toisin todistetaan ja olemme kulkeneet hurjan pitkän matkan tähän pisteeseen, niin olemme siitä palkintomme ansainneet. Hänkin sitten heltyi taipumaan ostopäätökseen. Lokakuussa 2021 esikoisemme syntyi suunnitellulla sektiolla ja myöhemmin vauvavuoden aikana pääsimme tuota todella merkityksellistä vaatetta käyttämään. Se muistuttaa minua siitä, että elämä kantaa.

 

Vauvavuosi

Raskautumisen jälkeen seuraavat kuukaudet menivät täydessä pimennossa, koska makasin järkyttävän hyperemeesin kourissa useita viikkoja. Olin viikolla kuusi ensimmäisen kerran tipassa ja siitä olo vain paheni. Söin pahoinvointilääkkeitä raskausviikolle 16 saakka, jolloin ne oli pakko lopettaa. Olo oli hyvä ehkä muutaman viikon ajan keskiraskaudessa, kunnes alkoi erilaiset liitoskivut ja hillitön väsymys tippuneiden rauta-arvojen takia. Viimeisen raskauskuukauden aikana sain infuusion ja olo oli kuin uudesti syntyneellä. Sain nautittua loppuraskaudesta, joskin maha oli niin suuri, että oksennus lensi jo sen takia, että vatsa painoi ikävästi ruokatorveen.

 

Olen kirjoittanut synnytyksestä oman blogitekstinsä ja sen voi lukaista tästä. Minulle ei annettu muita mahdollisuuksia kuin suunniteltu sektio, koska vauvamme oli perätilassa ja erittäin isokokoinen. Kipuilin tätä jonkin aikaa, mutta näin jälkikäteen asialla ei ole minulle mitään merkitystä. Toki toivoisin, että voisin joskus vielä alatiesynnytyksen kokea, mutta sen aika näyttää.

vauva

Vauva oli kyllä niin pieni! Tuntui käsittämättömältä, että saimme viedä hänet kotiin sairaalasta ja hän tosiaan muutti meille! Muistan, kun istuimme vauva sylissä kotona ja mietimme, että mitäs tämän kanssa nyt tehdään. Siitä uuden elämäntyylin rakentaminen alkoi.  Alkuunsa arkiset asiat vaativat ihan hurjan määrän suunnittelua ja ajatustyötä. Esimerkiksi tiettyyn aikaan neuvolaan selviytyminen vaati todenteolla metatyötä ja olimme ihan puhki yhdestä reissusta koko perhe. Ensimmäinen kauppareissumme kaksi viikkoisen vauvan kanssa vasta hauska olikin! Juoksimme kaupan läpi hillitöntä vauhtia valmiina syöksymään kotiin heti, jos vauva inahtaakin. Näin jälkikäteen ajatuskin naurattaa, koska nykypäivänä olemme ravanneet vaikka missä kissan ristiäisissä tyttäremme kanssa.

Ei niin helppoa arkea

 

Arki kyllä yllätti. Tyttäremme on ollut kova viihtymään parhaiten sylissä ja siinä vaiheessa, kun ystävien vauvat köllöttelivät tyytyväisenä matolla, niin meidän neitokainen viihtyi siinä maksimissaan minuutin. Sen jälkeen hän aloitti kunnon huudon, jos äiti ei ollut välittömästi nostamassa neitiä takaisin syliin. Päiväunille laitto oli muutaman kuukauden ikäisenä  aikamoisten haasteiden takana ja lapsemme nukkui vain, jos vaunut liikkuivat tai häntä heijattiin sylissä. Jos liike pysähtyi, hän heräsi välittömästi. Koska kyseessä on esikoisemme, niin en osannut ajatella, että tilanne olisi jotenkin erikoinen. Yöt olivat todella katkonaisia. Neljän kuukauden hulinoiden jälkeen tilanne pahentui pahentumistaan ja loppujen lopuksi heräsin 10-15 kertaa yössä rauhoittamaan vauvaa tissin avulla, kun mikään muu ei käynyt. Neuvolasta ei osattu auttaa, mutta päätin itse varata lastenlääkärin ja kysyä, että olisiko tähän saatavilla mitään apua. Äidin jaksaminen alkoi olla aika lopussa.

Lääkäri sanoi melkein suorilta, että kyseessä on silent refluksi. Refluksi? En ollut osannut ajatellakaan asiaa, koska tyttäremme ei puklannut käytännössä ikinä. Silent refluksi eli hiljainen refluksi nostaa mahan sisältöä ylös, mutta vauva nielaisee sen takaisin. Sen takia sitä ei huomata niin helposti ja se ei vaikuta esimerkiksi painoon niin paljon, kuin tavallinen refluksi. Paino voi nousta ihan normaalisti, kuten meilläkin kävi. Oireina ovat mm. itkuisuus, tyytymättömyys ja katkonaiset unet. Check – check – check – Koskee meitä aivan selvästi. Kävimme myös verikokeissa, joiden perusteella lääkäri aloitti tyttärellemme B12-tipat ja lääkkeen refluksiin. Harmittaa vieläkin, ettemme tajunneet aiemmin mennä lääkäriin ja valitettavasti meitä ei sinne ohjattu neuvolastakaan. Lapsemme vastasi lääkitykseen ja oli ihanaa nähdä hänen viihtyvän lattialla ja sen jälkeen hän alkoikin kehittyä kovaa tahtia liikkumisensa kanssa. Vaunuja ei tarvinnut enää hyssyttää ja yöimetyksetkin jäivät pikkuhiljaa yhteen tai kahteen kertaan. Hänhän halusi aiemmin maitoa vain siksi, että masussa ja ruokatorvessa tuntui ikävältä, johon syöminen auttoi hetkeksi, kunnes se taas vain pahensi asiaa ja siksi hän halusi tissiä taas lisää. Olimme järkyttävässä oravan pyörässä, joka saatiin pikkuhiljaa purettua.

Summa summarum

 

Vuosi on mennyt ihan siivillä! Välillä päivät ovat tuntuneet pitkiltä kuin nälkävuosi ja olen odottanut minuutti minuutilta miehen saapumista kotiin apuun. Välillä taas päivämme on ollut täynnä tekemistä ja ohjelmaa, enkä ole edes ehtinyt miettiä kellon kulkua! On raskasta olla kotona hoitamassa yksin lasta päivät, mutta on myös raskasta käydä töissä ja aloittaa ns. toinen työvuoro heti, kun saapuu kotiin. Ajan kanssa olemme saaneet luotua tähän hyvän systeemin, mikä toimii meille. Mieheni hoitaa käytännössä kaikki iltatoimet ja unille laitoin, kun minä taas hoidan lapsemme päivällä sekä tarvittaessa öisin. Nyt yhden ikävuoden kynnyksellä lapsemme on väläytellyt taitoaan koko yön nukkumisesta ja sitä kohti toivottavasti jatkamme! Vaikka välillä on ollut raskasta ja vaikeaakin, niin päivääkään en vaihtaisi. On ollut mieletöntä seurata toisen kasvua omaksi itsekseen, omaksi persoonakseen. Meidän tyttäremme on parasta, mitä meille on ikinä tapahtunut.

 

Ajatuksia ja toiveita pikkusisaruksesta on ollut oikeastaan siitä lähtien, kun esikoisemme syntyi. Kauanko siihen menee tai onnistuuko se koskaan? Vaatiiko raskautuminen kovia hoitoja vai olisiko luomuraskaus mahdollinen? Saako lapsemme joskus sisaruksen? Pystynkö olemaan ylipäätään raskaana uudestaan, jos se on jotain yhtä hirveää, kuin ensimmäinen raskauteni oli? Jos jos näin käy, niin miten huolehdin esikoisestamme? Sektio aiheuttaa ainakin pakollisen vuoden raskautumiskiellon, joten katsotaan ajan kanssa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

 

Mitä sinulle kuuluu? Oletko sinä hoidoissa vai ovatko hoidot päättyneet? Haaveiletko perheenlisäyksestä? Luen tosi mielelläni teidän kaikkien kuulumisia! 

 

Muista tulla seuraamaan kierron verran toivoa-tiliä! Jos haluat seurata minun henkilökohtaista tiliä, niin sen löydät tästä @jaanavaholuoto. Tahattomasta lapsettomuudesta kertovan podcastini löydät nimellä Kierron verran toivoa mm. Spotifyista, iTunesista ja Suplasta!

Rakkaudella,

Jaana

 

Lapsettomuushoidot & tahaton lapsettomuus koskettavat ihmisiä eri elämäntilanteissa – Podcastin nauhoitukset Tampereella

Lapsettomuushoidot & tahaton lapsettomuus koskettavat ihmisiä eri elämäntilanteissa – Podcastin nauhoitukset Tampereella

Podcastin kolmas kausi starttasi tällä viikolla! Jännittävää! Tuntuu tosi hyvältä päästä jakamaan uusia jaksoja ja sitä kautta antamaan tärkeää vertaistukea monelle. Olen kiitollinen luottamuksesta kaikille haastateltaville. Niin moni on tullut kertomaan tarinaansa sekä puhumaan tosi avoimesti näinkin arasta aiheesta. Lämmin kiitos! Uskon, että näiden tarinoiden nauhoittamisella on tärkeä merkitys sekä kertojalleen että kuulijoille. Ne auttavat samassa tilanteessa olevia, mutta antavat myös toivoa ja lohtua.

 

Olen tehnyt podcastin kolmatta ja neljättä kautta vähän lomittain ja olenkin tähän mennessä nauhoittanut 15 erilaista jaksoa tulevia kausia varten. Pari on vielä tulossa etänauhoitukseen. Huikea määrä erilaisia kokemuksia, tunteita ja vaiheita. Tänään kerron hieman tarkemmin Tampereen nauhoitusreissusta ja pääset kurkistamaan kulissien taakse!

lapsettomuus podcast
lapsettomuus podcast

Nauhoitusmatka Tampereelle

 

Tampere on huomattavasti lähempänä Seinäjoen lakeuksia kuin Helsinki, mutta siitä huolimatta useamman tunnin ajomatka päivittäin edestakaisin kuulosti jo ajatuksena liian raskaalta. Sen takia päädyimme siihen, että lähdemme taas koko perhe reissuun! Nauhoituksia oli luvassa useita ja aloitin reissun suunnittelun miettimällä, että missä jaksojen äänittämiset olisivat kätevintä toteuttaa. Olen majoittunut Tampereella useita kertoja erilaisissa hotelleissa ja olin kovasti tykästynyt rautatieaseman läheisyydessä olevaan Solo Sokos Hotel Torni Tampereeseen! Siinä yhdistyy monta hyvää seikkaa, joita itse arvostan matkailussa. Ihanat, uudet ja todella siistit huoneet, herkullinen aamupala ja keskeinen sijainti. Hotellille on kätevä saapua sekä julkisilla että omalla autolla. Ajattelin heti, että se olisi paikka, johon kaikkien olisi helppo tulla ja sinne olisi mukava vastaanottaa vieraat.

Otin yhteyttä Solo Sokos Hotel Torni Tampereeseen ja kerroin tulevani nauhoittamaan podcastia tahattomasta lapsettomuudesta.  He pitivät aihetta erittäin tärkeänä ja tarjosivat meille aivan ihanan huoneen majoittumiseen ja nauhoitusten tekemiseen. Kuten kerroin, niin olen aiemminkin majoittunut Tornissa, mutta en ollut ennemmin ollut tällaisessa huoneessa, jonka nyt saimme! Kyseessä oli 16. kerroksessa sijaitseva kulmahuone, josta oli näkymät kahteen suuntaan Tampereen kattojen ylle! Olin aivan mykistynyt ihastuksesta heti siitä hetkestä alkaen, kun avasin huoneemme oven! Meillä oli ihanan iso eteinen, johon saimme vaunut kätevästi ilman, että ne olivat koko ajan tiellä. Kylpyhuoneesta löytyi iso amme ja erillinen suihku. Huone oli todella iso ja sinne mahtui kätevästi myös matkasänky. Sieltä löytyi erillinen sohva ja nojatuoli, joissa vauvan oli kätevä napata välihuikat tissillä nauhoitusten lomassa. Voisin sanoa, että huone oli aivan täydellinen meidän perheellemme! Ihanan paljon tilaa ja mahdollisuus pötkötellä sängyllä samalla, kun katselee hulppeita maisemia! Näissä puitteissa ei tuntunut hullummalta herätä kuudelta aamulla katsomaan Olympialaisten jääkiekon finaalia ja kannustaa Suomi voittoon!

Podcastin vieraat

 

Ensimmäisen nauhoituksen vieraaksi sain Susanna Juntusen Turusta. Susanna on hyvinvointialan yrittäjä ja työskentelee monipuolisesti liikunnan ja hyvinvoinnin parissa. Susanna on tunnettu myös julkisuudessa, sillä hän on Miss Suomi ensimmäinen perintöprinsessa vuodelta 2008 ja hän on kilpaillut menestyksekkäästi vuosina 2013-2016 Bikini fitness-kilpailuissa. Hän tapasi miehensä tinderissä vuoden 2016 alussa. Susanna oli aiemmin ajatellut, ettei välttämättä halua omia lapsia. Miehensä tapaamisen jälkeen hänelle kuitenkin heräsi ajatuksia siitä, että mahdollisesti hän haluaisikin perheen. Susanna on kokenut tahatonta lapsettomuutta jo ensimmäisen lapsen kohdalla, mutta raskautuikin luonnollisesti munatorvien aukiolotutkimuksen jälkeen. Esikoisen syntymän jälkeen häneltä löydettiin kohdunkaulansyöpä ja hän luuli, ettei enää voisi saada lisää lapsia. Syöpä saatiin kuitenkin hoidettua leikkauksella, mutta leikkauksen takia hän ei voi raskautua enää luonnollisesti ja sen takia edessä oli IVF-hoidot. IVF-hoitojen avulla hän raskautui ensimmäisestä alkionsiirrosta. Iloa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä raskaus todettiin kaksosraskaudeksi ja todella suurten riskien takia raskaus päädyttiin keskeyttämään.

 

Tiesin Susannan saaneen positiivisen raskaustestin, kun sovin hänen kanssaan haastattelusta, mutta silloin ei ollut tiedossa, että raskaus keskeytyisi. Keskeytys tapahtui vain 1,5 viikkoa ennen nauhoituksen tekoa ja oli todella surullista jutella aiheesta. Olen kovin kiitollinen, että Susanna jaksoi tulla kertomaan tarinaansa podiin, sillä se varmasti antaa tukea ja lohtua monelle muulle saman kokeneelle. Susannan tarina oli nyt niin ajankohtainen, että hänen jaksonsa aloitti koko podcastin kolmannen kauden ja sen voit kuunnella klikkaamalla alta!

Susanna Juntunen IVF

Seuraavana pääsin juttelemaan seksistä ja seksuaalisuudesta yhdistettynä tahattomaan lapsettomuuteen psykologi, psykoterapeutti ja seksuaaliterapeutti Mirka Paavilaisen kanssa! Sanomattakin lienee selvää, että seksi ja raskauden yrittäminen kulkevat melko usein ainakin heterosuhteissa käsi kädessä. Jos yhdyntäseksi ei onnistu, ei raskaus ainakaan voi alkaa. Monet meistä myös tietävät, että kun lapsitoive pitkittyy, alkaa seksin harrastaminen maistua pakkopullalta ja siihen voi tulla kovia suorituspaineita. Miten näiden paineiden alla voi sitten suoriutua? Tästä ja monesta muusta seksuaalisuuden aihealueesta juttelemme Mirkan jaksossa!

lapsettomuus Mirka Paavilainen

Kerroinkin edellisessä postauksessani, että Helsingin reissulla pääsin haastattelemaan hedelmöityshoitoklinikka Ovumian asiantuntijaa Mari Sälevaaraa lahjasukusoluhoidoista. Sain todella paljon lisää tietoa aiheesta ja entistä enemmän arvostan heitä, jotka menevät luovuttamaan sukusolujaan. Tampereella sain kunnian päästä haastattelemaan Neaa, joka on luovuttanut munasolujaan peräti viisi kertaa! Aivan mielettömän upea teko! Nean kanssa juttelimme luovutusprosessista ja siitä, miten hän päätyi luovuttamaan munasolujaan ja mitä tunteita se hänessä herätti. keskustelemme muun muassa siitä, että miltä hänestä tuntuu ajatus, jos hänen sukusoluillaan alkunsa saanut lapsi ottaisi häneen joku päivä yhteyttä?

Tampereen reissulla pääsin toteuttamaan myös paljon toivotun jakson naisparien hoitoihin liittyen! Mirjami Makkonen kertoi minulle koskettavan tarinansa, johon kuului sekä elämäntilanteen aiheuttamaa sosiaalista lapsettomuutta, lapsettomuushoitoja itsellisenä naisena sekä myöhemmin parisuhteen myötä hoidot naisparina. Matkalle mahtui myös kipeitä keskenmenoja. Mirjamilla ja hänen vaimollaan on tällä hetkellä aivan ihana pieni lapsi, jonka matka sai alkunsa itselleni täysin uuden hoitotavan, reciprocal IVF:n avulla. Se on IVF-hoito, jossa käytettiin Mirjamin vaimon munasoluja, mutta Mirjamin kohtua eli Mirjami kantoi raskauden. En malta odottaa, että pääsen julkaisemaan tämän jakson teille!

Naispari IVF

Viimeisenä nauhoituksena Tampereen reissulla oli luvassa erittäin mielenkiintoinen aihe, nimittäin alkiodiagnostiikka! Tätäkin aihetta on toivottu kovasti! Pääsin juttelemaan aiheesta filosofian tohtori, hedelmöityshoitobiologi, tutkija ja PGT-asiantuntija Marisa Ojalan kanssa Tampereen Ovuamialle. Vaikka aihe on vaikea, niin Marisa sai kerrottua sen niin kattavasti ja yksinkertaisesti, että sain ainakin itse todella paljon lisätietoa siitä mitä alkiodiagnostiikka on ja mitä sen avulla voidaan selvittää. Marisa kertoi tarkemmin, että miten alkiodiagnostiikkaa toteutetaan ja missä tilanteissa sitä suositellaan käytettäväksi. Todella opettavainen jakso, joka kertoo selkeästi, että mistä koko hommassa on kyse!

alkiodiagnostiikka podcast

Matka Tampereelle oli kaikin puolin erittäin onnistunut! Nauhoitusten ohella saimme viettää perheen kesken laatuaikaa, jota ei todellakaan arjen tohinoissa ole liiaksi. Oli ihanaa, kun ei ollut kotitöitä tehtävänä, niin sai keskittyä 100% perheen kanssa olemiseen ja tuntui, että kerrankin ehti puolisonkin kanssa keskustella muustakin, kun arjen pyörittämiseen liittyvistä asioista. Kaikin puolin huippureissu ja todellista arjen luksusta!

 

Lämmin kiitos kaikille haastateltaville ja yhteistyöstä Solo Sokos Hotelli Torni Tampereelle sekä Hedelmöityshoitoklinikka Ovumialle. Löydät podcastin nimellä Kierron verran toivoa muun muasta spotifyista, iTunesista ja Suplasta! Kannattaa myös tulla seuraamaan meitä instagramissa, niin saat heti tiedon, kun uusia jaksoja on julkaistu!

 

Kiitos, kun luit!

Rakkain terveisin,

Jaana

 

Ps. Aivan ihana idea, kun hotellin aamupalalla sai omaan pöytään kahvipannun ja maitokannun! Ihan parasta, kun ei tarvitse nousta kesken herkuttelun hakemaan lisää kahvia!

Podcast tahattomasta lapsettomuudesta

Podcast tahattomasta lapsettomuudesta

Kierron verran toivoa-podcast sai alkunsa omasta tarpeestani. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun kohtasin syviä ahdistuksen, pelon ja epävarmuuden tunteita tahattoman lapsettomuuden vuoksi. Itseasiassa tunteet nousivat eniten pintaan siksi, etten voinut saada mistään, mitenkään enkä keneltäkään varmistusta siitä, että unelmamme omasta lapsesta joskus toteutuisi. Toivoa oli ja selkeää syytä lapsettomuudelle ei löytynyt endometrioosia lukuun ottamatta. Kaipasin tukea, janosin kuulla ja tietää lisää! Halusin kuulla, että emme ole ainoita, joille käy näin. Olisin halunnut laittaa napit korville, painua ulos lenkille ja kuulla muiden kokemuksia hoidoista, pettymyksistä sekä mahdollisista onnistumisista. Mutta sellaisia tarinoita ei ollut. Löysin kasapäin synnytys- ja äitiyspodcasteja, mutta en ainoatakaan, joka kertoisi pelkästään tahattomasta lapsettomuudesta.

 

Olen toiminut työkseni hyvinvointituotteiden sekä myynnin ja markkinoinnin parissa yrittäjänä yli kymmenen vuotta. Olen kouluttanut satoja ihmisiä erilaisissa tilaisuuksissa ja tottunut esiintymään. Silti ajatuskin niin henkilökohtaisesta asiasta puhumisesta, mitä tahaton lapsettomuus on, tuntui todella pelottavalta. Olin kirjoittanut kokemuksiani ja tunteitani ylös hoitopolun aikana, mutta ajatukseni ei ollut niitä koskaan julkaista. Olin samaan aikaan vihainen koko yhteiskunnalle, ettei kukaan ollut kertonut lasten saamisen voivan olla näin vaikeaa. Koulussa opetetaan vain ja ainoastaan olemaan todella varovainen, ettei vahingossa raskaudu ja käytännössä opetus on sillä tasolla (ainakin minun kouluaikoinani), että mikäli näetkin pippelin, olet jo raskaana. Vaan entä, jos homma ei menekään näin? Vaikka tekisi kaiken maailman pippelitemput eikä siltikään ole raskaana, niin mitäs sitten? Tästä aiheesta täytyisi puhua enemmän ja avoimesti. Suu täytyy saada auki.

 

Pitkään pohdimme mieheni kanssa, että uskaltaisimmeko jutella aiheesta avoimesti muidenkin kuin perheemme kesken. Mieheni oli sitä mieltä, että mikäli joskus onnistuisimme, niin sitten voisin julkaista blogini. Tämä oli kuitenkin todella arkaluontoinen aihe, joka koskee meitä molempia ja siten en voinut tehdä päätöksiä yksin. Viimein yhden negatiiviseen raskaustestiin päättyneen kierron jälkeen mieheni antoi ”luvan” blogini julkaisuun. Samalla hetkellä päätin, että aiheesta täytyy puhua ääneen. Tarinoita täytyy saada jakoon, jotta muutkin tahattomasta lapsettomuudesta kärsivät voivat kuunnella niitä. Jos kukaan muu ei ole suomenkielistä podia aiheesta tehnyt, niin miksen se sitten olisi minä? Lenkkeilimme pimeässä syysillassa miettien hyvää nimeä blogille ja podcastille. Yhtäkkiä mieheni sen keksi: ”Kierron verran toivoa”. Sitähän tahaton lapsettomuus on. Yhden kuukautiskierron verran uutta toivoa siitä, että se päättyisi oman pienen vauvan syntymään eikä negatiiviseen testiin.

 

Siitä alkoi Kierron verran toivoa-podcastin tekeminen. Tähän mennessä olen julkaissut kaksi podcast-kautta, yhteensä 17 jaksoa, joista osa käsittelee tahatonta lapsettomuutta kokeneiden tarinoita, ja osassa jaksoista vierailee alan asiantuntija vastaamassa kysymyksiin. Podcast on saanut aivan ihanaa palautetta ja olenkin innoissani siitä, että pääsen pian julkaisemaan kolmannen kauden ensimmäisen jakson! Kausille kolme ja neljä on luvassa aivan huikeita juttuja! Paljon erilaisia tarinoita sekä useita asiantuntijajaksoja aiheen ympäriltä! Seuraavaksi kerron muutamista tulevista jaksoista.

Nauhoitusreissu Helsinkiin

Päätin aloittaa podcastin tekemisen silloin, kun en vielä ollut raskaana. Melko pian päätöksen jälkeen raskauduin IVF-hoitojen avulla ja suurimman osan aiempien kausien nauhoituksista on tehty enemmän tai vähemmän pahoinvoivana. Nyt tilanne oli sikäli erilainen, että voin mainiosti, jos ei lasketa mukaan älytöntä väsymystä huonosti nukutuista öistä. Pienen vauvan kanssa nauhoitusten tekeminen oli toisaalta myös suuri kysymysmerkki ja nauhoituksia oli luvassa monia. Aloin laskea, että pystyisin tekemään maksimissaan pari nauhoitusta per päivä eli luvassa olisi useamman yön reissu pääkaupunkiimme. Kaksi nauhoitusta päivälle on melkein maksimi jo imetyksen ajoittamisen takia, mutta myös siksi, että varsinkin tarinoiden nauhoittaminen on henkisesti kuormittavaa. Olen kovin emotionaalinen ihminen ja vaikka juttelen itselleni täysin vieraan ihmisen kanssa, niin tunteet heräävät heti pintaan, kun käymme läpi matkassa olleita mutkia, haasteita sekä mahdollisia onnistumisia.

 

Matkaa suunniteltaessa oli täysin selvää, että lähdemme koko perhe reissuun. Mies ja vauva voisivat viettää laatuaikaa toistensa kanssa samalla, kun minä saisin taattua nauhoituksille rauhallisen tilanteen. Googletin Helsingin keskustasta hotelleja ja törmäsin aivan ihanan näköiseen Helsingin Kaartinkaupungissa sijaitsevaan perheomisteiseen boutique-hotelliin nimeltä Hotel U14. Tutkin hotellin nettisivuja ja se vaikutti täydelliseltä! Huoneet näyttivät upeilta ja hotelli sijaitsi kätevästi sadan metrin päässä podcastin pääyhteistyökumppani Hedelmöityshoitoklinikka Ovumian tiloista. Päätin ottaa heihin yhteyttä ja kerroin olevani tulossa tekemään podcastin nauhoituksia tahattomasta lapsettomuudesta. He pitivät aihetta tärkeänä ja tarjosivat huoneet käyttöömme nauhoitusmatkan ajaksi! Saimme perheen kesken majoittua upeassa Trendy-huoneessa, joka oli täydellinen meidän tarpeisiimme! Siellä oli hyvin tilaa vaunuille ja vauvan kanssa puuhailuun. Lisäksi sieltä löytyi pieni työnurkkaus, jossa sain valmisteltua aina tulevan päivän jaksot. Kylpyhuone oli ylellinen ja parasta olikin mennä kuumaan suihkuun henkisesti rankkojen päivien päätteeksi! Suihku oli niin iso, että mahduimme sinne kerralla koko perhe!

Yksi kohokohta reissussa oli ehdottomasti hotellin erittäin hulppea aamiainen! Käyttäisin ehkä mieluummin sanaa brunssi, sillä tarjolla oli vaikka mitä herkkuja! Parasta oli, että viikonloppuisin oli tarjolla Slow Breakfast klo 14 saakka. Itseäni harmittaa usein reissussa, kun kerrankin olisi aikaa nukkua pitkään, mutta pitää sen takia herätä aikaisin, että ehtii nauttia aamupalan rauhassa. Jos meillä ei olisi ollut nauhoituksia, niin olisin pötkötellyt perheen kesken hotellin muhkeassa sängyssä ainakin puoleen päivään saakka ja sitten kaikessa rauhassa mennyt syömään. Tämän suunnitelman aion kyllä joku kerta toteuttaa! Varaan meille puolisoni kanssa huoneen täältä hotellista sitten, kun haluamme irtioton arjesta. Hotellista on lyhyt matka kaikkialle ja useita upeita ravintoloita löytyy ihan kivenheiton päästä. Hyvän illallisen jälkeen parasta on kömpiä valkoisiin lakanoihin ja hyvin nukutun yön jälkeen mennä valmiiseen aamupalapöytään!

Oman huoneemme lisäksi saimme käyttöön joka päivälle erillisen huoneen nauhoituksia varten. Pääsin samalla tutustumaan kolmeen ylelliseen huoneeseen. Oli todella ihanaa ottaa vieraat vastaan hotellin huoneissa, jotka tarjoilivat upeat puitteet nauhoituksille merinäköaloineen päivineen. Siellä me sitten joimme kahvia ja kävimme läpi erilaisia tarinoita!

podcast tahaton lapsettomuus

Tulevia podcast-jaksoja tahattomasta lapsettomuudesta

 

Luvassa on todella mielenkiintoisia jaksoja! Nauhoitusprosessi alkoi, kun asensin laitteiston upeaan Mini suiteen ja aloitimme käymään läpi Jennika Salmelan kanssa hänen tarinaansa liittyen tahattomaan lapsettomuuteen. Jennikalla on PCOS eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä ja kävimme läpi hänen kokemuksiaan liittyen sekä PCOS:sään että lapsettomuushoitoihin ja myöhempiin luomuraskauksiin. Jennikan jälkeen sain vieraakseni Hedelmöityshoitoklinikka Ovumian naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Mari Sälevaaran. Hänen kanssaan meillä oli aiheena lahjasukusoluhoidot. Hän on toiminut lapsettomuuslääkärinä vuodesta 2002 lähtien ja on tehnyt muun muassa väitöskirjan, jossa seurattiin lahjasukusoluilla syntyneitä lapsia ja näiden perheitä. Tämä keskustelu antoi itselleni paljon uutta tietoa aiheesta ja en malta odottaa, että pääsen julkaisemaan sen!

podcast tahaton lapsettomuus
podcast tahaton lapsettomuus
podcast tahaton lapsettomuus

Seuraavana päivänä saimme kauniin Corner-huoneen. Se oli ihanan tilava ja yhtä kaunis kuin edellisetkin huoneet. Päivä alkoi Elina Vainikaisen haastattelulla. Elina on äitiysfysioterapeutti ja hän on käynyt pitkät hoidot läpi oman lapsihaaveensa täyttämiseksi. Juttelimme paljon esimerkiksi siitä, miltä tuntuu liittää äitiyden ja pienten vauvojen ympärillä tapahtuva työelämä omaan tahattomaan lapsettomuuteen ja miten tästä kombosta selviää. Elinan munasarjat vastasivat lieviin hoitoihin aina liiankin rajusti, joten heidän tarinaansa mahtuu useita kesken jääneitä hoitokiertoja. Elinan jälkeen suuntasin melkein naapurissa sijaitsevalle Hedelmöityshoitoklinikka Ovumialle ja pääsin haastattelemaan Helsingin vastaavaa lääkäriä, naistentautien ja synnytysten sekä lisääntymislääketieteen erikoislääkäriä Jarna Moilasta. Aiheena meillä oli miehen hedelmällisyys sekä siihen liittyvät haasteet ja hoidot. Tällaista jaksoa on toivottu ja odotan kovasti, että pääsen jakamaan sen!

podcast tahaton lapsettomuus
podcast tahaton lapsettomuus

Kolmantena ja viimeisenä nauhoituspäivänä sain virittää nauhoituslaitteistot aivan upeaan Corner Suiteen! Tämän hotellin sisustus hivelee omaa visuaalista silmääni ja tähän ylelliseen huoneeseen oli ihana ottaa vieraita vastaan. Huoneesta löytyi upea makuuhuone omalla kylpyhuoneella kauniiden lasiovien takaa, merinäköala ja iso olohuone, jossa oli myös oma wc. Tähän huoneeseen haluaisin ehdottomasti joskus tulla uudestaan lomalle!

Ensimmäisenä haastatteluvuorossa oli Kiira Kokkinen. Kiiralla on vaikea endometrioosi ja hänelle kerrottiin melko nuorella iällä, että mikäli hän haluaa lapsia, olisi syytä alkaa hommiin heti. Häneltä leikattiin endometrioosia ja hänet ohjattiin aloittamaan IVF-hoito. Juuri ennen hoidon aloitusta hän kuitenkin ihmeen kaupalla raskautui spontaanisti. Hän kärsi mahdollisen lapsettomuuden aiheuttamasta kovasta menettämisen pelosta raskauden aikana ja juttelemmekin monista eri vaiheista liittyen tuohon pelkoon ja siitä alkaneeseen masennukseen.

Kiiran jälkeen vuorossa oli viikonlopun viimeinen haastattelu. Vieraana oli Pauliina Orrensuo. Pauliina on ollut 16 kertaa raskaana, joista valitettavasti 14 raskautta on päättynyt keskenmenoon viikoilla 8-13. Itseäni jännitti hiukan, että miten selviän haastattelusta ilman totaalista murtumista. Kyyneliltä ei vältytty tätä jaksoa tehdessä. Tuntui niin epäreilulta, että yhdelle ihmiselle tulee vastaan niin hurjan monia menetyksiä. Tänä päivänä Pauliina kouluttaa terveydenhuollon ammattilaisia siitä, että miten keskenmenoja kokeneita olisi hyvä kohdella ja miten keskenmenosta kannattaa potilaalle puhua. Upeaa työtä! Kuulette tarkemmin Pauliinan tunteikkaan ja koskettavan matkan äidiksi hänen jaksossaan!

Koko reissu oli todella onnistunut ja tapasin aivan uskomattoman vahvoja naisia! Olen todella etuoikeutettu, kun olen saanut tutustua kaikkiin teihin ja tarinoihinne. Hotel U14 oli mielettömän hieno ja sinne palaamme varmasti uudestaan! Suosittelen ehdottomasti vierailemaan heillä ja varsinkin nyt kannattaa varata reissu, sillä lukijamme/kuulijamme saavat -20% päivän hinnasta 31.5.2022 saakka! Kannattaa ottaa seurantaan Kierron verran toivoa instagramissa, niin saat heti tiedon, kun jaksot julkaistaan! Uusi kausi starttaa nyt maaliskuun alussa! Ja hei! Jos et vielä ole kuunnellut aiempia jaksoja, niin löydät ne klikkaamalla tästä!

 

OHJEET HOTELLIN ALENNUSKOODIN KÄYTTÖÖN:

Promokoodi on nimeltään D3Q ja se on voimassa vain virallisella varaussivustolla osoitteessa https://www.marriott.com/en-us/hotels/helak-hotel-u14-autograph-collection/overview/
Koodi pitää kirjoittaa “SPECIAL RATES” -valikon alta “Corp/Promo Code” –kohtaan. Alekoodi on -20% päivän hinnasta ja aamiainen sisältyy siihen mukaan. Varausvaiheessa voi päättää huoneluokan, peruutusehto edellisenä päivänä klo 23:59 mennessä.

Yhteistyössä Hotel U14 ja Hedelmöityshoitoklinikka Ovumian kanssa.

Rakkain terveisin,

Jaana

Synnytyskertomus

Synnytyskertomus

Seuraavaksi on luvassa synnytystarina, jossa synnytystapana on suunniteltu sektio eli keisarinleikkaus. Sitä on kovasti toivottu ja olen itsekin palanut halusta päästä kirjoittamaan sen. Seitsemän viikkoa on mennyt vauvan kanssa siivillä ja tuntuu, että nyt on ensimmäinen hetki istua alas ja alkaa miettimään asiaa. Toivon, että olisin ehtinyt kirjoittamaan tämän jo aikaisemmin, jotta kaikki muistikuvat olisivat kirkkaina mielessä, mutta uskon, että aika totuudenmukaisesti muistan asiat edelleen. Viimeisimmässä kirjoituksessani kerroin, että meille valittiin synnytystavaksi suunniteltu sektio vauvan perätilan ja suuren koon vuoksi. Kerroin myös, että se oli alkuun itselleni valtaisa pettymys. Olisin kovasti toivonut, että edes yksi asia meidän kohdallamme menisi ”luonnollisesti”. Näin jälkikäteen ajattelen, että sillä ei ollut mitään väliä, millä keinolla tyttäremme saapui maailmaan, mutta silloin se tuntui todella isolta asialta. Leikkaus ei ollut käynyt mielessänikään. Olin tietysti tietoinen, että leikkaukseen voidaan päätyä, jos synnytys ei suju suunnitellusti, mutta en koskaan ollut ajatellut, että menisimme suunniteltuun sektioon.

 

Ajatus sektiosta ja isosta leikkauksesta puistatti minua. Alun pettymyksestä selvittyäni kirjoitin uuden synnytystoivelistan, josta kerroinkin viime postauksessa. Aloin myös kuunnella podcasteja ja lukea tietoa sektiosta. Katsoin myös jonkun sairaalan tekemän videon sektiosta ja sitä en kyllä voi suositella. Videolla oli kuvattu leikkaussalia, jossa äiti oli peitetty sinisillä verhoilla niin, että pelkkä pää näkyi. Se näky piirtyi verkkokalvoilleni ja tuntui minusta todella pelottavalta. Halusin tai en, niin siinä tilanteessa makaisin itse aivan muutaman viikon päästä. Minun piti olla valmis luovuttamaan kontrolli omasta kehostani ja vauvani maailmaan saapumisesta joillekin muille. Tuntui, että itse olen matkustajan roolissa. Mieheni tosin lohdutti, että se on luojan lykky, ettei meidän tarvitse sitä toimenpidettä tehdä itse. Totta!

 

Samalla, kun piti valmistautua isoon leikkaukseen ja jännittää sen kulkua, piti valmistautua elämämme mullistavaan tapahtumaan, synnytykseen. Samalla, kun jännitti ja kauhulla odotin leikkausta, niin innolla ja malttamattomana odotin tyttäremme syntymää. Miten ristiriitaiset tunteet! Viimeinen viikko ennen synnytystä oli piinaavan pitkä ja täynnä odotusta. Istuimme mieheni kanssa useasti syömässä keittiönpöydän ääressä ja mietimme, että pian tuossa sitterissä on vauva. Meidän oma vauva. Miten uskomaton ajatus se olikaan! Pari päivää ennen synnytystä mielessäni myllersi toden teolla. Itkin jatkuvasti, olin kauhuissani, jännittynyt ja malttamaton samaan aikaan. Mietin mielessäni sektiopäivää ja aamua ennen sektioon menoa. Miten ikinä selviäisin edes tästä 15 minuutin matkasta sairaalalle? Vatsani olisi varmasti niin sekaisin, että en pääsisi edes lähtemään kotoa. Edellisenä iltana hyvä ystäväni ilmestyi ovellemme alkoholittoman kuohuvan ja kukkien kanssa. Hän kehotti meitä nauttimaan kahdenkeskisestä illasta ja huikkasi, että huomenna nähdään teidän tyttärenne ensimäistä kertaa! Uskomatonta!

synnytys sektio

Sektiopäivä

Niin se aamu koitti. Menimme nukkumaan edellisenä iltana puolen yön aikaan. Kätilö soitti sektiopäivää edeltävänä päivänä ja kertoi sektiopäivän aikatauluista. Olisimme ensimmäisenä leikattavana ja meidän piti olla sairaalalla klo 7.30. Kello soitti kuudelta ja ilokseni huomasin, että olimme molemmat nukkuneet sikeästi koko yön. Enpä silloin tiennyt noiden kuuden tunnin yöunien olevan pisimmät uneni moneen kuukauteen. En tietenkään saanut aamulla syödä mitään, koska olin menossa leikkaukseen, joten tavoistani poiketen laitoin musiikkia ja aloin ehostautua. Kuuntelin hyvän mielen biisejä samalla, kun meikkasin. Jos ei muuta, niin ainakin iho näyttää tasaiselta kuvissa. Ripsaria en tohtinut laittaa, koska itseni tuntien tiesin olevani hanat auki suurimman osan ajasta. Hyppäsimme autoon sateisena syksyisenä lokakuun aamuna ja suuntasimme kohti sairaalaa. Mukana oli sairaalakassi, synnytystoivelista, eväitä, kaukalo vauvalle ja jännittynyt mieli!

 

Ajaessamme kohti sairaalaa nauroin miehelleni, että nyt on todella se hetki, kun me saamme suunnata ”synnytys”-kylttien mukaan. Me todella saamme pysäköidä automme sinne synnyttämään tulleiden pitkäaikaiseen parkkiin. Me todella olemme menossa synnyttämään. Emme lähtisi kotiin ilman vauvaa. Kohta meitä olisi kolme. Meidän pieni perheemme olisi kohta täydellinen. Mieli oli innostunut ja odottava, en ollut edes itkenyt vielä kyyneltäkään tähän mennessä. Siihen tosin tuli muutos nopeasti, kun soitimme synnärin ovikelloa ja kätilö kysyi, että millä asialla olemme. Kyyneleet valuivat jännityksestä samalla, kun sopersin ovipuhelimeen meidän tulevan sektioon.

 

Meidät tuli hakemaan ystävällinen kätilö, joka tiedusteli, että miksi itken? Onko jokin muu hätänä vai jännittääkö synnytys? Mieheni vastasi puolestani hymähtäen, että eiköhän tässä synnytyksessä ole ihan riittävästi. Meidät vietiin toimenpidehuoneeseen, jossa annoin kätilölle synnytystoivelista samalla, kun minut laitettiin käyrille. Hän luki toiveeni ja otti ne hyvin vastaan. Olin kirjoittanut toivelistan lähinnä itseäni varten enkä ollut ollenkaan varma, että lukisiko sitä kukaan. Ilahduin, kun näin kätilön ottavan toiveeni tosissaan. Käyrillä vauvalla oli kaikki hyvin, luojan kiitos.

 

Minua jännitti kolme asiaa ennen leikkausta, joista minun piti vain selviytyä. Virtsakatetrin laitto, kanyylin laitto ja spinaali- eli selkäydinpuudutuksen pistäminen. Olin myös kirjoittanut toivelistaani, että nämä asiat pelottavat minua. Ensin laitettiin virtsakatetri. Luulin, että siihen puudutetaan piikillä, mutta puudute olikin geeliä katetriputken ympärillä ja toimenpide sujui nätisti. Sain niin paljon kehuja kätilöltä reippaudestani, että ajattelin hänen kohta hakevan minulle tarrakirjan, johon saan tarran jokaisesta hetkestä, kun olen reipas. Seuraavaksi laitettiin kanyyli. Se olikin jo tuttua juttua tämän raskauden osalta, kun olin ollut tipassa pahoinvoinnin takia sekä matalan ferritiinin takia infuusiossa. Tiesin siis jännittää sitä jo etukäteen, mutta toisella yrittämällä kanyyli saatiin paikoilleen. 2/3 jännitysmomenttia takana ennen varsinaista leikkausta. Hyvä minä, olin ansainnut ainakin viisi tarraa!

 

Seuraavaksi miehelleni tuotiin leikkaussalivaatteet ja hän siirtyi pukeutumaan toimenpidehuoneen vessaan. Opiskelija laittoi minulle tukisukat, jotka ylettyivät reisiin saakka. Kutsuin niitä seksisukiksi, sen verta hottikselta näytin ne jalassa ja sairaalamekko päällä. Samaan aikaan ovesta asteli leikkaava lääkäri esittäytymään. Lääkäri oli ihanan rempseä ja yllätyksekseni myös hän luki toivelistani ja kysyi voisiko viedä sen leikkaussaliin luettavaksi. Olin kovin ilahtunut tästä ja vastasin, että tottakai! Toimenpidehuoneen ultralaite oli kiinni, joten siirryimme toiseen huoneeseen varmistamaan, että vauva on edelleen perätilassa. Mieheni jäi edelliseen huoneeseen vaihtamaan vaatteita ja tajusin, ettei kukaan kertonut hänelle mihin siirryimme. Toisessa huoneessa saatoin tirauttaa pari kyyneltä, kun lääkäri kysyi, että mitä odotan leikkaukselta ja millä fiiliksillä siitä olen. Kerroin avoimesti olevani hieman kauhuissani, mutta myös malttamattomasti odottavani vauvan tapaamista.

 

Kiipesin tutkimuspedille odottamaan lääkäriä, kun ovi avautui. Erittäin komea mies käveli ovesta sisään leikkausvaatteissa ja maski kasvoillaan esittäytyen leikkaavaksi lääkäriksi pilke silmäkulmassa. Miehenihän se siinä ja hänen hyvä tilannetajunsa! Lääkäriä nauratti niin paljon, että hän meinasi pudota tuoliltaan. Kehaisin miestäni kovin komeaksi, johon mieheni sanoi nappaavansa leikkaussalivaatteet kotiin myöhempää käyttöä varten. Tiedä sitten mitä sillä tarkoitti, mutta ainakin huumori meillä kukki jännityksestä huolimatta. Vauva oli edelleen odotusten mukaisesti perätilassa, joten seuraavaksi lähdimme kävelemään kätilön perässä kohti leikkaussalia.

Ensitapaaminen vauvan kanssa

Saavutimme leikkaussalin, jonka ovella meille hymyilivät monet kasvot maskiensa takana ja toivottivat meidät tervetulleiksi. Katseeni löysi nopeasti hyvän ystäväni silmät maskin takana. Tiesin jo etukäteen, että yksi parhaimmista ystävistäni on leikkaussalissa harjoittelussa ja se oli meille iso ilo ja voimavara. Minua alettiin valmistella leikkaukseen ja sen ajan mieheni piti odottaa salin ulkopuolella. Minulle laitettiin toinenkin kanyyli ja sitten olikin aika kääntyä ympäri spinaalipuudutuksen pistämistä varten. Makasin kyljelläni samalla, kun kyynelet valuivat väkisin poskille. Pelkäsin juuri tätä vaihetta niin kovasti. Ajatuskin selkäytimeen pistettävästä piikistä kammotti minua. Kuten myös ajatus niin isosta leikkauksesta minun ollessani täysin hereillä ja järjissäni. Piikki oli hyvin pieni, ei sattunut oikeastaan yhtään ja puudutus meni heti oikeaan paikkaan. 3/3 takana ja jännittävin osuus oli alkamassa. Meidän vauva olisi kohta täällä. Meidän oma vauva.

 

Kun kaikki oli valmista, sai mieheni tulla saliin. Hän asettui istumaan pääni taakse ja verho peitti näkyvyyden vatsaani. Minua oli etukäteen jännittänyt, että puudunhan varmasti, koska ajatuskin vatsan viiltämisestä auki niin, että tunto on tallella, sai minut kauhun partaalle. Olin tämän pelon sanonut myös lääkärille. Kun hän kysyi, että tunnenko mitään puristaessaan vatsanahkaani pihdeillä, vastasin, että en, mutta mieleni tekisi sanoa kyllä. Ihan vain varmuuden vuoksi! Hän hymähti ja sanoi, että sitten leikataan. Tätä oli edeltänyt useammat kommenttini anestesialääkärille, kun kerroin edelleen tuntevani varpaani. Lopuksi anestesialääkäri kehoitti minua nostamaan jalkojani ilmaan. Yritin pinnistää kaikkeni, mutta eivät ne vain nousseet. Tuumasin jalkojeni olleen painavat jo raskausaikana, mutta ei sentään ihan tällaiset. Kaikkia nauratti.

 

En tosiaan tuntenut mitään. Kuulin ääniä ja ihmiset hyörivät ympärilläni. Juttelin mieheni kanssa jännityksen sekaisissa tunnelmissa. Se olisi menoa nyt, paluuta entiseen ei ole. Ei kulunut kauaakaan, kun lääkäri sanoi, että seuraavaksi viiltää reitin kohtuun. Näin mieheni silmissä kauhun. Yhtäkkiä asetelmamme kääntyivät niin päin, että minä tsemppasin häntä. Kyllä me tästä selvitään ja vauvalla on varmasti kaikki hyvin. ”Pylly näkyy” huikkasi lääkäri! Sen jälkeen alkoikin kunnon jumppa. Vauva oli todella tiukasti paikoillaan ja toisen lääkärin täytyi sananmukaisesti runnoa vatsani päällä, että vauva saatiin ulos. Tuntui, että aikaa kului vaikka kuinka ja mitään ei kuulunut. Ei kerta kaikkiaan mitään. Odotimme mieheni kanssa hyvin jännittyneinä, että onhan kaikki kunnossa. Yhtäkkiä kuului maailman upein ääni. Pienen pieni rääkäisy ja samassa meitä onniteltiin, onneksi olkoon, tyttärenne on syntynyt.

sektio
sektio

Olin etukäteen miettinyt, että mitä, jos en tunne mitään tunteita kaiken jännityksen keskellä. Tuossa tilanteessa pelko oli turha. Ylitseni vyöryi kaikki tunteet onnellisuudesta helpotukseen, kun näin vauvan. Hän oli aivan täydellinen. Kyynelehdimme molemmat ja isä siirtyi vauvan mukana takahuoneeseen, jossa pikaisesti häntä vähän putsattiin, laitettiin pipo päähän ja isä sai leikata myös napanuoran. Mielestämme oli ihanasti tehty, että isää varten napanuoraa jätettiin pidempi pätkä ja hän sai hoitaa leikkauksen. Minusta tuo aika tuntui ikuisuudelta, kun odotin vauvaa takaisin leikkaussaliin takahuoneesta. Mieheni sanoi heidän viipyneen siellä korkeintaan muutaman minuutin. No, odottavan aika on pitkä.

 

 

Viimein sain ylpeän isän ja tyttäremme takaisin luokseni ja olin sanoin kuvaamattoman onnellinen. Juuri siinä hetkessä kaikki oli hyvin. Kaikki oli täydellistä. Toiveitamme kunnioitettiin kaikilla tavoilla ja isä ja vauva saivat viettää koko leikkauksen loppuajan kanssani leikkaussalissa. Kätilö auttoi vauvan rinnalle ja ensi-imetyskin tapahtui samalla, kun minua vielä parsittiin kiinni. Onnellista kuplaamme hieman rikkoi se, että kohtuni ei lähtenyt supistumaan kunnolla ja minulle jouduttiin antamaan oksitosiinia suoneen, lisäksi sain lääkkeitä suuhun ja kohtua hierottiin. Tästä syystä menetin myös normaalia enemmän verta, yhteensä 900ml. Kohtu alkoi kuitenkin viimein supistua ja minut saatiin kurottua kiinni. Kysyin leikkaavalta lääkäriltä, että näkyikö kohdussani endometrioosia ja ilokseni sain kuulla, että kohdussa ei ollut jälkiä siitä. Ainoastaan munasarjoissa oli edelleen kystia, mutta sen me jo tiesimmekin.

sektio
sektio

Leikkaussalista meidät kyyditettiin yhdessä perheenä synnytyssaliin toipumaan. Miehelleni tuotiin juhlakahvit ja minä sain lasin vettä. Ikinä ei mikään ole maistunut niin hyvältä, kun tuo vesilasi silloin. Vauvaamme mittailtiin ja olihan hän kunnon kokoinen tyllerö, 51cm ja 4218g. Tässä vaiheessa pyysin miestäni ilmoittamaan perheillemme, että kaikki on kunnossa ennen kuin he sekoaisivat jännityksestä. Itse leikkauksessa nimittäin meni aika pitkään ja kello lähenteli jo puolta päivää. Hän laittoi kuvan meistä ja kertoi kaiken olevan hyvin. Voi sitä onnen määrää!

 

Ensimmäiset päivät

 

Perhehuone oli suurin toiveeni. Jos ei mikään muu täyty, niin haluamme edes perhehuoneen. Olin kirjoittanut tämän toiveen ensimmäiseksi synnytystoivelistaan, sanonut sen puhelimessa edellisenä päivänä kätilölle, ilmoittanut sen ensimmäisenä sairaalaan saapuessamme ja toivonut sitä jo neuvolassa synnytyksestä keskustellessamme. Sitä ei kuitenkaan voitu missään vaiheessa luvata ja sairaalassa oli ruuhkaa. Ruuhkasta huolimatta saimme kuin saimmekin perhehuoneen, kun olimme sitä niin kovasti toivoneet. Mikä helpotus! Mieheni saisi olla minun ja vauvan kanssa sairaalassa niin kauan kuin tarve olisi.

 

Majoitumme huoneeseen ja ihmettelimme pienokaistamme. Otimme ainakin satatuhatta kuvaa, edestä, takaa ja sivulta. Miten joku voikin olla niin täydellinen. Ihanan tuoksuinen pieni vauvamme tuhisi sylissämme ja harjoitteli imemistä. Sydämeni suli, kun näin mieheni vaihtavan ensimmäistä kertaa vaippaa tai ottavan vauvamme kanssa nokosia viereisellä sängyllä. Katselimme vauvaa yhdessä ja vuorotellen tutkailimme, että kai hän hengittää. Varsinkin ensimmäisenä yönä en tainnut nukkua ollenkaan. Vahdin koko ajan hengitystä ja vauva lepäsi loppujen lopuksi kainalossani koko yön, koska oma sänky ei miellyttänyt pientä neitiämme.

perhehuone
perhehuone

Kuusi tuntia leikkauksen jälkeen kätilö kehotti minua kokeilemaan nousta sängystä ja käymään vessassa. Minulla oli edelleen katetri, mutta kuulemma ylös nouseminen olisi tärkeää. Kaikin voimin kiskoin itseäni ylös sängystä istuma-asentoon ja se oli kyllä haasteellista. Olo oli kankea, puutunut ja melko kivulias. Siitä huolimatta lähdin haparoivin askelin kohti vessaa. Olo oli aika inhottava, kun en itse pystynyt mihinkään toimenpiteeseen vaan kätilö vaihtoi minulle puhtaat verkkoalushousut edellisten ollessa yltä päältä veressä. Hän myös siivosi lattian, johon tippui verta minun könyessäni varovasti eteenpäin. Pahoittelin hänelle tätä ja hän ihanan rempseästi totesi, että veri on kivoin kaikista eritteistä. Oksennus kuulemma on sitten vähemmän kivempi. Totta tietysti tuokin, asenne ratkaisee!

vauva
vauva

Toipuminen

 

Olimme sairaalassa kaksi yötä, jonka jälkeen saimme lastenlääkäriltä luvan lähteä kotiin. Yritin olla  sairaalassa mahdollisimman paljon jalkeilla ja ensimmäinen suihku tuntui aivan taivaalliselta. Oli mahtavaa pestä hiet, kuivuneet kyyneleet, veret ja kaikki muut mahdolliset eritteet pois. Olo oli kuin uudesti syntyneellä. Miehelleni oli opetettu vauvan hoitotoimenpiteitä ja minä olin seurannut vierestä. Vaipanvaihto, kylvetys, navan putsaus ja silmien pesu sujui kuin vanhalta tekijältä. Toisena päivänä leikkauksesta kannoin itse tyttäremme lääkärin tutkittavaksi ja voin muutenkin mainiosti. Imettäessäni sain jälkisupistuksia, jolloin tunsin kovaa kipua, mutta muuten olin koko sairaalassa oloajan täysin kivuton.

 

 

Synnytyksestä annoin numeroksi 9/10. Kätilö jutteli synnytyksemme läpi meidän kanssa ja kerroin olleeni kovin tyytyväinen. Yhden pisteen otin pois, kun olisin toivonut alatiesynnytystä, mutta sitä ei nyt tällä kertaa ollut mahdollista saada eikä se ollut kenenkään vika. Minusta tuntui kuitenkin, että en ollut kokenut synnytystä sillä tavalla, kun mitä synnytyksestä ajattelin. Vähän kuin joku muu olisi hoitanut sen kokonaan puolestani. En sano sitä katkerana vaan siltä minusta tuntui. Sillä ei kuitenkaan ollut minulle enää mitään väliä. Tyttäremme oli turvallisesti maailmassa, minulla oli kaikki hyvin ja me pääsisimme kotiin. Meidän tyttäremme saisi tulla ensimmäisen kerran omaan kotiinsa. Vain sillä oli merkitystä.

Tällainen synnytystarina meillä! Kiitos paljon, kun jaksoit lukea kirjoitukseni! Seuraavassa kirjoituksessa kerron miten arki on meillä sujunut.

Muista tulla seuraamaan kierron verran toivoa-tiliä! Jos haluat seurata minun henkilökohtaista tiliä, niin sen löydät tästä @jaanavaholuoto. Tahattomasta lapsettomuudesta kertovan podcastini löydät nimellä Kierron verran toivoa mm. Spotifyista, iTunesista ja Suplasta!

Vauvakuplaterveisin,

Jaana

Perätilan takia synnytystavaksi valikoitui suunniteltu sektio

Perätilan takia synnytystavaksi valikoitui suunniteltu sektio

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viimeksi kirjoittelin raskausajan kuulumisia ja samalla teemalla jatketaan. Viimeksi kirjoittelin raskausajan ihanuuksista ja vaivoista, kuten matalasta ferritiinistä. Matala ferritiini johti siihen, että sain kuin sainkin viimein ajan infuusioon ja voi onni ja autuus, miten mahtava juttu se oli! Vajaa kaksi viikkoa meni, että olo alkoi kohtentua. Jokapäiväiset levottomat jalat olivat taakse jäänyttä elämää kuten myös aivan järkyttävä väsymys ja uupumus. Tottakai iso kasvava vatsa ja raskaus ylipäätään vei voimia, mutta jaksoin ihan uudella puhdilla touhuta! Eli todellakin oli kannattava reissu siitäkin huolimatta, että kanyylin laitto onnistui vasta kolmannella yrittämällä. Nyt aion kuitenkin kertoa enemmän synnytykseen valmistautumisesta ja siitä, miten synnytystavaksi valikoitui suuniteltu sektio.

perätila sektio
perätila sektio

Kerroinkin aiemmin, että vauva istui tukevassa perätilassa viime lääkärin käynnillä ja saimme lähetteen vauvan koon ja perätilan vuoksi kontrolliin äitiyspolille. Aika oli 17.9, jolloin viikkoja oli kasassa tasan 36+0. Hieman ihmettelin tuota melko myöhäistä ajankohtaa, mutta monet sanoivat, että vauva ehtii kääntyä vielä moneen kertaan ja mahdollista ulkokäännöstä tehdään aikaisintaan noin 37 viikon tienoilla, jotta vauva ei kääntyisi takaisin perätilaan. Mikäli siis haluaisimme mahdollista ulkokäännöstä yritettävän. Minä, jos kuka halusin päästä synnyttämään alateitse. Toivoin todella kovasti, että edes yksi asia menisi tässä meillä luonnollisesti ja “normaalisti”. Olin ehtinyt melkein kolme vuotta valmistautua tulevaan synnytykseen lukemalla aiheesta ja kuuntelemalla kaikki mahdolliset äitiydestä ja synnytyksestä kertovat podcastit sekä äänikirjat. Suhtauduin synnyttämiseen todella innokkaasti ja odotin sitä kovasti! Se oli mielestäni samaan aikaan jännittävää, mutta todella mielenkiintoista. Sairaalakassit olin pakannut jo viikolla 20, kuten myös synnytystoivelistaa oli kassissa tulostettuna useampi kappale. 

Tein tietysti kaiken kotona tehtävän, jotta edistäisin vauvan kääntymistä oikein päin. Googletin ja tutkin erilaisia spinning babys-liikkeitä, istuin jumppapallolla, makasin pää alaspäin iltasin, kävin vyöhyketerapiassa ja akupunktiossa. Silti aina vatsaa silittäesssä tunsin pään seikkailevan vatsani yläosassa. Kun viimein lääkärin aika koitti viikolla 36+0, en ollut yllättynyt, kun ensitöiksi huomattiin vauvan olevan perätilassa. Meillä oli aivan ihana erikoistuva lääkäri, joka mittaili vauvaa tarkasti. Hän sai kuitenkin todella suuren painoarvion, 3700g, ja halusi kysyä toisenkin lääkärin mielipiteen tilanteeseemme. Siirryin ultrausgeelit vatsassa mieheni kanssa erikoislääkärin huoneeseen, jossa vanhempi lääkäri sivulauseessa esitteli itsensä samalla, kun lykkäsi anturin vatsalleni. Katsomatta kertaakaan meihin päin hän alkoi selittämään tälle meidän erikoistuvalle lääkärille tilannetta. “Eihän tälläisellä pään ympäryksellä voi edes harkita ulkokäännöstä, ei tämän kokoista lasta alateitse synnytetä”.  En enää muista kunnolla, että mitä muuta tämä erikoislääkäri laukoi tulemaan, mutta kertaakaan hän ei edes katsonut meitä ja tunsin kuinka kyyneleet alkoivat valua väkisinkin silmäkulmista. Mieheni piti minua kädestä ja tiesi vallanhyvin, että nyt mennään metsään ja pahasti. Eihän se lääkärin vika tietenkään ole, että meidän prinsessa istuu pylly edellä kohdussa ja on isokokoinen tyttö, mutta se tapa, miten hän asian kertoi ja ei kohdannut meitä mitenkään, oli kammottava. Olimme selkeästi opetustilanteessa, jossa me olimme tutkimuksen kohde emmekä asiakas tai potilas. Siitä sitten kyyneleet valuen siirryimme takaisin tämän meidän lääkärimme kanssa suunnittelemaan sektiota. Sektiota. Pahin pelkoni kävi toteen ja toiveeni alatiesynnytyksestä sai heittää romukoppaan. 

Suunniteltu sektio. Se on meidän synnytystapamme. Ei auta itkut markkinoilla. Vähän aikaa kesti, että totuin ajatukseen. Iso leikkaus pelotti ihan kamalasti. Jännitti ajatuskin siitä, että meidän pitää saapua sairaalaan täysissä “ruumiin ja sielun voimissa” synnyttämään tarkkaan ennalta tiedettynä ajankohtana. Piti valmistautua sekä isoon leikkaukseen että esikoisen synnytykseen samassa hetkessä. Lisäksi minua harmitti kaikki pikku asiatkin. En tuntisi miltä supistus tuntuu. Synnytystoivelista olisi täysin turha. Emme tarvitsisi eväitä, joita synnytyskassi oli ollut täynnä jo viikosta 20 saakka. Tiedän, täysin toissijaisia asioita kaikki, mutta juuri näihin pikkuasioihin oma keskittyminen hetkeksi siirtyi. Kaiken kaikkiaan pyörin muutaman päivän itsesäälissä siitä, että miksi aina minulle käy näin. Miksi minun pitää mennä kaikki vaikeamman kautta. Koin kovin huonoa omaatuntoa siitä, että minua harmitti tuleva synnytystapa niin paljon. Totuushan on, että olemme aivan helvetin onnekkaita, että ylipäätään tämä pieni ihme alkoi kehittyä kohdussani ja meillä olisi kohta pieni vauva sylissä. Tämä ajatus sai minut rauhoittumaan ja keskittymään tulevaan mahdollisimman avoimin mielin. Voin itse valita, että teen synnytyksestämme parhaan mahdollisen niillä eväillä ja voimavaroilla. joita minulla on, enkä keskity siihen, mitä en voi saada. 

sektio perätila
sektio perätila

Sektioon valmistautuminen

Hetken asiaa mietittyäni päätin, että me otamme kaiken irti tästä synnytyksestä. Valmistaudumme niihin asioihin, joihin voimme valmistautua. Kirjoitin uuden synnytystoivelistan, jossa käsiteltiin suunniteltua sektiota ja toiveitamme siihen. Sektiossakin voi esittää toiveita. Hyviä ajatuksia tähän sain Aktiivinen synnytys Ry:n sivuilta saatavasta esitteestä, jonka voit kurkata tästä. Lisäksi kuuntelin aiheesta podcasteja, yksi hyvä löytyy esimerkiksi Onnen kuplia-podcastista (jakso 26: sektio). Löydät sen klikkaamalla tästä. Monia muitakin hyviä podcasteja aiheesta löytyy ja niitä kannattaa kuunnella.Yksi esimerkki on erilaiset sektiosynnytystarinat esimerkiksi Sydänääniä-podcastissa.

 

Kävin läpi tulevaa päivää mielessäni ja mieheni kanssa. Mietimme toiveitamme ja listasin ne synnytystoivelistaan. Mietin myös, että mikäli pystyisin olemaan mahdollisimman rento toimenpiteessä, niin kehoni ei menisi kovaan jännitykseen ja oma oksitosiini saisi mahdollisuuden auttaa synnytyksen jälkeisessä toipumisessa. En tutkimut tätä asiaa sen enempää mutta päälläni päättelin, että jos kehon oma hormonitoiminta auttaa toipumaan alatiesynnytyksestä, niin miksei se auttaisi myös sektiossa. Siksi pyrin siihen, että olisin henkisesti valmistautunut tulevaan ainakin sen verran, että minua ei pelottaisi sen takia, etten tiedä mitä tapahtuu. Lisäksi toivoin, että en jäisi tilanteessa yksin. Se viikon 36 lääkärikäynti oli kamala, kun tuntui, ettei meitä kuultu eikä nähty. Tuntui, että meitä vain tutkittiin ja olimme opetuskappaleita. Sitä tunnetta en halunnut leikkaussaliin. Siksi kirjoitin synnytystoivelistan, jossa kerroin ajatuksistamme synnytyksestä sekä toiveistamme sektioon.  En ollut varma, että lukisiko sitä kukaan, mutta tein sen silti. Se oli tärkeä osa omaa valmistautumistamme tulevaan. Synnytystoivelistassa luki muutakin, mutta tässä oli toiveeni sektioon liittyen:

 

Sektioon liittyvät toiveet

  • PUOLISON LÄSNÄOLO KAIKKEIN TÄRKEIN TOIVE! Jos mahdollista, niin myös valmisteluiden aikana.

  • Sektio pelottaa. Toivoisin rauhallista toimintaa ja ajatusta siitä, että en ole vain toimenpiteiden kohteena vaan minulle kerrottaisiin missä mennään ja tunnelma olisi niin leppoisa, kun leikkaussalissa voi vain olla!

  • Tsemppaus, vitsit, huumori – kaikki toimii! Kunhan vain en ”jää yksin” tilanteeseen, joka minua pelottaa kovasti jo etukäteen!

  • Toivoisin mahdollisimman perhelähtöistä sektiota, jos vain oma ja vauvan vointi sen sallivat!

    • Toivoisimme, että vauva pääsisi ihokontaktiin heti synnyttyään. Toivoisin saavani vauvan rinnalle heti ja saavani pitää hänet siinä niin kauan kuin minua ommellaan ja mahdollisesti yrittää ensi-imetystä jo leikkaussalissa. Jos tämä ei ole mahdollista oman vointini takia, niin toivoisimme, että vauva pääsisi heti isän iholle ihokontaktiin.
    • Toivoisimme, että tarvittavat pesut, mittaukset ja muut toimenpiteet voitaisiin tehdä rauhassa myöhemmin ja ihokontakti toteutuisi heti syntymän jälkeen.
    • Toivoisimme ehdottomasti, että meitä ei erotettaisi ja, että puolisoni ja vauva voisivat pysyä kanssani niin kauan kuin minua ommellaan ja olisi kanssani heräämössä tai synnytyssalissa leikkauksen jälkeen.
    • En tiedä, että onko se mahdollista, mutta jos on, niin annettaisiin napanuoran sykkiä rauhassa ennen katkaisua.
  • Toivomme, että myös puolisolle kerrotaan, että mitä tapahtuu ja hänkään ei ”jää yksin” tilanteeseen, joka varmasti näyttää pelottavalta kaikkine monitoreineen ja leikkaussalin varustuksineen. Hänelle voi tulla tilanteessa huonovointisuutta, joten kaikki tsemppaus ja tuki myös hänelle ovat varmasti toimivia keinoja! Meihin puree huonokin huumori paremmin kuin liian totinen toiminta 🙂

  • Ajatus sektiosta pelottaa senkin takia, että olemme käyneet läpi lapsettomuushoidot ja tämä pienokainen on saanut alkunsa IVF-hoidoilla. Olemme lukeneet/kuulleet, että sektiohaava/-arpi saattaa aiheuttaa haasteita uuden raskauden alkamiselle. Jos mitenkään on mahdollista välttää kaikki sellainen, mikä aiheuttaisi haasteita tulevaan uuteen raskautumiseen, niin vältetään. Toivomme kovasti sisaruksia pienokaisellemme, jos niitä meillä suodaan.

Unelmieni babyshowerit

Raskauden loppuaika ei ollut pelkkää jännittämistä ja valmistautumista sektioon. Se sisälsi paljon ihaniakin asioita, kuten maailman parhaimmat vauvakutsut sekä muutenkin vauvan tuloon valmistautumista ja kodin valmistelua. Olin varma, että minua ei pääsisi kukaan yllättämään, mutta niin vain kävi, että tallilta kotiin kaartaessani terassimme oli täynnä aivan ihania naisia! Ystäväni, siskoni, äitini ja anoppini olivat saapuneet juhlistamaan tulevaa prinsessaamme. Juhlat olivat aivan täydelliset sekä täysin minun näköiset! Tarjoilut olivat mielettömät ja ohjelmaa oli juuri sopivasti. Minua ja tulevaa prinsessaamme lahjottiin aivan liikaa! Päivä oli kaikin puolin ihana ja jatkui pitkälle iltamyöhään saakka! Ystäväni tuntevat minut kyllä hyvin, koska ohjelma oli juuri sellaista, jota rakastan! Sopivasti kisailua ja visailua sekä seurustelua ja hemmottelua. Kiitos elämäni naiset tästä mielettömästä kokemuksesta!

babyshower
babyshower
babyshower
babyshower
babyshower
babyshower
babyshower

Tällaisia ajatuksia tällä erää! Kiitos paljon, kun jaksoit lukea kirjoitukseni! Seuraavassa kirjoituksessa kerron miten meidän synnytys meni!

Muista tulla seuraamaan kierron verran toivoa-tiliä! Jos haluat seurata minun henkilökohtaista tiliä, niin sen löydät tästä @jaanavaholuoto. Tahattomasta lapsettomuudesta kertovan podcastini löydät nimellä Kierron verran toivoa mm. Spotifyista, iTunesista ja Suplasta!

Vauvakuplaterveisin,

Jaana

Ra(s)kas raskaus

Ra(s)kas raskaus

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viimeksi kirjoittelin raskausajan kuulumisia ja samalla teemalla jatketaan. Toinen kolmannes oli meidän raskauden selkeästi parasta tai helpoiten sujuvinta aikaa heti, kun pahoinvointi lakkasi vaivaamasta. Kolmas raskauskolmannes on tuonut mukanaan nipun uusia haasteita, mutta tottakai otan kaiken vastaan mitä tulee, kun vain saan kantaa tätä pientä ihmettä vatsassani.

Raskaus on yllättänyt minut monella tavalla. En tiennyt, että raskaus voisi aiheuttaa niin kovan pahoinvoinnin mitä ensimmäisen 20 viikkoa oli. Olin kyllä kuullut kovasta pahoinvoinnista, mutta en ollut ymmärtänyt, että mistä on kyse. En ollut käsittänyt, että se voi aiheuttaa jopa traumoja ja pelkoja sekä viedä elämänilon. Olin myös kuullut, että raskaus voi aiheuttaa väsymystä. Mutta en todella ollut ymmärtänyt, että mitä se tarkoittaa. En tiennyt, että voi oikeasti olla niin väsynyt, ettei jaksa nostaa yhtään raajaa. Ei vain jaksa. Olin myös kuullut ja nähnyt, että raskaana ollessa voi olla vaikea liikkua. Varsinkaan tätä en totisesti ole aiemmin ymmärtänyt. En tiennyt, että et vain pääse eteen etkä taakse, et kunnolla kumartumaan tai kääntymään sängyssä. Et vain pääse. Sitäkään en tiennyt, että raskaus voi aiheuttaa uskomattoman suuria onnentunteita. Kyynel tulee silmäkulmaan ja hymy huulille, kun kävelee peilin ohi tai kun tuntee pienen kantapään kyljessään kesken blogikirjoituksen työstämisen. Sitäkään en tiennyt, että oma puoliso voi katsoa sinua vielä rakastavaisemalla ilmeellä kuin ikinä aiemmin aina töistä tullessaan tai aamulla herätessään. Se on ihan paras katse se!

raskaus

Viimeisen raskauskolmanneksen haasteet ja lähestyvä synnytys

Kirjoittaessani tätä postausta eletään raskausviikkoa 32+4. Raskaudesta on takana 81% ja laskettu aika häämöttää nurkan takana. Tuleva synnytys on noussut perheessämme aktiiviseksi puheenaiheeksi ja olemmekin käyneet läpi erilaisia tilanteita, joihin voisi olla hyvä varautua etukäteen. Tämä aihe nousi ehkä entisestään meidän mieleemme, kun olimme neuvolalääkärissä pari viikkoa sitten. Olenkin jo aiemmin kertonut, että vauvamme kasvoi rakenneultran aikoihin pari viikkoa ikäistään suurempana. SF-mitta (symfyysi-fundus-mitta, eli häpyliitos-kohdunpohjamitta, joka kertoo kohdun koon) on ollut koko ajan yläkäyrän yläpuolella. Tärkeintä on kuitenkin ollut se, että kasvu on ollut tasaista eikä isohkoon mittalukemaan ole sen enempää kiinnitetty huomiota. Toistuvien harjoitussupistusten takia neuvolasta varattiin kuitenkin aika lääkärille ihan vain varmuuden vuoksi. Samalla katsottiin meidän pienokaisen kokoa. 

Vauvamme kasvaa edelleen noin pari viikkoa isompana kuin viikot antavat ymmärtää. Mikäli vauva jatkaa kasvuaan samaa tahtia, olisi hän laskettuna päivänä 4600g. Lisäksi hän oli lääkärin tutkimushetkellä tukevasti perätilassa. Toki lapsivettä on mukavasti ja viikot ovat kuitenkin sen verta aikaiset, että vauvalla on mahdollisuus kääntyä oikein päin. Tästä huolimatta lääkäri väläytteli kolmeen kertaan mahdollisuutta keisarinleikkaukseen, jos tilanne ei muutu. Jos vauva on kovin iso, niin raskauden ei anneta jatkua laskettuun aikaan saakka, vaan se pitää käynnistää aiemmin. Jos vauva on perätilassa, niin silloin synnytystä ei lähtökohtaisesti käynnistetä. Ja mikäli vauva on iso ja perätilassa, on alatiesynnytys poissuljettu vaihtoehto. Mahtavaa! Kolme suurinta “pelkoani” synnytykseen liittyen ovat olleet: käynnistys, sektio ja perätila. Tai ehkä pelon sijasta kuvaavampi termi olisi “näitä en toivoisi synnytykseeni”. 

raskaus

En tiedä, että miksi juuri nämä kolme asiaa ovat olleet itselleni mörköjä, mutta näitä olen alitajuisesti halunnut välttää. Nyt on mahdollisuus, että niistä ainakin joku tai ehkä kaikki voivat osua omalle kohdalle. Mutta sillä mennään mitä vastaan tulee. Kuitenkin nämä kysymykset ovat ehkä vielä enemmän nostaneet pöydälle keskustelun synnytyksestä mieheni kanssa. Miestäni jännittää eniten se, että hän ei voi tietää tarkalleen miten synnytys etenee ja hän joutuu katsomaan minua kovissa kivuissa. Hänen mielestään suunniteltu sektio kuulostaisi siten jopa vähemmän pelottavalta tilanteelta. Itse taas kovasti toivoisin, että pääsisin synnyttämään alateitse. Tilanteen mukaan kuitenkin mennään ja vauvan turvallisuus edellä! Jänniä aikoja kuitenkin eletään, kun mielessä pyörii kysymykset: kääntyykö vauva, käynnistetäänkö synnytys, minkälainen Justiina meille on oikein tulossa ja monet muut!

Äiti on vähän väsynyt

Olen ollut aika pitkään jo melko uupunut. En ole sitä itsellenikään kunnolla osannut myöntää ja minua on harmittanut, kun tuntuu, että bensa vain loppuu kesken päivän. Muutama viikko sitten mietin hevostani taluttaessa, että en jaksa ottaa enää yhtään askelta. Usein olen huomannut kotiin tullessani, että saatan jäädä istumaan autoon jopa puoleksi tunniksi selailemaan puhelinta, kun en vain jaksa nousta.  En, vaikka minulla olisi ainakin sata asiaa, jotka odottavat tekijäänsä. Olen normaalisti todella kova tekemään ja menemään eikä tämä ole yhtään minulle tyypillistä. Mutta kaikkiahan väsyttää raskaana? Sehän kuuluu normaaliin raskauteen? Vai kuuluuko?

 

Olen kolmen viimeisen kuukauden aikana pyytänyt neuvolasta lähetettä ferritiinien mittaukseen, kun hemoglobiini on joka kerta vain laskenut, vaikka olen viimeisen kaksi kuukautta syönyt rautaa 100mg annoksella. Ensin söin sitä joka toinen päivä ja sitten joka päivä. Hemoglobiini oli viime neuvolassa 112 ja 110 olisi ilmeisesti raja, että asiaa aletaan tutkia. Tällä kertaa sain kun sainkin lähetteen. Kerroin olevani erittäin väsynyt enkä enää uskonut sen olevan normaalia raskauden aikaista väsymystä. Ei ole normaalia, että jaksaa päivässä yhden askareen ja loppupäivä menee toipuessa. En ainakaan usko, että se on normaalia.

 

Ferritiinin tulos tuli ja luku ei päätä huimannut eikä minua yllättänyt. Tulos oli 11. Siitäkin huolimatta, että jostain syystä tulehdusarvoni oli ihan minimaalisesti koholla yli viiterajan ja se vielä vääristää usein ferritiinin tulosta ylöspäin. Ennen raskautta tuo arvo on ollut minulla 106, joten rautavarastoni on tippunut melkein sata yksikköä ollen nyt käytännössä tyhjät. Luin jostain virallisesta lähteestä, että mikäli arvo on alle 15, on luuydin käytännössä rautavarannoiltaan tyhjä. Lisäksi luin, että vauva tarvitsee viimeisen kolmanneksen aikana kaikkein eniten rautaa ja sillä voi olla todella moninaisia vaikutuksia lapsen elämään, jos hän syntyy rautavarastot tyhjänä. Osa vaikutuksista voi näkyä tutkimusten mukaan vasta teini-iässä.

 

Kirjoitin aiheesta myös omaan someeni ja sain paljon viestejä äideiltä, joilla on ollut rautavajetta. Monet kirjoittivat heidän kokemuksistaan kuulluksi tulemisesta (tai siis siitä, että eivät ole tulleet kuulluksi) sekä arjesta rautavajaisen lapsen kanssa. Nämä viestit olivat suurimmaksi osin todella surullista luettavaa. Todella moni koki, ettei heitä ole otettu tosissaan tai he eivät olleet saaneet apua. Minulle soitettiin neuvolasta tulosten tulemisen jälkeen ja kehotettiin vain jatkamaan raudan syöntiä vielä kuukauden ja, että kontrolloidaan arvot sen jälkeen. Muuten varmasti ihan ok, mutta minullahan on laskettu aika jo noin 1,5kk päästä eli eikö sitten ole aika myöhäistä alkaa asiaa enempää tutkia, jos sille jotain meinataan tehdä? Lisäksi ainakaan tähän asti syömäni rauta ei ole auttanut positiivisesti hemoglobiiniarvoihin. Neuvolasta oltiin kuitenkin sitä mieltä, että naistenpolille voidaan tehdä lähete vasta, kun raja-arvo 10 alittuu. Oma arvonihan oli 11, että ihan hirveän suurta eroa en tässä nähnyt, mutta pyyntöni lähetteestä kaikui kuuroille korville.

 

Lokakuisten whatsapp-ryhmässä purin tuntemuksiani ja siellä keskusteltuamme sain kannustusta soittaa vielä äitiyspolille ja kysyä, että oliko raja-arvo varmasti 10. Moni muisti sen olevan 20, joilloin oli itse saanut lähetteen tarkempaan syyniin. Äitiyspolilta sanottiinkin raja-arvon olevan 20 ja ei muuta kuin uudestaan soittoa neuvolaan lähetteen saamiseksi. Neuvolasta vastasi eri ihminen puhelimeen ja hänelle oli täysin selvää, että näillä arvoilla tehdään ehdottomasti lähete. Kului muutama päivä, kun sain puhelun ja ajan suoraan infuusioon, koska arvot ovat niin huonot ja laskettuun aikaan on niin lyhyt aika enää jäljellä. Onneksi en tyytynyt ensimmäiseen saamaani vastaukseen! Toivon myös, että tällä viikolla oleva infuusio menee hyvin ja en saisi kovia sivuoireita siitä. Jos sinulla on kokemusta tästä rautatiputuksesta, niin otan ne tosi mielelläni vastaan!

Vinkki kaikkeen: Pyydä apua

Oli kyse sitten kovasta pahoinvoinnista, väsymyksestä tai tulevan synnytyksen mieleen herättävistä kysymyksistä, niin oma vinkkini on hakea apua. Apua yleensä saa, kun sitä pyytää. Joskus se tuntuu oelvan vähän kiven takana, mutta silloinkin kannattaa apua yrittää löytää. Pahoinvoinnin aikaan kävin pariin otteeseen hakemassa lisäpotkua tipasta ja sain pahoinvointilääkkeen käyttööni. Ei se pahoinvointia poistanut, mutta ehkä edes pikkiriikkisen helpotti oloa. Luin paljon hyperemeesistä ja käytin kaikki kikkavitoset oloni parantamiseen. Vinkki! Kannattaa juoda urheilujuomaa, jos mikään ei pysy sisällä! Vesi oli itselleni ihan pahin ja laatta lensi heti! Urheilujuoma imeytyy nopeammin, joten keho saa ainakin vähän suoloja, vaikka oksennus tulisikin.

 

Väsymys on tiettyyn pisteeseen asti normaalia, mutta ihan kaikkea ei tarvitse kestää hammasta purren. Puhu asiasta neuvolassa ja vaadi apua, jos tuntuu, että ei enää jaksa. Jos en olisi saanut lähetettä, olisin mitä varmemmin varannut seuraavaksi ajan yksityiselle puolelle. Toivottavasti kenenkään ei tarvitsisi loputtomasti taistella oman hyvinvoinnin ja avun eteen vaan jokainen saisi apua! Jos ensimmäinen taho ei sitä suostu antamaan, niin muista, että aina voit kysyä seuraavalta!

 

Synnytykseen liittyvät kysymykset ja raskauden aikaiset huolet vauvan hyvinvoinnista ovat välillä nostaneet päätään. Olen aina soittanut neuvolaan ja pariin otteeseen käynytkin katsomassa vauvan tilanteen extrakäynneillä, jos minulle on herännyt huoli vauvan hyvinvoinnista. Ja tämä on tosi ok! Neuvolassa minut on otettu aina ymärtäväisesti vastaan eikä ikinä ole aliarvioitu pelkojani vauvan hyvinvoinnin suhteen. Extratsekkaus on tuonut mielenrauhan eikä ole tarvinnut koko aikaa pohtia, että missä mennään! Synnytyksen tiimoilta olen saanut vastauksia mietteisiini lukemalla synnytyksestä itse aktiivisesti sekä kuuntelemalla podcasteja. Koronan takia suurin osa neuvolan valmennuksista on peruttu, joten päätin järjestää itse itsellemme valmennuksen ja tilasin Ihmeisen Marika Vigrenin pitämään meille yksityisen synnytysvalmennuksen! En voi kuin suositella! Marika opasti, jutteli ja neuvoi reilun 4h aikana synnytyksen eri vaiheista, kivunlievityksestä, vauva-ajasta ja imetyksestä. Hän näytti kädestä pitäen erilaisia lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja ja antoi paljon eväitä tulevaan. Myös mieheni sai hyviä vinkkejä ja tietoa, että miten voi olla tukenani synnytyksessä! En voi kuin suositella!

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä nostaisin ylös vertaistuen! On ihanaa jakaa raskausasioita ystävien ja perheen kanssa!  Heidän lisäkseen todella iso voimavara ja tuki minulle koko raskauden ajan ovat olleet vertaiset eli samassa tilanteessa olevat. On ihana jakaa ajatuksia muiden kanssa, jotka elävät tasan samaa raskausviikkoa kuin itse ja voivat siten jakaa samoja tuntemuksia.  Koronan takia live-tapaamisia ei ole ollut, mutta olen onnekas, kun olen löytänyt aivan ihanan porukan, jonka kanssa whatsapp-viestit vaihtuvat päivittäin! Hakeudu siis ihmeessä muiden samassa tilanteessa olevien joukkoon!

 

Tällaisia ajatuksia tällä erää! Kiitos paljon, kun jaksoit lukea kirjoitukseni! Muista tulla seuraamaan kierron verran toivoa-tiliä! Jos haluat seurata minun henkilökohtaista tiliä, niin sen löydät tästä @jaanavaholuoto.

Vauvakuplaterveisin,

Jaana

Raskauskuulumisia

Raskauskuulumisia

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viimeisimmästä kirjoituksestani on vierähtänyt tovi. Jokainen päivä on ollut täynnä uuden ihmettelyä ja samaan aikaan olen kovasti odottanut syksyä. Kuten olen aiemmin kertonutkin, niin koko raskauden alkuvaiheen, noin viikolle 20 saakka, kärsin todella pahasta raskausajan pahoinvoinnista. Oksensin vähintään kymmenen kertaa päivässä ja voin koko ajan todella huonosti. Todella huonolla voinnilla tarkoitan sitä, että etova tunne oli läsnä aivan 24/7 enkä varsinkaan alkuaikoina pystynyt katsomaan edes televisiota, koska kaikki teki huonoa. Yritin aamuisin nukkua niin pitkään kuin suinkin pystyin, jotta päivä olisi lyhyempi. Illalla olin viimeistään kahdeksalta pedissä ja siinä välissä nukuin 4-6h päiväunia. Kyllä, yritin kirjaimellisesti nukkua alkuraskaudesta ohi! Tai voidaanko edes puhua vain alkuraskaudesta, kun pahoinvointi jatkui kovana puoleenväliin saakka, mutta kuitenkin.

 

Viikon 20 jälkeen elämä alkoi voittaa pikku hiljaa. Saatoin oksentaa enää kerran päivässä ja oksentamisten väleissä olo oli suhteellisen normaali. Pystyin jo tekemään töitä ja lopettamaan elämäni pisimmän sairasloman. Se oli ihanaa! Olen todella tekeväinen ihminen ja paikallaanolo söi minua niin henkisesti kuin fyysisesti. Olen tottunut liikkumaan paljon ja mieleni rakastaa erilaisia toimintoja ja projekteja. En ollut mitenkään oma itseni ensimmäisten raskauskuukausien aikana, kun minulta meni kaikki ne asiat arjesta, joita yleensä tykkään tehdä ja minkä ympärillä arkeni pyörii. Silti aika oli ihmeellistä, sillä tätähän minä olin toivonut niin kauan. Tai pienenä tarkennuksena: en ollut toivonut vaikeaa raskautta, mutta raskautumista ylipäätään. Onhan se nyt ihmeellistä! Jos jotain hyvää pahoinvoinnista etsii, niin se on ehdottomasti se, että kun voi todella todella huonosti koko ajan, niin ei ehdi stressaamaan raskauden kulusta niin paljoa. Jatkuva oksentaminen ja etova olo muistuttivat kyllä hyvinkin voimakkaasti siitä, että jotain ihmeellistä on kasvamassa minun kohdussani.

Aika kuluu ja raskaus etenee

Viime postauksessani kerroin ensimmäisestä neuvolakäynnistä. Se jännitti ihan hirveästi meitä. Seuraavaksi odotettiin niskapoimu-ultraa sydän syrjällään. Sitten odotettiin rakenneultraa ja raskauden puoliväliä. Aika meni niin hitaasti. Pahoinvoinnin keskellä ajattelin, että en kuuna päivänä ikinä selviä lokakuuhun saakka. Päivät matelivat ja odotin aina kuin kuuta nousevaa perjantaita. Perjantaisin meillä vaihtuu raskausviikko ja samalla saan lukea, että mitä tällä viikolla pienelle ihmeellemme tapahtuu. Lisäksi se kertoi, että olemme taas askeleen lähempänä laskettua aikaa.

 

Niskapoimu- ja rakenneultra menivät hyvin. Rakenneultrassa selvisi, että vauvamme kasvaa käyrien yläpuolella ja vastaa kooltansa noin paria viikkoa suurempaa vauvaa. Koska hedelmöittymisajankohta tiedetään täsmällisesti, niin tämä ei kuitenkaan aiheuta laskettuun aikaan muutoksia. Sitä suuremalla syyllä oli tärkeää osallistua sokerirasitustestiin ja varmistaa, että sen suhteen kaikki on ok. Toki kätilö sanoi, että vanhemmatkin ovat suhteellisen pitkiä, ettei se ihmekään ole, että vauvakin sitä on. Rakenneultran lopussa uskaltauduin kysymään, että onko mahdollista nähdä, että odotammeko tyttöä vai poikaa? Kätilö sanoi tämän olevan vain veikkaus, mutta tytöltä meidän pienokainen vaikuttaa. Kyllä siinä oli itkussa pitelemistä niin minulla kuin miehelläni. Meidän pieni ihana rakas prinsessa se sielä kasvaa!

Raskaudesta kertominen

Sitä päivää olin odottanut niin kauan. Että saisin nähdä itsestäni kuvan, jossa minulla on kaunis raskausvatsa. Koska raskaudesta on hyvä aika kertoa? Se varmasti riippuu täysin ihmisestä, jotkut kertovat heti ja jotkut eivät ollenkaan. Minä kuitenkin halusin kertoa. Halusin samalla jakaa omille tuttavilleni palan meidän tarinaa laittamalla linkin tänne blogiin. Silläkin uhalla, että saattaisin saada erikoisempiakin kommentteja osakseni.

Mieheni kanssa päätimme, että rakenneultran jälkeen nappaamme meistä muutaman kuvan ja kerromme uutisesta. Tähän mennessä olimme toki jo monille ystäville asiasta sanoneet ja perheenjäsenet tiesivät ihan alusta saakka, että missä mennään. Jännittyinein sydämin julkaisin tekstin:

Kuiskasimme haikaralle
poutapilven enkelille.
Pikkuruinen suuri ihme
josko voisi tulla meille.
Onnen ovesta sisään hiipi,
toiveet todeksi täytti.
Onnemme on sanaton,
pian meitä kolme on. ❤
Suurin unelmamme ja sylimme on täyttymässä lokakuussa ❤️ Pitkä on ollut matka tähän pisteeseen ja monta mutkaa on käyty läpi. Onneksi on maailman rakkain puoliso rinnalla, jonka kanssa nämäkin risukot ollaan kahdestaan raivattu ❤️🙏 Olemme kovin onnellisia ja iloitsemme kasvavasta vauvamasusta joka ikinen päivä, emmekä malta odottaa lokakuuta ❤️
Olen kirjoittanut enemmän ajatuksiani aiheesta blogiini: www.kierronverrantoivoa.fi/meidantarina/ ❤️

Minua jännitti ihan hirveästi julkaista tuo teksti ja jakaa tämä blogi siinä, koska kyseessä on kuitenkin kovin henkilökohtainen asia. Siitä huolimatta halusin sen tehdä, koska minua on niin pitkään harmittanut, ettei näistä asioista puhuta avoimesti. Mitä enemmän aiheesta puhuttaisiin, sitä vähemmän se olisi tulevaisuudessakin tabu. Ajattelin, että harva kuitenkaan jaksaa lukea blogia loppuun saakka, koska se on kuitenkin aika “syvällistä” tietoa koskien hoitoja ja niiden kanssa painimista. Yllätys oli suuri, kun sadat ihmiset lukivat blogia ja kymmenet ihmiset lähettivät minulle viestejä. Osa halusi toivottaa tsemppiä, osa oli järkyttynyt lukemastaan ja kovin onnellinen meidän puolesta ja osa halusi jakaa omia vastaavia kokemuksiansa. Ehdottomasti suurin osa oli heitä, joilla oli aiheesta omakohtaista kokemuksista ja he kiittivät siitä, että näistä asioista puhutaan ääneen. Yhtä ainutta negatiivista kommenttia en saanut, en yhtä ainutta. 

Mitä meille kuuluu nyt?

Elämme tällä hetkellä raskausviikkoa 28+6. Viimeinen kolmannes on pyörähtänyt käyntiin ja tätä kirjoittaessani saan aika ajoin aikamoisia harjoitussupistuksia. Muuten voin hyvin! Kovat helteet ovat aiheuttaneet jonkin verran turvotusta jalkoihin, mutta ei onneksi mitään sen isompaa. Vatsa on aika suuri ja kasvaa tasaisesti yläkäyrän yläpuolella. Moni onkin päivitellyt vatsani suurta kokoa ja ei ole kerta eikä kaksi, kun olen kuullut minusta tulevan aivan jättimäinen. Vastaan aina näihin kommentteihin, että “niin kauan tätä vatsaa on odotettu, että kannan jokaista senttiä äärimmäisellä ylpeydellä ja onnella!”. Vauvan potkut ovat ihania, vaikka välillä tuntuu, että hän yrittää kaivautua vatsanahkan läpi ulos, kun punkee niin lujaa. Mutta jokainen potku lämmittää sydäntä ja muistuttaa, että sielä hän kasvaa ja kehittyy. Se on tosi ihmeellistä!

 

Samaan aikaan viikot menevät miljoonaa. Aluksi ne matelivat puoleen väliin saakka ja nyt on koko ajan perjantai. En voi uskoa, että seuraavaksi käydään 30:ttä viikkoa. Tuleva synnytys on alkanut mietittyttämään ja olenkin kuunnellut ainakin sata erilaista podia liittyen erilaisiin synnytyskertomuksiin. Viimeisimmällä neuvolakerralla piti kertoa omista synnytystoiveista ja tuntui jotenkin uskomattomalta, että tässä sitä keskustellaan meidän synnytyksestä. Siis meidän ja meidän vauvan synnytyksestä. Todella jännittävää!

Pikku hiljaa olemme valmistautuneet vauvan tuloon myös laittamalla hänelle omaa huonetta, hankkimalla vaatteita ja muita tarvikkeita sekä järjestelemällä kotia. Näistä voin kertoa seuraavassa postauksessa lisää!

Muista tulla seuraamaan kierron verran toivoa-tiliä! Jos haluat seurata minun henkilökohtaista tiliä, niin sen löydät tästä @jaanavaholuoto.

Vauvakuplaterveisin,

Jaana

Me ollaan raskaana

Me ollaan raskaana

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksissani kerroin, että kolmas alkionsiirto tuotti positiivisen raskaustestin ja varhaisultrassa näkyi pienen pieni ihme! Kerroin myös, että pahoinvointi on alkanut vallata päiviäni oikein toden teolla. Pienokaisen näkeminen ultrassa antaa uuden merkityksen pahoinvoinnista kärsimiselle. Ainakin tähän on hyvä syy ja oksentamisen taustalla on jotain merkityksellistä. Nenä on ollut tukossa jo positiivisesta raskaustestistä alkaen, eikä tilanne ole sen suhteen muuksi muuttunut. Nenän limakalvot vuotavat helposti verta. Kuvailen oloani tutuilleni siten, että kuvittele olevasi noroviruksessa, mutta olosi on sen verran parempi, että pystyt koko ajan tajuamaan, että miten hirveä olo sinulla on. Useinhan vatsataudissa olo on niin heikko, että vain nukkuu ja se menee sillä ohi muutamassa päivässä. Tämä ei mene ohi. Ei päivässä, ei viikossa, ei kuukaudessa. Silti olen niin kiitollinen jokaisesta hetkestä.

 

Oksentaminen jatkuu, etova olo jatkuu, kuivuminen jatkuu. Löydän itseni toistamiseen nesteytyksestä. Tällä kertaa nestettä tiputetaan kaksi päivää ja yön käyn nukkumassa välissä kotona. Minulta otetaan verikoe, jonka mukaan natriumit ovat alle viitteiden aivan kuten viimeksikin. Pissanäytettä varten tarvitsisi olla pissahätä, joka minulle tulee ensimmäisen kerran viiden tunnin tipassa olon jälkeen. Yllättäen siinä ei näy kuivumisen tuottamia ketoaineita, koska minuun on juuri tiputettu pari litraa nestettä. Lääkärin mukaan ei siten ole tarvetta tipalle ja ohjaa minut kotiin. Myöhemmin luen omakannasta, että ”tullessa otettu virtsanäyte, jossa ei kuivumisen merkkejä”. No näinhän se ei todellisuudessa mennyt, mutta en jaksa alkaa asiaa korjaamaan, koska sain hetkellisen avun kahden päivän nesteytyksestä.

 

Oksennus lentää ja päivät etenevät hitaasti. Odotan jatkuvasti sitä, että olo helpottaisi ja viikot kuluisivat niin, että uskaltaisin luottaa raskauteen. Viime nesteytyskäynnillä viikkoja oli takana tasan kahdeksan. Lääkäri totesi ultratessa näkyvyyden olevan huono valtavan turvotuksen takia, mutta syke näkyi ja se oli tärkeintä. Jatkan pahoinvointilääkkeiden kanssa kotona sinnittelyä ja olen yrittänyt juoda joka päivä urheilujuomaa, jotta saisin nesteen imeytymään suolojen avulla. Urheilujuoma pysyy aina hetkellisesti sisällä ja tuntuu, että siitä saattaisi olla jotain apuakin. Päivä kerrallaan pahoinvoiden viikot etenevät niin, että pian on aika ensimmäiselle neuvolalle!

Ensimmäinen neuvolakäynti

Ensimmäinen neuvolakäynti jännittää aivan hurjan paljon! Onko vauvamme vielä matkassa mukana? Onko kaikki hyvin? Seinäjoen neuvolassa on onneksi tapana ensimmäisellä kertaa tehdä ultraääni, jossa nähdään, että kaveri todella on matkassa tallella. Meitä jännittää aivan järkyttävästi, kun kipuan ultrapöydälle. Mitään ei näy. Terveydenhoitaja etsii ja etsii, kunnes jotain vilahtaa ruudussa. Etsin itsekin pimeästä ruudusta epätoivoisesti elämää. Ole kiltti tallella – rukoilen mielessäni! Ja sieltä hän löytyi, hyvästä piilosta kohdun takaosasta. Sydän sykki niin, että itsekin sen jo näimme ruudulla. Itku tuli taas, mikä helpotus. ”Viuh-viuh-viuh-viuh” kuuluu, kun terveydenhoitaja laittaa äänet päälle. Kaunein ääni, mitä olen koskaan kuullut! Meidän pieni se siellä sykkii menemään!

 

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä käydään läpi yleistä terveydentilaa, lähisuvun mahdollisia sairauksia, omia elintapoja ja muita tärkeitä asioita. Samalla katsotaan paino, verenpaine ja hemoglobiini. Kaikki näyttää hyvältä. Pahoinvointi jyllää mielessä koko ajan ja mieheni syöttää minulle tasaisesti mynthoneita, jotta selviän käynnistä. Nyt pitäisi jaksaa jännittää yli kuukausi seuraavaan ultraan, joka tulee olemaan niskapoimu-ultra. Me olemme raskaana. Sitä on vaikea käsittää!

Viikot kuluvat hitaasti ja varmasti ja pystyn kävellä jo muutaman sadan metrin lenkin. Hitaasti kuin ankka, mutta kuitenkin! Se on jo jotain, että saan nenän ulos ovesta ja saa haistaa raitista ilmaa. Viikko viikolta raskausappi kertoo vauvan kasvavan. Ensin oltiin pienen pieni siemen ja sitten pian jo taateli, luumu ja kiiwi! Haluaisin jo kovasti alkaa enemmänkin valmistautua vauvan tuloon. Jotenkin mieli jarruttaa samalla ja pahoinvointi estää hurahtamasta todelliseen raskauskuplaan. Edelleenkin suurin osa päivästä menee sohvalla ja seuraavan ruuan alas saamista suunnitellen. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin!

Kiitos paljon, kun luit tarinaamme! Laita ihmeessä kommenttia, jos tarinamme herätti sinussa ajatuksia tai kysymyksiä. Vastaan mielelläni! Olisi kiva kuulla myös sinun kokemuksiasi!  Voit myös seurata minua  ja meidän matkaamme instagramissa.

Ja hei, muista kuunnella juuri julkaistua podcastiamme, jossa puhumme tahattomasta lapsettomuudesta. Pääset kuuntelemaan sen tästä! Keskiviikkona on luvassa uusi jakso, jossa kerrotaan yksi uusi tarina tahattomasta lapsettomuudesta! <3

Mahtavaa viikkoa sinulle!

Rakkaudella
Jaana

Raskaustestin tulos

Raskaustestin tulos

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksissani kerroin taukokierrosta alkionsiirtojen välissä sekä uudesta siirrosta. En lähtenyt alun perin kovin luottavaisin mielin tähän siirtoon, koska minusta tuntui älyttömän huonolta tämä siirron ajankohta tai lähinnä se, että se on niin myöhään. Lääkärimme kuitenkin tokaisi mietteisiini, että emme me tekisi siirtoa, jos emme näkisi sillä olevan mahdollisuutta onnistua. Ei auta kuin uskoa siihen ja laittaa kädet ristiin asian suhteen. Tällä kertaa en tosin aio odotella testaamisen suhteen tuomiopäivään. Minulla on uusi taktiikka, joka sopii paremmin tällaiselle kontrollinhaluiselle. Teen yhden raskaustestin joka päivä ja seuraan, että miten irrotuspiikin aiheuttama positiivinen tulos häviää. Olen ehkä vajonnut vähän alas, mutta sallittakoon se minulle kaiken näiden kokemusten jälkeen. Minä nimittäin teippaan testit taulukkoon, josta seuraan päivämääriä, aikaa hormonipiikkien jälkeen, aikaa ovulaation jälkeen ja aikaa siirron jälkeen. Kaikki on kätevästi nähtävissä yhdellä silmäyksellä. Jonkinlaista iloa tämä tuo, ei voi muuta sanoa.

 

Irrotuspiikin aiheuttama positiivinen viiva väistyy pikkuhiljaa ja siirron jälkeiset ovitrelle-piikit aiheuttavat aina pienen heilahduksen positiiviseen suuntaan seuraavan aamun testissä. Sitten testit taas haalistuvat, mutta toisaalta seuraavan ovitrelle-pistoksen jälkeen neljän päivän päästä tikku on tummempi kuin viimeksi. Vaikka pistettävä määrä on niin pieni, että se oli viimeksi lähes haihtunut testeistä ennen uuden piikin pistämistä. Sama toistuu. Testit tummenevat. Hitaasti, mutta varmasti. Voisiko olla?

Testaan joka päivä suunnitelmallisesti. Päivää ennen virallista testipäivää huudan miehelleni, että täällä ne ovat – leffaviivat! Kaksi kirkkaan punaisena kirkuvaa viivaa ja viimeisimmästä pistoksestakin on viikko eli se ei voi testeissä enää näkyä. Vatsassa on perhosia. Emme uskalla iloita, mutta meitä hymyilyttää meidän oma pieni salaisuutemme. Seuraavana päivänä varaan vielä verikokeen. Ihan vaan varmuudeksi ja omaksi mielenrauhaksi, koska haluan tietää, että missä HCG-hormonin määrä menee. Viimeksi, kun meillä oli kohdunulkoinen raskaus, oli HCG-hormoni 17-250 välillä. Jännittää aivan älyttömästi. Ajelemme kohti Tampereen kylpylää viettämään mieheni syntymäpäivää pariksi päiväksi. Matkalla päivitän tuhannetta kertaa malttamattomana oma kantaa, kunnes luku viimein pärähtää näyttöön. Melkein 3000. Meitä molempia itkettää. Ainakin tänään me olemme oikeasti raskaana!

 

 

Meitä kutkuttaa kertoa perheenjäsenillemme meidän pieni suuri salaisuus. Kaikki he tietävät, että ihan näillä näppäimillä pitäisi olla selvillä tulos viimeisimmästä siirrosta, joten turha edes ajatella säilyttävänsä salaisuuden kovinkaan pitkälle. Ja toisaalta, onhan tämä iso askel ja onnistuminen. Tämä on onnistuminen, kävi kuinka kävi! Näin pitkällä emme ole aiemmin olleet ja se ansaitsee jo pienet juhlat. Mietimme koko päivän, että miten kertoisimme asiasta. Perheemme ovat jo muutaman kertaan kyselleet, että koska se testipäivä nyt olikaan ja emme malta pitää salaisuutta. Kuvaamme heille videon reissultamme, johon sisällytämme vinkkejä parhaasta synttärilahjasta, jonka mieheni sai. Voin luvata, että kaikilla kastui silmät videon katselemisesta!

Verenvuoto pelästyttää

Lauantaina olemme matkalla kotiin ja vessareissulla tuntuu, että elämäni vilisee silmissä. Verenvuotoa. Sitä se on – verenvuotoa. Google kertoo, että se voi olla merkki mistä vaan tai sitten ei mistään. Ei auta kuin seurata. Hirveää. Ahdistavaa ja pelottavaa. Emme halua luopua tästä ilosta näin pian. Seuraavana päivänä vuoto on vähäisempää ja pikkuhiljaa se loppuu. Tiistaina menen uuteen verikokeeseen, jotta voidaan nähdä, että mihin suuntaan HCG-hormoni on edennyt verrattuna viimeiseen mittaukseen. En varmaan koskaan ole pelännyt niin paljon, kun silloin odottaessani tulosta. Tulos tulee. Yksi, seitsemän ja jotain muita numeroita. Petyn ikihyviksi, kunnes luen uudestaan. Luvussa on viisi numeroa eli sehän tarkoittaa 17 tuhatta eikä 1700. Soitan miehelleni töihin ja luen numerot hänelle varmistaakseni, että kyseessä on varmasti iso luku. Häntä naurattaa, kun vaimo, joka on kirjoittanut pitkän matematiikan, varmistaa lukujen oikeellisuutta ja toteaa kaiken olevan hyvin. Kaikki on siis ihan hyvin.

 

Verta tulee välillä vähän, mutta ei onneksi paljoa. Meillä on varattuna varhaisultra todella aikaisille viikoille, koska on tarkoituksena selvittää ainoastaan, että onko raskauspussi kohdussa. Viikkoja on tasan 6+0, kun menemme jännittyneinä lapsettomuuspolille. Minua oksettaa ja oksennankin jo tuttuun tapaan sairaalan pihassa. Huono olo on alkanut vallata päiviäni ja en pysty tekemään enää mitään muuta, kuin makaamaan sohvalla ja oksentamaan. Ja kun kirjoitan, että en pysty tekemään mitään muuta, niin todella tarkoitan sitä. Oksennan aamusta iltaan ja ainoastaan torkkuessa olo on siedettävä. Muuten maailma pyörii ympärillä ja oksentaminen vie kaiken voiman.

Varhaisultra

Varhaisultrassa tuttu lääkäri lapsettomuuspolilta tutkailee ruutua puhumatta mitään. Yritän kauhuissani tulkita hänen ilmeestään maskin takaa, että mitä korvien välissä tällä hetkellä liikkuu. Onko kohdussa mitään? Mieheni sydämen syke kuuluu varmaan naapurihuoneeseen saakka, kun näen, että häntäkin jännittää. ”Jotain kohdussa näkyy, mutta en uskalla luvata mitään” vastaa lääkäri. Kysyin hädissäni, että mitä jotain näkyy, johon hoitaja vastaa rauhallisesti, että ”no se alkio”. Lähdemme ultrasta ristiriitaisin tuntein. Jotain näkyy ja se joku on kohdussa, mutta lääkäri sanoi, ettei voi vielä luvata mitään, koska mitään ei vielä näy. Paitsi jotain. Malta tässä nyt sitten kaksi viikkoa odotella seuraavaan ultraan.

Olo pahenee. Valehtelematta olo on aivan umpisurkea. Siis aivan todella huono. Oksennan koko ajan ja päivät menevät nukkuessa ja yrittäessä selviytyä. Selviydynkin, kunnes en enää jaksa. Pissa ei kulje ja olen todella kuivunut, koska mikään ei pysy sisällä. Lapsettomuushoitajan vinkistä uskaltaudun soittamaan synnytyssairaalan päivystykseen ja itkua tihrustaen kerron puhelimeen olevani täysin loppu. Saan ohjeeksi tulla näytille nesteytykseen. Heti tullessani minulle kiikutetaan pahoinvointilääkettä ja laitetaan tippa. Kanyylin laitto kauhistuttaa, mutta kätilö hoitaa sen ihan huomaamattani. Vaikka olin rutikuiva, niin hän sai kaivettua suonet esiin ja laittoi tipan kivuttomasti. Iltaan mennessä olo on kohentunut hurjasti. Lieneekö syynä pahoinvointilääkkeet vai nesteytys vai molemmat. Ensikertalaiselle ei enempää nestettä laiteta, joten saan mennä kotiin. Mukanani on pahoinvointi- ja närästyslääkeresepti.

Närästys oli aivan hirveää ennen lääkkeiden aloitusta. Oksentamisen takia kurkkua korvensi ja tuntui, että sinne porautuu kohta reikä. Närästyslääke auttaa tuohon 24/7 korventavaan polttavaan kurkkuun ja siitä saattaa olla myös hiukan apua pahoinvointiin. Oksennan lääkkeidenkin kanssa vähintään 5 kertaa päivässä. Oksentaminenkaan ei haittaisi, jos niiden välissä olisi edes hetkellisesti jollain tapaa inhimillinen olo. Etova olo jatkuu kuitenkin ympäri vuorokauden, päivästä toiseen ja viikko toisensa perään. Tuntuu, että muiden on vaikea käsittää, että miten huonosti voin. Saan paljon hyvää tarkoittavia neuvoja, että tee niin tai näin, niin helpottaa. Vaan ei helpota. Ei helpota, että syö aamulla heti sängyssä. Ei helpota, että syö jatkuvasti. Ei vain helpota. Oksennan jatkuvalla syötöllä tein sitten mitä vain. En pysty kuin nukkua aamusta iltaan. En jaksa avata edes puhelinta tai telkkaria, koska siitäkin tulee huono olo. Tai siis huono olo on koko ajan.

Toinen varhaisultra

Seuraava ultra viimein koittaa ja oksennuspussin kanssa suuntaamme vastaanotolle. Olo on hirveä, mutta jännitys on sitäkin suurempi. Tänään kuulemme, että mikä meidän tilanteemme on. Onko meillä kohdussa elämää? Onko meidän unelmamme mahdollisesti toteutumassa? Vai lähdetäänkö ovista itkien kotiin, niin kuin monta kertaa aiemminkin.

 

Vastaanotolla on vastassa tutun lääkärin ja hoitajan lisäksi erikoistuva lääkäri, joka on harjoittelemassa. Hän aloittaa ultraamisen ja ei puhu mitään. Kaikilla on maskit kasvoillaan ja tiukka ilme. Mieheni on haudannut kasvot käsiinsä eikä halua edes nähdä ultraa. Minä pidättelen oksennusta ja yritän hengittää. Koko huoneessa on hiiren hiljaista eikä kukaan sano mitään. Harjoittelija kääntelee ultrasauvaa edes takaisin ja tutkii tarkasti näyttöä. Näinkö pienen hymynkareen lääkärimme silmäkulmassa? Voisiko olla? ”JES” huudahtaa lääkärimme! Siellä näkyy syke ja kaikki on hyvin! Kaveri kasvaa kohdussa ja sydän sykkii menemään. Itku tulee ja mieheni tulee rinnalleni silittämään kyyneleet silmissään. Siellä se nyt on! Meidän suurin unelmamme ja aarteemme kohdussa köllöttelemässä! Uskomattoman lämmin tunne valtaa koko mielen ja kehon. Meidän unelmamme, meidän lapsemme, meidän soluista kasvanut pieni ihme on minun kohdussani hyvässä tallessa ja hänellä sykkii sydän!

 

Lääkäri täyttää meille äitiyskortin ja sanoo, että siirrymme seuraavaksi neuvolan piiriin. Kuulinko oikein? Emmekö enää tule tänne, vaan pääsemme neuvolaan? Me? Onko meidän vuoromme tosiaan soittaa neuvolaan ja varata aika? Uskomatonta. Itkusta ei meinaa tulla loppua, kun kiittelen vuolaasti kaikesta avusta lääkäriä ja hoitajaa. Ihmeiden tekijöitä koko porukka! Onnen itku ei lopu autossakaan, kun viimein pääsemme ilmoittamaan myös malttamattomana odotteleville perheenjäsenillemme, että hyvin meni! Kaikki on kunnossa ja sydän sykkii. Lähetämme kuvan, jossa näkyy pienokainen minimaalisena pisteenä kohdussa sekä äitiyskortti. Kaikkia itkettää ilosta! Tätä päivää on odotettu koko perheidemme voimin jo todella pitkään! Me olemme raskaana!

varhaisultra

Kiitos paljon, kun luit tarinaamme! Laita ihmeessä kommenttia, jos tarinamme herätti sinussa ajatuksia tai kysymyksiä. Vastaan mielelläni! Olisi kiva kuulla myös sinun kokemuksiasi! Palaan taas uudella postauksella ensi viikon maanantaina! Kannattaa tilata uutiskirje, niin saat sähköpostiin tiedon, kun uusi julkaisu on valmiina! Voit myös seurata minua  ja meidän matkaamme instagramissa.

Ja hei, muista kuunnella juuri julkaistua podcastiamme, jossa puhumme tahattomasta lapsettomuudesta. Pääset kuuntelemaan sen tästä! Keskiviikkona on luvassa uusi jakso, jossa kerrotaan yksi uusi tarina tahattomasta lapsettomuudesta! <3

Mahtavaa viikkoa sinulle!

Rakkaudella
Jaana

Luomukierto IVF-hoitojen välissä

Luomukierto IVF-hoitojen välissä

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksissani kerroin IVF-hoidon taukokierrosta, jossa ovulaatio osui juuri jouluaattoon. Luvassa oli luomukierto ja yritys oli tietysti kova, vaikka hoidot olivatkin tauolla!

Vuoden viimeinen päivä on täällä. Jännitystä on ilmassa, pakkanen paukkuu ja lumi kimaltelee maassa kauniisti. Sytytämme ulkotulia ja kynttilöitä. Uusi vuosi – uusi alku? Tai sitten ei. Olimme kutsuneet muutaman ystävän kylään juhlimaan pienellä porukalla vuoden vaihtumista. Hetki ennen ystävien saapumista huomaan punaista vessapaperissa. Ovulaatiosta on tasan viikko. Seitsemän päivää. Kiertopäivien mukaan tänään olisi päivä, kun normaalisti kuukautiseni alkaisi, eikä tämäkään kierto tunnu tekevän poikkeusta. Käsittämätöntä, että kaikkialla kailotetaan kuukautisten alkavan noin 14 päivän päästä ovulaatiosta ja piste. Vaan ei se aina mene niin, vaikka kuinka olisi lääkkeitäkin käytössä kierron loppuvaiheen pidentämiseksi. Miten typerä oma kiertoni voikaan olla? Nainen on luotu lisääntymään, mutta minun sisälläni ei kasva mikään ennen kuin se jo valuu pois. Uusi vuosi – onko luvassa samaa paskaa?

 

Meitä itkettää. Jännä, että loimme kuitenkin tähän luomukiertoon odotuksia, vaikka tiesimme, että raskautuminen ei olisi helppoa meille edes hoitojen avulla. Mutta silti pettymys on pettymys ja toivoa on niin kauan kuin on toivoa.  Tai punaista vessapaperissa.

Kirjoitin uuden vuoden päivityksen sosiaaliseen mediaan:
Vuosi 2020 jää kyllä monella tapaa mieleen. Se ei äkkiseltään ajateltuna ollut meidän vuosi. Toisaalta asioiden laita riippuu siitä, mistä suunnasta niitä katsoo.

Vuoden alkupuolella koettiin surua ja murhetta. Sitten tuli korona, joka vei ajatukset hetkeksi sekaisin ja toimintakyky keskittyi korona-uutisoinnin ja -säädösten ihmettelyyn.

Vuosi on tuonut kuitenkin paljon myös hyvää 🧡 Meillä oli aivan ihanat 30v juhlat ystävien kesken, rakas sisko meni naimisiin, oli polttareita ja muuta kivaa ohjelmaa. Tapaamisrajoitukset muistuttivat karulla tavalla siitä, miten tärkeitä ystävät ja perheenjäsenet ovat, ja kuinka kallisarvoista on heidän kanssaan vietetty aika

Ulkomaanmatkat vaihtuivat lyhyisiin visiitteihin kotimaassa. Tertin Kartano, Järvisydän, Juvan teehuone ja St. George olivat vierailun arvoisia paikkoja!

Iloa vuoteen toi rakkaan kummipojan Samin syntymä sekä sadat tunnit pihalla kaivamassa kukkapenkkejä, kantamassa tonneittain pihakiviä tai muuten nikkaroimassa uutta ️ Se, jos mikä oli todellista terapiaa!

Vuoden 2020 tavoitteet eivät kaikki toteutuneet, mutta sitähän se elämä on. Kaikkeen vaan ei voi itse vaikuttaa ja paras on keskittyä niihin mihin voi 🧡 Vuosi 2020 on kuitenkin kuljettanut meitä valovuoden lähemmäs unelmaamme, kuin mikään vuosi aiemmin.

Työelämässä on paiskittu hommia ja opittu uusia tapoja tehdä ja toimia. Vaikka se on ollut pakollista, se on tuonut samalla hyviä työkaluja tulevaan. Uskon, että tämä vuosi, jos mikä, on vahvistanut monen yrittäjän työkalupakkia.

Vuotta 2021 odotan innolla! Vatsassa on perhosia ja en millään malttaisi odottaa, että jonain päivänä unelmat ja tavoitteet toteutuvat ️ Olisiko niiden aika juuri vuonna 2021? Mauno Koiviston sanoja lainatakseni:” Ellemme varmuudella tiedä kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin!”.

Rakkaudentäyteistä uutta vuotta kaikille

Varsinkin nuo viimeiseksi valitsemani Mauno Koiviston sanat ovat juuri nyt kovin lohduttavat. Miksi ajatella, että emme onnistuisi koskaan, jos mahdollisuudet onnistua on kuitenkin olemassa? Se, että vaivumme märehtimään ja murheeseen ei ainakaan tuo meille onnistumisia, joten jos vain jostain saamme kaivettua positiivista mieltä, niin se on varmasti hyvinvoinnillemme eduksi.

Joulun ihme?

Vitsailen miehelleni, että kyllä tämä luomukierto aiheutti kovat kiinnittymisvuodot- ja kivut, vaikka samaan aikaan tietenkin ajattelen, että menkathan ne sieltä taas saapuvat meitä ilostuttamaan. Teen verenvuodosta huolimatta useampia raskaustestejä. Tietynlainen kontrolloinnintarve sekin varmaan? Minua jotenkin lohduttaa katsoa sitä tikkua ja miettiä, että tummuisit nyt kiltti tikku toisenkin viivan kohdalta tällä kertaa. Mieheni pitää minua hulluna, kunnes näytän hänelle tikkua, jossa on hyvin hyvin hailakka toinenkin viiva.

Toinen testi näyttää samaa viivaa, joten edellisessä ei voinut olla virhettä. Illalla viiva on tummunut, tosin samaa tahtia vitsailemani kiinnittymisvuoto on lisääntynyt. Olisiko tämä se ihme, josta kerrotaan tarinoita? Miten IVF-hoidoissa olevalle parille tuli joulun ihme ainoalla välikierrolla? Lapsettomuuspolin hoitaja sanoi minulle kerran, että kaikki viivat lasketaan. Haalea tai tumma, niin viiva se on silti eikä se tule siihen tikkuun, ellei kohdussa ole jotain elämää tapahtunut.  Jännittää mennä nukkumaan. Millä ihmeellä jaksan valvoa ja odottaa aamuun saakka?

Aamulla teen testin jännittyneenä, mutta silti olen jotenkin täysin tyyni ja rauhallinen sekä ihan varma siitä, että viiva olisi jo tummempi kuin eilen. Outoa. Viivaa ei tule. Vuotoa tulee taas pyyhittäessä, mutta viivaa ei näy. Mieheni kanssa vitsailemamme mustalla huumorilla, että ”hullujen viivan” siitä kyllä näkee, kun oikein pinnistää, mutta ei läheskään yhtä tummaa kuin edellisenä iltana. Pitihän se arvata, että meille käy aina näin. Testeihin tulee haalea positiivinen, joka lähtee ihan yhtä nopeasti kuin ehti tullakin. Tuntuu epäreilulta. Testaan vielä uudestaankin ja viivat sen kuin haalenevat. Eipä jäänyt tästäkään kierrosta jälkipolville kerrottavaa. Outoa kuitenkin on, ettei vuoto ole alkanut. Ainakaan vielä ja kohta pitäisi jo alkaa pistellä seuraavaa pakastealkion siirtoa ajatellen.

Uusi kierto on täällä

Uusi kierto on täällä. Viivat himmenivät ja toivo sammui samaan tahtiin. On täysin käsittämätöntä, että miten koko elämä voi pyöriä yhden asian ympärillä. Välillä koko jutun unohtaa muutamaksi päiväksi, mutta kovin kauaksi sitä ei voi jättää sivuun, kun on taas aika alkaa ottaa askeleita uuden kierron suuntaan. Kiertopäivänä viisi alkaa pistokset. Tällä kertaa pistetään gonal-f lääkettä 87,5 annoksella. Ajatuksena on vahvistaa ja aikaistaa ovulaatiota, jotta siirtoon päästäisiin hieman aikaisemmassa vaiheessa kuukautta.

 

Kerroinkin käyneeni taukokierrolla yksityisellä lääkärillä mittauttamassa vitamiiniarvot. Hän löysi minulta bakteeritulehduksen, jota hoidettiin paikallisilla emättimeen laitettavilla tableteilla viikon ajan. Tammikuussa menin uusintakäynnille ja tulehdusta oli edelleen, joten minulle määrättiin antibioottivoide viikoksi hoitelemaan tulehdus lopullisesti pois. Mielenkiintoista on, että jos olen oikein käsittänyt, niin HUS tutkii paraikaa tulehdusten vaikutuksia keskenmenoihin. Tiedossa on yleisesti, että esimerkiksi bakteerivagionoosi, joka on yleisin emättimen tulehdusten aiheuttaja, lisää ennenaikaisen syntymän ja lapsiveden menon riskiä jopa seitsemänkertaiseksi. Lisäksi se lisää keskenmenon riskiä. Minulla ei ole tietoa siitä, että kuinka paljon valloillaan oleva tulehdus vaikuttaa alkion varhaiseen kiinnittymiseen, mutta ihan maalaisjärjelläkin voisi ajatella, että parempi olisi, jos tulehduksia ei ole häiritsemässä uuden elämän alkua!

 

Kerroin tulehduksesta lääkärilleni julkisella puolella ja hän totesi, että nämä hoidot aiheuttavat herkästi tulehduksia ja hyvä, jos asia on hoidossa. Itse mietin, että olisi varmasti hyvä, että näitä tutkittaisiin rutiininomaisesti myös julkisen puolen käynneillä, koska loppupeleissä pienilläkin asioilla on merkitystä. Tai ainakin kaikki helposti hoidettavat, onnistumista jarruttavat asiat olisi hyvä hoitaa tieltä pois. Ensimmäisessä ultrassa follikkeli oli kasvanut, mutta hitaasti. Limakalvo oli hyvä kierron päiviin nähden, noin 6mm. Tästä alkoi todelliset piinapäivät, koska ovulaatio ei saa tulla liian aikaisin, muuten emme pääse siirtoon. Meidän alkiomme ovat neljän päivän ikäisiä ja ne pitää ottaa sulamaan päivää ennen siirtoa. Julkisen puolen labrassa niitä ei oteta viikonloppuisin sulamaan, joten jos maanantaina on ensimmäinen päivä ottaa alkio sulamaan, niin siirto voi olla aikaisintaan tiistaina. Nopealla laskukaavalla saadaan siis tulokseksi, että minun ovulaationi pitää tapahtua torstain ja sunnuntain välisenä aikana. Jos se tapahtuu maanantain ja keskiviikon välillä, niin silloin päivät eivät täsmää ja siirtoon ei päästä. Siirtoon ei päästä, koska julkisella puolella ei tehdä siirtoja viikonloppuisin eikä oteta alkioita silloin sulamaan. Tuntuu uskomattomalta. Jos kroppani herää vääränä viikonpäivänä, niin sitten peli oli tältä erää menetetty ja ei muuta kuin paremmalla onnella seuraavaan. Ei sen väliä, että siihen mennessä olisin pistänyt itseeni neljä kynää Gonal-F lääkettä, jonka hinta 114,79€ per kynä eli 459,16€. Kaikki täysin turhaan ja mikä ehkä pahinta, niin täysin turhaa hormonien pumppausta kehoon, jos siirto ei toteudu.

No, ei maalata vielä piruja seinälle, vaan toivotaan, että kroppani toimisi kerrankin kuin kello. Tikutan ovulaatiota päivittäin, koska on erityisen tärkeää tietää, että se ei tapahdu ennenaikaisesti. Seuraavassa ultrassa on 19mm follikkeli, joka on lääkärin mukaan ”siinä ja siinä”, ettei ovulaatio olisi jo käynnissä. Testit ovat olleet täysin negatiivisia, joten päätetään pistää irrotuspiikki seuraavana päivänä ja siirto olisi seuraavan viikon tiistaina. Pelkään, että olen missannut LH-huipun eli sen kohdan, jolloin ovulaatiotesti hetkeksi tulee positiiviseksi. Se voi olla vain muutama tunti vuorokaudessa, joten kun olen tehnyt yhden testin per päivä, on mahdollista, että se on mennyt seulani ohi ja nyt siirto tulee täysin väärään aikaan. Toisaalta testeissä ei ollut näkynyt mitään tummumisen merkkejäkään, joten eiköhän kaikki ole kunnossa.

IVF Tays

Tiistaina lähdetään TAYS:ia kohti perhosia vatsassa. Onneksi kukaan ei ole soittanut, että alkio ei olisi selvinnyt sulatuksesta. Olen tehnyt pieniä muutoksia tähän kiertoon verrattuna aikaisempiin. Tulehdus on hoidettu pois, olen syönyt monivitamiinin lisäksi kaksi kuukautta D-vitamiinia, omega3 ja isompaa annosta foolihappoa. Lisäksi olen käynyt toisenkin kerran akupunktiossa. Mieli on toiveikas, mutta samaan aikaan aivot sanovat, että siirto on ihan liian myöhään. Eletään kierron 26. päivää ja kiertoni on normaalisti 28-30 päivää. Eli naurettavan myöhään tapahtui ovulaatio, vaikka käytin hurjan määrän hormonia sen aikaistamiseksi. Lääkärin kanssa päätimme, että seuraava siirto tehdään ns. lääkkeelliseen kiertoon eli estrogeenilaastareilla ”sammutetaan” oma hormonitoiminta munasarjoista. Ovulaatiota ei silloin tapahdu ollenkaan, vaan ainoastaan kypsytetään limakalvo sopivaksi, jonka jälkeen lähes aina päästään siirtoon. Sopii minulle, sillä kalenterin kyttääminen ja jatkuva pistäminen alkavat käydä työstä.

IVF Tays

Siirto menee hyvin. Kerron siirtoa tekevälle lääkärille useista haaleista positiivisista testeistä, jotka kuitenkin sitten päättyvät vuotoon. Hän ehdottaa kohdun tutkimista 3D-tekniikalla sekä fosfolipidivasta-aineiden mittaamista. Hän on myös samaa mieltä siitä, että ehdottomasti seuraava siirto tehdään lääkkeelliseen kiertoon. Siirrossa käytetään pyynnöstäni alkioliimaa tukemaan alkion kiinnittymistä. Lisäksi pistän seuraavana päivänä kiinnittymisen tueksi gonapeptyl-nimisen piikin kertaalleen ja käytän HCG-hormonia ja Cyclogest-nimistä progesteron-hormonia kiinnittymisen tukemiseksi. Nyt on taas toiveet korkealla, ainakin hetken aikaa.

Kiitos paljon, kun luit tarinaamme! Laita ihmeessä kommenttia, jos tarinamme herätti sinussa ajatuksia tai kysymyksiä. Vastaan mielelläni! Olisi kiva kuulla myös sinun kokemuksiasi! Palaan taas uudella postauksella ensi viikon maanantaina! Kannattaa tilata uutiskirje, niin saat sähköpostiin tiedon, kun uusi julkaisu on valmiina! Voit myös seurata minua  ja meidän matkaamme instagramissa.

Ja hei, muista kuunnella juuri julkaistua podcastiamme, jossa puhumme tahattomasta lapsettomuudesta. Pääset kuuntelemaan sen tästä! Keskiviikkona on luvassa uusi jakso, jossa kerrotaan yksi uusi tarina tahattomasta lapsettomuudesta! <3

Mahtavaa viikkoa sinulle!

Rakkaudella
Jaana

Haluaisin uskoa ihmeisiin

Haluaisin uskoa ihmeisiin

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksissani kerroin toisen pakastealkionsiirron negatiivisesta lopputuloksesta ja toimista, joihin ryhdyin sen jälkeen oman hyvinvointini parantamiseksi. Tässä kirjoituksessa aiheena on taukokierto, joka osui vuoden 2020 joulukuulle.

Minä haluaisin uskoa ihmeisiin. Minä haluaisin edelleen uskoa, että nyt voisi olla meidän vuoromme. Minä uskonkin, ainakin toisinaan. Totuus on, että olen perimmäiseltä luonteeltani taistelija ja sinnikäs sissi. En ole mikään luovuttaja tai negatiivisuudessa rypijä. Minusta välillä tuntuu, että sisälläni on lähde, josta pulppuaa ideoita ongelmien ratkaisemiseen ja minä yleensä toimin hankalissa tilanteissa, enkä osaa jäädä paikoilleni. En tiedä voiko tästä ominaisuudesta olla välillä haittaakin? Olenko minä käsitellyt tätä meidän kriisiämme ja surua tarpeeksi syvällisesti? Miksi en ole masentunut? Voiko olla, että olen masentunut, mutta en tiedä sitä? Minkälainen ihminen on masentunut? Päätän tehdä masennustestin netissä ja sen mukaan en ole tippaakaan masentunut. Olen kyllä testin mukaan ahdistunut, mutta niin on varmaan kaikki joskus. Minusta tuntuu, että ahdistun paljon enemmän arkisista asioista kuin tästä koko lapsettomuusasiasta. Ehkä siirrän ahdistukseni tästä asiasta muihin arjen asioihin, koska en uskalla avata itselleni tätä elämän kipeimmältä tuntuvaa asiaa? Mene ja tiedä.

Mieheni sanoo, että minä olen sellainen, että otan asiat hoitaakseni ja siten käsittelen elämässäni eteen tulleita haastaviakin tilanteita ja ongelmia. Hän lohduttaa, että ei tarvitse rypeä murheissa ja surussa osoittaakseen, että asialla on merkitystä. Minun tapani on ryhtyä toimeen. Okei, jos se on toiminut tähän asti, niin luotan siihen, että se toimii jatkossakin. En vain osaa olla tekemättä mitään. Olen saanut rakkaalta aviomieheltäni lempinimenkin, joka kuvastaa sitä, että tartun toimeen: Törmän Terttu. Perheenjäsenet tietävät, että silloin yleensä alkaa tapahtua, kun Terttu on vauhdissa. En vain mahda sisäiselle Tertulleni mitään ja taas mennään.

Akupunktio varattu, verikokeet otettu, ruokavalio aloitettu, vitamiinit katsottu kuntoon ja ovulaatiota tikutettu. Näin sujuu Tertun taukokierto. ”Ihanaa, kun ei tarvitse stressata aiheesta tässä kuussa” puhumme mieheni kanssa. Jonkun mielestä minun toimintani kuulostaisi stressaamiselta, minulle se kuulostaa siltä, että voin itse olla aktiivinen toimija tilanteessamme enkä vain odottele, että joku hoitaisi asian meidän puolestamme kuntoon. Toimiminen tuo minulle iloa ja työkaluja. Mieheni hymähtää tekemisilleni, mutta tukee päähänpistoissani 110%. Hän muun muassa kahlasi paikallisen Prisman läpi ostamassa kaikki ruoka-aineet, jotka käyvät aloittamaani ”sokeriton, maidoton, gluteeniton”-ruokavaliooni. Hän valmistaa minulle sunnuntaisin koko viikoksi erilaisia ruokia valmiiksi jääkaappiin, jotta minun ei tarvitsisi stressata siitä ja minun olisi helpompi noudattaa ruokavaliotani.

IVF-hoito ja ihme

Joku, joka tätä lukee saattaa ajatella, että nyt mennään perse edellä puuhun. Ei saisi niin paljon tehdä muutoksia, pitäisi vaan rentoutua ja lakata yrittämästä, niin se lapsi putoaa savupiipusta joulupukin elkein silloin, kun sitä vähiten odottaa. Niin voi olla joissain tilanteissa. Minun tilanteessani kropastani on löydetty keskivaikea endometrioosi, PCOS ja bakteerivagionoosi-tulehdus. Endometrioosi vaikeuttaa raskautumista kaikella mahdollisella tavalla, kuten myös kaksi jälkimmäisenä mainittua. Endometrioosi aiheuttaa kehoon myös jatkuvaa tulehdusta tai näin olen ainakin lukenut. Joissain lähteissä kerrottiin, että tulehdusta voisi ainakin rauhoittaa ruokavaliolla. Lisäksi muistelimme, että sen ainoan kerran, kun olen raskautunut luomuna (kohdunulkoinen raskaus), niin olin tällä edellä mainitsemallani ruokavaliolla ollut useita kuukausia. En tiedä, että ovatko asiat sattumaa, mutta ei se ole tässä pointti. Pointti on, että voin itse tehdä jotain ja kaupanpäälle saan hyvän ja kevyen olon. Siinä onkin vaihtelua kerrakseen hormonien aiheuttamaan turvotukseen ja lihomiseen.

 

 Akupunktio

Akupunktio oli ihana kokemus! Tai itseasiassa minulle tehtiin sekoitus montaa eri hoitomuotoa. Hoitaja on toiminut 17 vuotta kätilönä ja hänen kanssaan oli aivan ihana vaihtaa ajatuksia. Minulle laitettiin kaksi neulaa käsiin ja yhdet pohkeisiin/jalkoihin. En oikein tarkasti tuntenut, että missä kohtaa ne olivat. Hoitaja käsitteli hierovin liikkein jalkapohjiani. Lisäksi hän hyödynsi erilaisia tekniikoita jäsenkorjauksesta varsinkin lantioni parissa. Tiesin jo etukäteen, että lantioni on aivan vino ja jumissa. Parhaiten sen huomaa ratsastaessa, kun ei vain yksinkertaisesti pääse istumaan hevosen selässä samanlailla molempiin suuntiin. Lantio oli aivan jumissa ja kiertynyt. Ihmekös tuo, että olokin on pikkuisen vinoutunut. Käsittelyn jälkeen olo oli kevyt ja ihanan rentoutunut. Haluan ehdottomasti varata uuden ajan! Ihan vaikka vain itseäni varten!

 

jouluaaton ovulaatio

Vaikka onkin taukokierto, niin yrittänyttä ei laiteta, eihän? Onneksi on joulu kohta oven takana, niin on paljon muutakin ajateltavaa, kuin meidän tilanteemme. Joulun kunniaksi moni julkaisee hyvän joulun toivotuksia sosiaalisessa mediassa. En voi välttyä näkemästä myös useita joulun toivotuksia ultrakuvan kera tai muuten ihania kuvia, jossa pariskunnat toivottavat iloista joulua kertoen, että ensi vuodesta tulee heidän vuotensa, kun perhe täydentyy esikoisella. Siinä sitä seistään säteillen joulukuusen vieressä ja hehkutaan paljon puhuttua raskaushehkua. Tämäkään joulu ei muuttanut meidän tilannettamme. Kuten ei edellinenkään eikä sitä edellinen. Ehkä kuitenkin joskus minäkin saan tuollaisen kuvan laittaa ja hehkua loputonta onnea. Jouluaatto on huomenna. Ovulaatiotesti näyttää viittä vaille positiivista. Voisiko tänä jouluna tapahtua joulun ihme? Siinä olisikin niille jälkipolville kerrottavaa, jos kaikkien hoitojen välissä ainoalla taukokierrolla, jouluaattona, saisi meidän jälkipolvi alkunsa.

ovulaatiotesti

Joulun taika käytettiin hyväksi tehokkaasti, vaikka eihän sillä ennenkään ole ollut vaikutusta. Mutta mitä sitten, onhan siinä yrittämisessä paljon muutakin iloa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Vaikka toki monessa tilanteessa ja varsinkin ajan kuluessa alkaa kaikki ilo petipuuhistakin olla kaukana, jos pettymyksiä tulee toisensa perään. Meidän tilanteessamme iloa tuo helpotus siitä, että olemme päässeet hoitoihin. Se tuo tiettyä rentoutta mieleen ja antaa luottoa tulevaan. 

IVF-hoito ja ihme

Seuraavassa blogipostauksessa kerron lisää siitä, että miten miten taukokierto päättyi. Ja hei, muista kuunnella juuri julkaistua podcastiamme, jossa puhumme tahattomasta lapsettomuudesta. Pääset kuuntelemaan sen tästä! Keskiviikkona on luvassa uusi jakso, jossa vierailee Felicitas Mehiläisen lapsettomuuslääkäri Katriina Niemelä! <3

Kiitos paljon, kun luit tarinaamme! Laita ihmeessä kommenttia, jos tarinamme herätti sinussa ajatuksia tai kysymyksiä. Vastaan mielelläni! Olisi kiva kuulla myös sinun kokemuksiasi! Palaan taas uudella postauksella ensi viikon maanantaina! Kannattaa tilata uutiskirje, niin saat sähköpostiin tiedon, kun uusi julkaisu on valmiina! Voit myös seurata minua  ja meidän matkaamme instagramissa.

Mahtavaa viikkoa sinulle!

Rakkaudella
Jaana

Vitamiinit & hedelmällisyys

Vitamiinit & hedelmällisyys

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksessani kerroin toisen pakastealkionsiirron jälkeisistä piinapäivistä ja negatiivisesta lopputuloksesta. Tässä kirjoituksessa kerron enemmän meidän taukokierrosta ja kaikista toimenpiteistä, joita päätin alkaa tehdä oman hyvinvointini tueksi, kuten esimerkiksi mittauttaa omat D-vitamiini pitoisuudet.

Nyt on vuorossa joulu ja joulutauko. En varmasti muuten olisi edes suostunut pitämään taukoa hoidoista, ellei klinikan joulutauko pakottaisi siihen. Silti olemme molemmat tyytyväisiä, että ei tarvitse joulun alla piikitellä ja tikutella, vaan päätämme käyttää tämän kuukauden toipumiseen. Jos olen ollut oikeassa ja edellinen vuotoni oli varhainen keskenmeno, niin ei varmaan ole huono idea senkään takia vetää hetki henkeä. Mieli ei meinaa pysyä aina kelkassa mukana. Toisena päivänä sitä on onnen kukkuloilla ja suunnittelee tulevaa. Seuraavana matto on vedetty jalkojen alta ja ei tiedä, että mihin sitä suuntaisi seuraavaksi. Elämässä on tyhjiö, jonka täyttymiseen on vaikea itse vaikuttaa. Elämässä on kuitenkin niin paljon hyvääkin! Olen saanut tämän kokemuksen kautta uusia ystäviä, jotka ovat käyneet samoja polkuja ja tunteita läpi. Olen kiitollinen kaikesta hyvästä, jota elämässäni on. Olen erittäin kiitollinen miehestäni ja perheestämme. Oli ihanaa kiivetä hevosen selkään luvan kanssa, kun munasolujen punktio aiheutti ratsastamiseen väkisinkin tauon. Joulukuun pyhitän asioihin, joista nautin. Kuuntelen joululauluja, juon glögiä ja kudon vauvanpeittoa. Voi olla, että siitä tulee jättiläiskokoinen peitto ennen kuin se saadaan käyttöön, mutta sittenpähän tulee.

 

oman hyvinvoinnin ja hedelmällisyyden tukeminen

No en minä kuitenkaan kovin montaa päivää malttanut vain pyöritellä peukaloita. Päätin aloittaa huolehtimaan itsestäni parhaalla mahdollisella tavalla ja rajasin uudelleen ruokavaliostani pois sokerin, maidon ja gluteenin. Lisäksi noudatan FODMAP-tyyppistä ruokavaliota varsinkin kotona ollessa, mutta en ota asiasta kuitenkaan ehdotonta stressiä. Ajatuksena tämän ruokavalion taustalla oli helpottaa endometrioosin aiheuttamaa “hiljaista tulehdusta” kehossa. Ihana mieheni otti asian hoitaakseen ja kävi koluamassa paikallisen Prisman läpi etsien minulle sopivia ruoka-aineita. Lisäksi hän valmisti etukäteen viikoksi ruuat jääkaappiin. Oli erittäin helppoa noudattaa ruokavaliota, kun mielitekoja ei tullut, koska ruoka oli aina valmiina. Ajattelin, että ehkä tämä oli ainutkertainen ilo, mutta niin vain mieheni yllätti myös seuraavilla viikoilla, valmistaen kaikki ruuat minulle etukäteen.

 

Lisäksi varasin yksityisen lääkärin, joka on erikoistunut nimenomaan muun muassa endometrioosiin. Olin hänen vastaanotollaan melkein kaksi tuntia ja voin luvata, että jokainen kolkka tutkittiin erittäin tarkasti. Ensin keskustelimme asiasta ja kerroin jo minulla todetusta endometrioomasta sekä kävimme läpi minusta otettuja verikokeita. Minusta oli juuri otettu julkisella puolella uudestaan kilpirauhasen toiminnasta kertovia kokeita sekä ferritiini. Olin varmasti niin säälittävän kuuloinen jutellessani julkisen puolen lapsettomuushoitajan kanssa alkaneesta vuodosta, että hän antoi heti ajan kokeisiin. D-vitamiinia hän ei kuitenkaan suostunut mittaamaan, vaikka sen vaikutuksista hedelmällisyyteen lukee monessakin paikassa, mutta siitä ei kuulemma ole todisteita.

Verikokeiden tulokset

Julkisen puolen kokeissa ferritiini oli 106 eli sen pitäisi olla ihan kohtuullisen hyvä arvo. Kilpirauhasarvot (TSH ja T4) olivat periaatteessa ihan ok, mutta T4 oli ihan viitearvojen ylärajoilla. Tämän takia yksityinen lääkärini halusi tutkia asiaa enemmän ja itsekin olin lukenut asiasta mm. Kaisa Jaakkolan hormonikirjoista ja halusin lisää tutkimuksia. Lisäksi mitattiin D- ja B12-vitamiinit sekä foolihappo ja kolesterolit. Kolesteroliarvot olivat kaikki hieman koholla ja niihin vaikuttaa suoraan mm. endometrioosi, pcos ja hormonilääkkeet. Yksityisen lääkäri totesi minulla olevan myös taipuvaisuutta PCOS:n. Oikein lottovoitto, että minulta löytyy koko rivi raskauden alkamista hankaloittavia tekijöitä!

D-vitamiini arvoni tulivat täytenä yllätyksenä ollen alle viiterajan ala-arvon! Olen syönyt kyllä monivitamiinia ja aina tiennyt, että D-vitamiinia tarvitsisi syödä vielä lisänä varsinkin meillä täällä Suomessa. Suomen saantisuositus D-vitamiinista päivää kohden on 10 mikrogrammaa päivässä. Olen sen saanut jo parikertaisena monivitamiineista ja muista ravintolisistä ajatellen, että homma on periaatteessa kunnossa. No ei ole! Nyt, kun asiaan olen enemmän perehtynyt, niin Suomen saantisuositus on ensinnäkin aivan naurettavan pieni. Lisäksi en ymmärrä, että miksei julkisella puolella mitattu D-vitamiinitasoja, koska sillä on niin paljon terveydellisiä vaikutuksia, että luulisi sen ihan varmasti siten vaikuttavan myös hedelmällisyyteen.

 

D-vitamiini ja sen yhteys hyvinvointiin

Tärkein D-vitamiini on D3-vitamiini, jota syntyy kesällä runsaasti UV-säteilyn vaikutuksesta iholla. Luonnollisissa elintarvikkeissa tätä D3-vitamiinia on merkittäviä määriä ainoastaan kalassa. Kasvikunnassa esiintyvää D2-vitamiinia on niin vähän, että täysin kasvissyöjän on varsinkin talviaikaan hyvä käyttää D-vitamiinilisää. Sen mukaan mitä luin D-vitamiinista, niin mielestäni kyllä ihan jokaisen pitäisi käyttää D-vitamiinia lisänä. Terveyskirjaston sivuilla sanotaan, että maksa valmistaa D-vitamiinista niin sanottua varastomuotoa eli kalsidolia. ”Kalsidiolin veripitoisuus kuvaa D-vitamiinin saannin riittävyyttä.” Suomessa D-vitamiinin viitearvot ovat 40 – 80nmol/l, mutta nämä ”normaaliarvot” eivät ole osoitus normaaliudesta tai terveydestä, vaan ne kertovat siitä, että pimeä talvi aiheuttaa suurelle osalle Suomalaisista selkeän D-vitamiinin puutteen. Aurinkoisemmissa maissa nämä viitearvot ovat huomattavasti suuremmat.  Terveyskirjaston mukaan viitearvojen muodostamiseksi tutkitaan suuri joukko terveitä ihmisiä. Tuloksien mukaan lasketaan viitearvot matemaattisesti siten, että 95% saaduista tuloksista sijoittuvat näiden laskennallisten viitearvojen väliin. Viidellä prosentilla terveistä ihmisistä tulos on suurempi tai pienempi kuin viitearvot. Jos kaikki terveet ihmiset olisivat viitearvojen sisällä, niin tulisi liikaa ns. “vääriä normaaleja”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ”joillakin yksilöillä tulos olisi lähellä ylä- tai alarajaa, mutta kuitenkin viitearvojen sisällä, vaikka heillä olisi sairaus.”.  Toisaalta tämä kertoo myös sen, että tulos voi olla jonkin verran suurempi tai pienempi kuin viitearvot ilman, että tutkittava on sairas.

 

Koska Suomesta saatavat viitearvot eivät kerro ihmisen terveydentilasta mitään, vaan enemmänkin kaamosajan vaikutuksista, on mittausten yhteydessä ruvettu antamaan viitearvon lisäksi tavoitearvo, johon tulisi pyrkiä optimaalisen terveyden kannalta.  Päiväntasaajan lähellä elävillä kansoilla kalsidioli on ympäri vuoden yli 100 nmol/l ja meillä Suomessa ”terveiden” ihmisten tutkimusten mukaiset viitearvot olivat sen 40-80 nmol/l. Tavoitearvoissa sanotaan muun muassa seuraavaa: ”Hoitotutkimuksissa ikääntyneiden osteoporoosiin liittyvät murtumat estyvät merkittävästi vasta, kun kalsidioli on yli 75 nmol/l.” Lisäksi yleisesti sanotaan, että kaikki alan tutkijat hyväksyvät, että kalsidiolin pitoisuuden ollessa alle 50nmol/l, on kyseessä D-vitamiinin puutos, joka lisää lasten riisitautia, aikuisten osteomalasian ja ikääntyneiden osteoporoosin vaaraa. Minun arvoni oli 43nmol/l. Ei varmaan tarvitse miettiä, että onko kyseessä puutos vai ei.

Terveyskirjaston mukaan tutkimusten perusteella on arvioitu, että ”keskimäärin D-vitamiinin päivittäinen lisäanto 15–20 mikrogrammaa kohottaa veren kalsidiolin minimitasolle 50 nmol/l ja annos 40–50 mikrog vastaavasti tasolle 75 nmol/l.” Tuntuu uskomattomalta, että Suomessa saantisuositus on silti minimaalisen 10 mikrogrammaa per päivä. D-vitamiini suojaa myös infektioilta. Tutkimukset osoittavat, että vaikeissa puutostiloissa (kalsidoli alle 25nmol/l) liittyy suurentunut riski saada ylähengitystieinfektio, mutta infektioriski on suurentunut jo alle 75nmol/l pitoisuuksilla. Pakko myös mainita ajankohtaisesta koronavirusinfektiosta. Terveyskirjaston mukaan ”koronavirusinfektioon sairastumisen riski on todettu olleen suurempi niillä, joiden veren kalsidiolipitoisuus oli alle 50 tai 75 nmol/l. Lisäksi on viitteitä siitä, että vaikean, tehohoitoa vaativan koronainfektion vaara on suurempi, jos veren D-vitamiinipitoisuus on matala.”

D-vitamiini

Yritän välttää referoimasta koko terveyskirjaston D-vitamiinia käsittelevää artikkelia tähän, mutta suosittelen lukemaan aiheesta. Terveyskirjaston mukaan ”luukadon lisäksi D-vitamiinin puutos on yhdistetty lukuisiin sairauksiin, kuten infektioihin, diabetekseen, syöpään, verenkiertotauteihin ja hermoston rappeumatauteihin. D-vitamiinia tutkitaan parhaillaan MS-taudin tukihoitona. Noin 1 000 geeniä lähes kaikissa elimistön kudoksissa muuttaa ilmentymistään D-vitamiinin vaikutuksesta. Tiedetään esimerkiksi, että D-vitamiini vähentää verenpainetta kohottavan reniinin tuotantoa, mikä on sopusoinnussa väestötutkimusten havaintojen kanssa.” Tämän perusteella olisi aika erikoinen ajatus, että D-vitamiinin puutos ei vaikuttaisi hedelmällisyyteen? Ihan varmasti vaikuttaa, samoin kun kaikki hyvinvointi ja ravintoaineiden saanti tietysti. Tottakai ihmisiä tulee raskaaksi tilanteissa, joissa heillä on kaikki mahdolliset puutokset jo valmiina, mutta uskoisin, että varsinkin tällaisessa tilanteessa, jossa itse olen endometrioosi- ja pcos-diagnoosit otsassa ei D-vitamiinin puutoksen korjaamisesta ole varmasti ainakaan haittaa! Lähtökohtaisesti omaa terveyttään vaalivan kannattaa tavoitella kalsidiolin tasoikseen vähintään 75 nmol/l. 100 nmol/l tasot voivat tarjota lisää terveyshyötyjä eikä siitä ainakaan haittaa pitäisi olla, koska samoihin lukemiin pääsevät lähellä päiväntasaajaa asuvat ihmiset pelkästään jo auringonvalon ansiosta.

Auringon UV-säteily tuottaa kokovartaloaltistuksessa 15 minuutin aikana jopa 250 mikrogrammaa d-vitamiinia. Useiden tutkimusten mukaan kahden viikon auringolle altistuminen nostaa kalsidiolin määrää veressä 70 nmol/l tasolta 120 nmol/l lukemiin. Onko siten ihmekään, että niin moni Suomalainen halajaa päästä syksyn ja talven pimeinä kuukausina aurinkoon? Kesällä saatu D-vitamiini varasto loppuu 1-2 kuukaudessa ja sen jokainen meistä tuntee myös kehossaan.

D-vitamiini

D-vitamiinin saanti on elintärkeää varsinkin sitten, jos on raskaana. D-vitamiinin puute vaikuttaa useilla tavoilla jo syntymättömään lapseen. Amerikkalaisten lastenlääkäreiden kannanotossa he suosittelevat vähintään 100 mikrogramman D-vitamiinilisää imettävälle äidille. ”Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -työryhmän mukaan osteoporoosia sairastavien veren D-vitamiinitason (kalsidiolin) tulisi olla välillä 75–120 nmol/l. Tämän pitoisuuden saavuttamiseen tarvittava annos vaihtelee talviaikana välillä 25–100 mikrog/vrk.” sanotaan terveyskirjaston sivulla. Jos jopa Käypä hoito-ohjeistuksessa puhutaan tuollaisista tavoitearvoista ja moninkertaisesta D-vitamiinin syömisestä saantisuositukseen verrattuna, niin herää kysymys, että kuka on keksinyt tuon 10 mikrogramman päivän saantisuosituksen? Ja kyllä, tässä puhutaan osteoporoosia sairastavista, mutta lähtökohtaisesti kaikki yllä kirjoittamani ja lukemani tieto koskee myös monia muita ihmisiä. Tottakai täytyy huolehtia, ettei saa yliannostusta, mutta joka tapauksessa D-vitamiinilisä ei varmasti ole pahaksi kellekään.

 

Aihe vähän lipsahti ehkä ohi, mutta mielestäni tämä asia oli tärkeä oppi itsellenikin D-vitamiinin tärkeydestä. Vaikka siitä ei olisi tuon taivaallista hyötyä tähän lapsettomuustilanteeseemme, niin uskon, että siitä on iso hyöty minun omalle hyvinvoinnilleni ja jaksamiselleni. En usko, että oman terveyden edistäminen ainakaan haitaksi on tälle projektille. Tämä on myös hyvä huomio ja herätys siitä, että välttämättä kaikki kirjoitettu ei ole totta tai kaikki tutkimus ei kerro kaikkea. Vaikka minä sain ohjeistetun 10 mikrogrammaa monivitamiineista ympäri vuoden, niin varastoni olivat tyhjät jo joulukuussa. Aika monta kuukautta on vielä kunnon kesäpäiviin joulukuusta laskettuna. Niinpä laitoin tuumasta toimeen ja hankin itselleni D-vitamiinilisän.

Foolihappoa olin syönyt monivitamiinin lisäksi siitä lähtien, kun sain metotreksaatti-piikit kohdunulkoiseen raskauteen. Kyseessä on stytostaatti eli jonkinlainen myrkky, jonka ”vasta-ainetta” foolihappo on. Raskaana oleville ja raskautta yrittäville suositellaan 400 mikrogramman vuorokausiannosta foolihaposta. Sen saan jo käyttämistäni naisten monivitamiineista, mutta olen silti syönyt päälle vielä foolihappoa erikseen 400 mikrogrammaa päivässä ja se arvo olikin minulla hyvä. Lisäksi käytän melkein päivittäin L-arginiinia, jossa on myös mukana 200 mikrogrammaa foolihappoa. Tiedän, että määrät menevät saantisuosituksen ylitse, mutta ei ne ainakaan verikokeissa olleet lähellä ylintä viitearvoa vaan nätisti keskivertoa ylempänä, joten jatkan hyväksi koetulla reseptillä.

Akupunktio ja hedelmällisyys

Akupunktio. En oikein tiedä, mitä ajattelisin siitä, mutta se on alkanut kiinnostaa minua. Hevosiani on hoidettu hyvin tuloksin akupunktiolla silloin, kun ne ovat olleet kipeytyneitä eikä oikein ole ollut mitään tehtävissä. Vähän aikaa sitten Mariska kertoi Vain elämää-ohjelmassa, että hän oli saanut lapsettomuusdiagnoosin 19-vuotiaana. Akupunktion avulla tai niin hän ainakin kokee, hän huomasin olevansa raskaana 36-vuotiaana. Akupunktiota käytetään joissain maissa länsimaisen lääketieteen tukena lapsettomuushoidoissa, mutta Suomessa kyseistä toimintatapaa ei tunneta. Akupunktio ei varmasti ole mikään autuas tie onneen, en ainakaan itse niin ajattele. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos jollain tavalla voin omaa hyvinvointiani hoitaa ja tukea sekä saan mielenrauhaa, niin en usko, että siitä on haittaakaan. Pisteenä iin päälle ystäväni suositteli lähellä toimivaa akupunktiota, vyöhyketerapiaa ja jäsenkorjausta tekevää naista, joten ei siinä muu auttanut kuin varata aika. Onpahan sitten kaikki kivet käännetty ja itse tehty sen, mitä tehdä voi.

Lääkärin mielipide verikokeiden tuloksista

Mehiläisen lääkäri soittaa tuloksista. Hän käy läpi tarkasti kaikki kanssani ja selittää juurta jaksaen jokaiseen kysymykseeni vastauksen. Ihanaa, että joku on oikeasti kiinnostuneen oloinen! Käymme läpi lisäravinteet, joita syön ja yllätyksekseni hän kehottaa vielä lisäämään niiden annostusta. Esimerkiksi foolihappo oli oikein hyvissä arvoissa, mutta saisi kuulemma raskautta yrittävällä olla jopa hieman viiterajojen yli. Sitä päätetään lisätä 400 mikrogrammaa per päivä. Lisäksi puhumme D-vitamiinista ja sen annostuksesta sekä siitä, että sitä kannattaa ehdottomasti nauttia vielä monivitamiinin lisäksi pelkästäänkin isolla annostuksella. Käyttämiäni monivitamiineja pitää ehdottomasti jatkaa, sillä muut vitamiiniarvoni olivat oikein hyvät! Viitearvojen yli olevat kolesteroliarvoni vaativat tarkkailua, koska emme keksi mitään, mitä voisin ruokavaliossani vielä muuttaa. Kysyn, että kannattaisiko minun lisätä omega3 käyttöä ja hän vastaa myöntävästi. Olenhan minä tiennyt viimeiset 10 vuotta, kun olen hyvinvointialalla yrittäjänä toiminut, että omega3 pitää syödä koko ajan. Aina ei kuitenkaan suutarin lapsella ole kenkiä ja tajusin, että en ole useaan kuukauteen syönyt niitä itse. Onneksi apu on lähellä ja avaan välittömästi purkin itselleni tuotevarastostani. Kilpirauhasarvot ovat kaikki onneksi kunnossa. Vastaanotolla minulta löytyi bakteerivagionoosi-tulehdus, joka myös hoidettiin lääkärin ohjeiden mukaisella hoidolla.

Näillä eväillä lähdetään boostaamaan taukokiertoa ja omaa hyvinvointia ennen kuin hoitoja päästään jatkamaan seuraavan pakastealkionsiirron tiimoilta. Jos haluat lisätietoa tuotteista, jotka olen itse todennut hyväksi, niin löydät alta linkit niihin.

Vitamiinitasot mitattu verikokeissa ja jatkan seuraavien ravintolisien käyttöä:

  • Hyvälaatuinen monivitamiini, joka on suunnattu nimenomaan naisten tarpeisiin
  • Laadukaan omega3-tuotteen jatkuvaan käyttöön ottaminen
  • Probioottien jatkuva käyttö
  • L-Arginiini ja muut arkeni perustuotteet (kuitu, aloe, viherlisä, proteiini), kuten tähänkin saakka
  • Lisänä erillinen foolihappo ja D-vitamiini (en ole vielä löytänyt foolihaposta lempparivalmistetta, kokeillut olen useampaa. Siksi ei linkkiä)
  • Ubikinoli (en ole vielä löytänyt lempparivalmistetta, kokeillut olen useampaa. Siksi ei linkkiä)
  • Inositoli

Lisäksi bakteeritulehdus on hoidettu, ruokavalio aloitettu ja akupunktio varattu! Seuraavassa blogipostauksessa kerron lisää, että miten hommat etenee! Ja hei, muista kuunnella juuri julkaistu podcastimme ensimmäinen jakso, jossa rohkea Tiina kertoo oman tarinansa lapsettomuushoitojen parissa. Pääset kuuntelemaan sen tästä! Keskiviikkona on luvassa uusi jakso! <3

Kiitos paljon, kun luit tarinaamme! Laita ihmeessä kommenttia, jos tarinamme herätti sinussa ajatuksia tai kysymyksiä. Vastaan mielelläni! Olisi kiva kuulla myös sinun kokemuksiasi! Palaan taas uudella postauksella ensi viikon maanantaina! Kannattaa tilata uutiskirje, niin saat sähköpostiin tiedon, kun uusi julkaisu on valmiina! Voit myös seurata minua  ja meidän matkaamme instagramissa.

Mahtavaa viikkoa sinulle!

Rakkaudella
Jaana

 

 

IVF-hoito & Piinapäivät

IVF-hoito & Piinapäivät

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksessani kerroin valmistautumisesta elämäni ensimmäiseen IVF-hoidon pakastealkionsiirtoon. Nyt piinapäivät ovat täällä. Ne ovat kyllä nimensä ansainnut. Piinapäivät voidaan lyhentää pp ja pp1 tarkoittaa, että se on ensimmäinen päivä alkion siirron jälkeen. Kaksi viikkoa menee alkion siirrosta, että raskaustesti voidaan tehdä. Eli pp1:sta on tovin matkaa pp14:ta. Jollekin se on kuin mikä tahansa kaksi viikkoa, meille se määrittää tällä hetkellä melkein koko elämää. Jos kahden viikon päästä testi näyttäisikin plussaa, niin meidän elämämme muuttuisi täysin. Siitä päivästä alkaisi uudenlainen elämänmittainen matka.

 

Alkionsiirto meni hyvin. Tällä kertaa unohdin käydä ajoissa pissalla ja sitten kupla otsassa oli pakko käydä vessassa vielä puolitoista tuntia ennen siirtoaikaa eikä sen jälkeen ehtinyt kunnon pissahätää enää tulla. Olin aivan stressaantunut, kun elämäni ensimmäisen kerran vastaanottoajatkin olivat vielä etuajassa ja minulla ei ollut yhtään pissahätä. Alkionsiirtoon pitää mennä virtsarakko täynnä, koska se helpottaa katetrin saamista kohtuun. Minulla on kuitenkin suhteellisen helposti löydettävissä hyvä reitti kohtuun ja hoitaja painoi vatsan päältä oikein kunnon voimalla ultra-anturilla, joka saattoi sekin osaltaan hommassa auttaa! Katetri sujahti perille saakka oikein nätisti, kuten myös alkionsiirtokatetri. Alkiomme oli sulanut hienosti ja säilynyt 100%:sti. Se oli yön aikana lähtenyt jakautumaan normaalisti ja oli siten siirtopäivänä viiden päivän ikäinen.

Jos meidän kohdunulkoinen raskaus olisi ollutkin kohdussa, niin meillä olisi nyt vauva sylissä. Tai ainakin, jos kaikki olisi mennyt raskauden suhteen hyvin. Mennyttä ei voi kuitenkaan muuttaa ja vaikka voisikin, niin ei ole mitään, mitä asialle olisi voinut itse tehdä. Asiaan ei yksinkertaisesti voi mitenkään itse vaikuttaa ja se on kovin turhauttavaa. Olen kuitenkin tottunut odottamaan, joten ehkä se omakin vuoro joskus koittaa. Ehkä, toivossa on hyvä elää, sanotaan. Niin kauan, kun on toivoa, on toivoa.

Vanha tuttu kysyy, että ”no mitäs teille kuuluu”? Minä vastaan, että ”ihan hyvää, ei ihmeempiä”, vaikka päässäni pyörii kuusisataa aiheeseen liittyvää asiaa. Vai ei ihmeempiä?  Voisin myös vastata, että ”mitäpä tässä, olin toissa päivänä hakemassa alkion kohtuuni, jota oli edellinen yö viljelty labrassa ja sitä ennen se sulatettiin -196 asteisesta typestä. Sitä edelsi parin viikon piikittely, jota tietysti on edeltänyt monta muutakin piikittelyä. Että ihan hyvää kuuluu just nyt, mutta pari viikkoa sitten kuului ihan paskaa. Mitäs sulle?” No näinhän en vastaa ja oikein itseänikin harmittaa, etten puhu näistä asioista. Lähimmille ystäville olen kertonut ja heidän kanssaan onkin aivan ihana vaihtaa tähän liittyviä ajatuksia. Joskin on myös raskasta kerta toisensa jälkeen tuottaa pettymys myös heille. Vaikka eihän kukaan niin ajattele, mutta on raastavaa sanoa kaikille, että ei homma mennyt maaliin tälläkään kertaa.

Vatsakipua ja muita oireita

Vatsakivut ovat täällä. Niin tuttua ja niin ahdistavaa. Tästä se taas lähtee. Vatsa kipuilee monta päivää lääkehoidosta huolimatta ja kohta menkat alkavat lääkkeiden läpi. Vatsaa juili eniten silloin, kun normaaliaikaan kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Ne eivät kuitenkaan alla, koska toimiva lääkekombo on löytynyt. Jotain positiivista! Omasta pyynnöstäni tässä siirrossa ovulaation jälkeistä vaihetta eli luteaalivaihetta tuetaan kahden eri lääkkeen voimin. Alkuperäisesti oman luonnollisen kiertoni ongelma on, että luteaalivaihe on liian lyhyt. Se tarkoitaa sitä, että kuukautiset alkaa niin nopeasti ovulaation jälkeen, että vaikka hedelmöittyminen tapahtuisikin, ei alkio ehdi kiinnittyä ennen kuin limakalvo vuotaa jo pois. Tähän saakka käyttämäni luteaalivaiheen tuki on ollut progesteroni-hormonia (kauppanimiltään esim. lugesteron, cyglogest, lutinus jne.). Nämä lääkkeet sisältävät keltarauhashormonia ja niiden tarkoitus on varmistaa riittävä keltarauhashormonipitoisuus kohdun limakalvolle ja siten tukea alkion kiinnittymistä ja ylläpitää raskautta.

 

Tässä meneillään olevassa pakastealkionsiirtokierrossa käytetään progesteronia sekä pistettävää HCG-hormonia. HCG on niin sanottu raskaushormoni (koriongonadotropiini), jota alkio ja myöhemmin istukka tuottavat. Sillä on raskauden jatkumisen suhteen iso merkitys, sillä se tukee keltarauhasen toimintaa ja näin auttaa ylläpitämään limakalvoa. Lisäksi se stimuloi kilpirauhasta ja edistää alkion kiinnittymistä. HCG on hormoni, jota myös raskaustestit mittaavat. HCG-hormonia pistetään kolmen päivän välein neljä kertaa tukemaan alkion kiinnittymistä. Lisäksi minulla on käytössä progesteroni, joka annostellaan aamuin illoin paikallisesti tablettina emättimeen. Lääkärin mukaan tämä on hieman ”varmistuksen varmistus”, mutta koska itse halusin, niin saan käyttää molempia. Ainakaan niistä ei ole mitään haittaa.

Ainakaan niistä ei tosiaan ole ollut mitään haittaa ja ne toimivat juuri niin kuin pitikin!  Ainakin melkein. Elämäni ensimmäisen kerran luteaalivaihe oli toivotun 14 vuorokauden mittainen. Tai itseasiassa ylikin – melkein kolme viikkoa. Normaalikiertoni ollessa 30pv ehdin jo hiukan innostua, kun kierron 40. päivä starttasi! Virallinen testipäivä koitti, enkä ollut tehnyt testin testiä ennen sitä, koska käyttämäni HCG olisi voinut antaa virheellisen positiivisen. Innosta puhkuen, perhosia vatsassa nukuin koko yön huonosti! Olin kärsinyt koko viikon enemmän tai vähemmän menkkamaisista vatsakivuista, jotka hieman huolettivat, mutta lohduttavaa oli se, että kivuista huolimatta vuoto ei ollut alkanut, vaikka edellisestä pistoksesta oli seitsemän päivää ja kierto oli 10 päivää normaalia pidempi.

Testipäivä

Kellon soidessa olin jo hereillä! Pomppasin vessaan ja kädet kirjaimellisesti tärisivät, kun dippasin testin virtsaan. Näin lähellä emme ole koskaan aiemmin olleet. Olin jo mielessäni miettinyt lastenhuoneen sisustusta ja antanut itseni hieman innostua aiheesta. Olisiko tänään se päivä, kun minäkin saan ladata raskaussovelluksen? Kaikki oli taas kiinni siitä yhdestä pienestä tikusta ja siihen piirtyvistä viivoista. Tai viivasta. Yksi viiva. Ei muuta.

 

Paikallisessa joulun pop-up myymälässä näen tämän julisteen ja kyyneleet nousevat silmiin. Olen niin täynnä tätä. Olen täysin täynnä. Tämä on epäreilua. Niin epäreilua. Aamu-uutisissa puhutaan pienten lasten murhista, joissa melkein aina syyllisenä on oma vanhempi tai vanhemmat. Niitä tapahtuu 4-6 tapausta vuodessa. Neljä viiva kuusi? Luit oikein. Se on käytännössä tapaus joka toinen kuukausi. Yksikin tapaus on liikaa ja täysin yli oman ymmärryksen. Miten joku voi tehdä jotain sellaista omalle lapselleen, omista soluista kasvaneelle ja kehittyneelle? Miten maailmassa asiat voivatkaan olla näin väärinpäin?

piinapäivä

Keskenmeno?

Keskenmeno. Näin sen diagnosoin itse. Aiemmissa kierroissa hormonilääkityksen tuoma postiviinen puoli on ollut suhteellisen kivuttomat kuukautiset. Normaalisti endometrioosin takia minulla on aivan järkyttävät kuukautiskivut enkä selviäisi arjesta ilman oikein ajoitettua ketjutettua särkylääkkeiden syöntiä. Viimeiset kierrot ovat tehneet tähän poikkeuksen. Ensimmäisen kerran elämäni aikana olen selviytynyt kuukautisista yhdellä panadolilla ja se, jos mikä on ihme. No nyt en selviä. Vuoto alkaa testipäivänä illemmalla. Oikein kuin pisteenä iin päälle muistuttamaan, että olemme epäonnistuneet. Miten voikin olla, että malttoivat myöhästyä kokonaiset kymmenen päivää, mutta silti päätti alkaa juuri testipäivänä? Tutut, kovat kivut alkavat viiltää ja polttaa alavatsaa ja päätän ottaa särkylääkkeen. Otan toisenkin ja iltaan mennessä olen syönyt melkein maksimiannoksen panadolia ja 800mg buranaa. Yllätyn, että miten kipeä olen.

 

Seuraavana yönä alkaa show. Olen suhteellisen kivuttomasti mennyt nukkumaan, mutta noin vartti myöhemmin havahdun aivan järkyttävään supistusmaiseen kipuun, joka viiltää alavatsaani kuin puukon terä. Kipu helpottaa, mutta vain pariksi minuutiksi alkaakseen uudestaan. Kovaa kipua ja kivun huippu, jonka jälkeen taas helpottaa. Ulisen ääneen, kun kipu korventaa sisuskalujani kuin tuhat asteinen polttouuni. En tiedä mitä tehdä eikä tiedä miehenikään. Sama rata toistuu kerrasta toiseen yli kaksi tuntia eikä grammanen panadoli tai 800mg burana helpota oloa hitusen vertaa. Mieheni yrittää kaikin keinoin lievittää oloani ja tuskaani, vaikka ei ole oikeastaan mitään mitä voisi tehdä. Lämpögeelin levitys vatsalle auttaa hetken, mutta supistusmaisen kivun terävä huippu meinaa viedä tajun. Käyn useamman kerran vessassa yön aikana ja yritän pysyä tolpillani. Mieheni kysyy joka supistuksella, että lähdetäänkö päivystykseen, mutta minä olen hammasta purren pedissä. Ei yhtään kiinnosta näin kipeänä lähteä kipuamaan jäiseen autoon klo 03 yöllä. Vessassa käydessä huomaan vuodon olevan sellaista, mitä ei ole koskaan aiemmin tullut vastaan. Tuntuu kuin kohtu supistelisi jotain ulos. Jokaisella supistuksella tunnen, miten tavaraa pulpahtaa pihalle. Siltä se tuntuu ja tuska on valtava. Jossain kohtaa särkylääkkeet taittavat kivun huipun ja nukahdan.

 

Aamulla olo on normaalimpi ja lähden hevoseni kanssa valmennukseen. En ota särkylääkkeitä ja voin kohtuullisesti – mitä nyt kahden tunnin yöunet painavat silmäluomia. Valmennus menee mukavasti ja kotona olen oma itseni, höpötän valmennuksesta ja kuulumisista, kunnes kipu viiltää vatsaa kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yritän käydä suihkussa, mutta päädyn vain nojailemaan suihkuseinään ja yrittämään pysyä pystyssä. Supistuksia tulee ja menee. Sattuu todella lujaa ja sitten taas ei satu, kunnes sattuu taas. Kipu on aivan helvetillistä.

 

”Keskenmenon oireita ovat supistusmaiset alavatsakivut ja kohdun tyhjeneminen runsaana, verisenä vuotona. Alkuraskauden keskenmenoon liittyvä kipu johtuu kohdun supistuksista ja kohdunkaulan avautumisesta.” Näin kertoo aiheesta google ja voin allekirjoittaa jokaisen kohdan. Niin paljon olen kuunnellut erilasia raskaudesta ja synnytyksestä kertovia podcasteja, että olisin voinut vannoa kipujeni noudattavan saman kuuloista käyrää ja rytmiä, mitä synnytyksen avautumisvaiheessa tapahtuu. Ja näin oletan käyneenkin, vaikka asiaa ei sittemmin tarkemmin tutkittu. Koin tuona yönä ja sitä seuranneena päivänä niin kovaa kipua, että se meni heittämällä TOP3 sisäisen verenvuodon ja leikkausta vaatineen umpilisäkkeen tulehduksen kanssa. Lääkärin kanssa myöhemmin jutellessani hänkin pitää mahdollisena syynä alkuraskauden keskenmenoa.

Kiitos paljon, kun luit tarinaamme! Laita ihmeessä kommenttia, jos tarinamme herätti sinussa ajatuksia tai kysymyksiä. Vastaan mielelläni! Olisi kiva kuulla myös sinun kokemuksiasi! Palaan taas uudella postauksella ensi viikon maanantaina! Kannattaa tilata uutiskirje, niin saat sähköpostiin tiedon, kun uusi julkaisu on valmiina! Voit myös seurata minua  ja meidän matkaamme instagramissa.

Mahtavaa viikkoa sinulle!

Rakkaudella
Jaana

Pakastealkion siirto

Pakastealkion siirto

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksessani kerroin IVF-hoidon tuoresiirron johtaneen negatiiviseen tulokseen. Hetki siinä meni taas haavoja nuollessa, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa, kun ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä uuteen kiertoon. Jokainen uusi kierto ja uusi alkio on uusi mahdollisuus, niinhän se täytyy ajatella. Omat ajatukset olivat aika synkissä vesissä asian suhteen ja jotenkin todellinen epätoivo valtasi viimeisimmän pettymyksen jälkeen kehon ja miehen. En edes uskonut enää, että onnistuisimme ikinä. Mitä väliä sillä on, että meillä on kymmenen alkiota pakkasessa, jos kukaan ei niistä vain jaksa kasvaa alkua pidemmälle? Nyt on kuitenkin siihen uskottava, että joku heistä jaksaa jatkaa ja siitä pakkasukosta tulee meidän supersankarimme. Meidän elämämme suurin haave, joka täyttää meidän tyhjän sylimme.

 

Mietin myös, että sitten joskus, jos onnistuisi saamaan raskaustestiin kaksi viivaa, jotka vielä pysyvät siinä, niin sittenhän se jännitys vasta alkaa! Meillä on taustalla yksi munajohtimessa ollut kohdunulkoinen raskaus, joten meillä on suurentunut mahdollisuus sen toistumiseen. Sen takia meille tehtäisiin varhaisultra jo raskausviikolla kuusi tai seitsemän. Silloin nähdään, että onko raskaus kohdussa ja kuultaisiin mahdollisesti jo sydämen syke. Miten pelottava ja mieltä kalvava muisto hiipii väkisinkin päähän. Olemme jo kertaalleen kohdusta etsineet raskautta. Silloin ruutu oli täysin tyhjä.

 

Ei voi kuitenkaan murehtia tulevaa, kun ei siitä tiedä vielä mitään. Mietitään sitä sitten, kun sen aika on. Mutta sen sanon, että otan ehdottomasti mieluummin uuden negatiivisen pettymyksen, kun ikinä enää kohdunulkoista raskautta. Soittelen lapsettomuushoitajalle tilanteesta, alkaneesta vuodosta ja siitä, että tuoresiirron jälkeen testi näytti plussaa, mutta vaihtui parissa päivässä negatiiviseksi. Sovimme, että aloitan taas pistämään ja tehdään pakastealkionsiirto ”luonnolliseen kiertoon”, mutta apuna käytetään ovulaation induktiota.

Pakastealkion siirto luonnolliseen kiertoon

Ovulaation induktiolla voidaan varmistaa, että ovulaatio todella tapahtuu ja limakalvo kasvaa. Luonnolliseen kiertoon tehtävässä alkion siirrossa ovulaatiolla on iso merkitys! Ilman kehon ovulaatiota ei myöskään alkio tartu ja olisi mahdotonta tietää oikea päivä sen siirtämiselle. Kyseessä ei nimittäin ole mikään sinne päin suunniteltu toimenpide, vaan alkion ja kohdun limakalvon täytyy olla täsmälleen saman ikäisiä. Meidän alkiomme ovat neljän päivän ikäisiä, joten ne täytyy ottaa sulamaan edellisenä päivänä. Koska olemme julkisella puolella, niin hoitoja ei tehdä viikonloppuisin eikä kukaan ole ottamassa pakkasukkoja sulamaan sunnuntaisin. Sen takia siirron pitää osua tiistain ja perjantain välille. Lisäksi kohdun limakalvon pitää olla oikean paksuinen ja ikäinen. Se tarkoittaa sitä, että positiivisesta ovulaatiotestistä lasketaan kuusi päivää siihen, että siirto tehdään. Miksi näin? Koska positiivisen ovulaatiotestin jälkeen itse ovulaatio tapahtuu noin 36 tunnin kuluttua. Eli noin 1,5vrk päästä. Siihen lisätään neljä päivää, koska alkiomme ovat neljän päivän ikäisiä. Lisäksi sulatuksessa ne ehtivät hiukan kasvaa eli kuudentena päivänä ovulaatiotestin plussasta on sekä kohtu että alkiot synkronoitu samaan ikään ja sitten vain toivotaan, että tämä kyseinen päivä ei ole lauantai, sunnuntai tai maanantai. Koska jos on, niin koko homma piikittelyineen oli turha ja ei auta kuin odottaa uuteen kiertoon.

 

Helppoa kuin heinän teko, vai mitä? Aivan huolella muuttujia tässä puuhassa ja siksi ovulaatiotani tuetaan pistoksilla. Minulla ei ole ollut yhtäkään välikiertoa, vaan nyt lähtee neljäs kuukausi putkeen hormonipistoksilla. Lääkärin mukaan välikierto ei ole välttämätön enkä tietysti niitä haluaisi pitääkään. Lisäksi uskon, että tuleva joulu tulee aiheuttamaan joka tapauksessa hoitoihin tauon, joten eiköhän aloiteta hommat. Taas.

 

Pistän kierron päivästä viisi lähtien 75 yksikköä munarakkulaa kypsyttävää gonadotropiinia (FSH-hoito). Sitä pistetään ”kynästä” ja neula on hyvin ohut ja terävä. Ei kovin paha rasti siis ja tämä oli jo tuttu juttu aikaisemmista kierroista. Ainoa ero on, että vatsanahka on jotenkin hyvin herkistynyt edellisen kuun punktiota varten tehdystä piikitysruljanssista, joten pistäminen on normaalia inhottavampaa. Uskomatonta, että pistäminen on minulle uusi normaali. Vieläkin muistan, kun aukiolotutkimuksen yhteydessä jouduin sairaalassa harjoittelemaan itseeni pistämistä. Sanoin hoitajalle, että ystäväni tulee hoitamaan kaikki pistokset, joten en aio tehdä sitä nyt enkä myöhemmin. Hoitaja ystävällisesti tsemppasi ja sanoi, että pistoksia voi tulla aika paljon, että on melko rankkaa olla riippuvainen ystävästä. Silloin en todellakaan tajunnut, että kuinka paljon niitä vielä voikaa tulla.

 

Onneksi elämässä tapahtuu kaikkea muutakin samaan aikaan eikä ajatukset pyöri pelkästään piikkien, kiertojen ja testien ympärillä. Vaikka tottakai ne ovat mielessä päivittäin. Olen onnellinen siitä, että meidän ystävämme ja perheenjäsenet ovat niin kiinnostuneita tästä meidän projektistamme, että minulla on aina joku kenen kanssa jutella. Olen niin onnellinen siitä, että miehenikin on uskaltanut kertoa tilanteesta ystävilleen ja hekin kysyvät usein, että miten meillä menee. Tuntuu, että tämä ei ole vain meidän kahden yksinäinen taistelu. Tämä koskettaa monia meidän ympärillämme ja kaikki toivotavat ja rukoilevat samaa lopputulosta. Se lämmittää sydäntä ja auttaa meitä jaksamaan.

alkion siirto

Ovulaation induktion eteneminen

Ensimmäinen ultra tuntuu inhottavalta. Munasarjat ovat kovin arat edellisen kuun stimulaatioiden ja punktion jäljiltä. Lisäksi endometriooma eli endometrioosin aiheuttama suklaakysta on ottanut hoidoista itseensä ja kasvanut sentin. Olen käsittänyt, että ne eivät poistu kehosta itsekseen ainakaan kovin usein. Toivon todella, että sen pirulaisen kasvu loppuu siihen eikä se alkaisi enempää vaivaamaan. Riittää, että se on aiheuttanut meille kaiken tämän tuskan. En halua lisäksi joutua leikkaukseen sen takia ja pahimmassa tapauksessa poistamaan koko munasarjan. Follikkelit ovat minimaalisia, vasemmalla on yksi 12mm ja oikealla alle kymppimillisiä. Limakalvo on alle 5mm. Ei siis missään määrin todellakaan valmista alkionsiirtoa ajatellen. Nyt on kiertopäivä 11 ja jos kuvittelisi pian pääsevänsä alkionsiirtoon, niin follikkelin pitäisi lähennellä 20 ja limakalvonkin 10. Lisätään annosta ja uusi ultra kahden päivän päästä.

 

Perjantaina tutkitaan. Keskimäärin follikkelit kasvavat yleensä kaksi milliä päivässä. Minulla ei nämä tilastot koskaan pidä paikkaansa eikä tämä kerta tee poikkeusta. Limakalvo on hiukan kasvanut, mutta follikkeleista toinen on 14mm ja toinen 12mm. EI tule kuuloonkaan ajatella, että vielä pistettäisiin irrotuspiikki ja lähdettäisiin suunnittelemaan seuraavalle viikolle siirtoa. Sehän tarkoittaa myös sitä, mitä eniten pelkäsin. Jos lauantaina ei voi pistää irrotuspiikkiä eli toisin sanoen ovulaatio ei ole valmis, niin silloin se venyy alkuviikkoon, joka tarkoittaa aiemmin kirjoittamani matematiikan mutaan laskettuna sitä, että siirto osuu viikonlopulle. Tai ei osu, koska viikonloppuisin siirtoja ei tehdä. Eli koko homma on ollut turhaa.

 

Teen mitä vain, että en olisi turhaan kärsinyt piikeistä ja kysyn lääkäriltä, että eikö tässä voi hyödyntää punktiota varten käytettyjä jarrupiikkejä? En haluaisi itseeni enää yhtään lääkettä laittaa, mutta eipä tässä nyt ihan hirveästi vaihtoehtojakaan ole jaossa. Lisäksi jarrupiikki (fyramadel) on juuri se ihanan tylppäneulainen ruisku, että sen pistäminen päivittäin on kyllä todellinen nautinto. Lääkäri miettii hetken ja sanoo, että yleensä ei käytetä, mutta jos nyt välttämättä haluat sen, niin laitetaan se. ”En todellakaan halua, mutta onko vaihtoehtoja” vastaan, mutta lopputulos on se, että kävelen taas uuden reseptin kanssa kotiin. Viisi päivää pistoksia luvassa!

Vatsanahkani alkaa olla sitä mieltä, että pistokset alkaisivat tällä erää riittää. Onnistuin saamaan hienon mustelmankin aikaiseksi. Pistokset ovat helpoin laittaa vatsaan, vaikka olen käsittänyt, että ne voisi pistää esim. reiteenkin. Jotenkin tähän vatsaan on kertynyt tällainen sopiva piikkityynyä muistuttava höttörasva, johon piikkien tuikkaaminen on kohtuullisen siedettävää. Kukaan ei muuten kertonut aiemmin, että hormonit lihottavat, paisuttavat, aiheuttavat näppylöitä, ärtymystä, ahdistusta ja vaikka mitä muuta. Vaakakin näyttää ainakin 5kg normaalia enemmän ja housut ei mahdu kiinni, mutta who cares. Tässä on nyt tärkeämpääkin ajateltavaa.

Onnistuuko tämä sittenkään?

Viikonlopun aikana ennen kolmatta ultraa minulle nousi korkea lämpö ja kuumemittari näyttää 38,8. Hirveä vilu ja ällötys. Itken olohuoneen sohvan nurkassa, koska mietin, että tässäkö tämä nyt oli. Nyt minulla on korona ja kaikki hoidot menevät jäähylle ihan loppumetreillä. Uskomattoman paskaa tuuria. Otan panadolin, koska päätä jyskää niin huolella. Yllätyksekseni kuume laskee yhtä nopeasti kuin tulikin. Pelkäsin jo veritulppaa ja kaikkea mahdollista koronan lisäksi, koska pistettävät hormonit voivat sellaista aiheuttaa. Joskin harvoin, mutta se on mahdollista. Aamulla herään hyvinvoivana, kuumeettomana ja muutenkin kivuttomana. Soittelen koronanumeroon ja kysyn tulenko testeihin. Eivät testaa oireettomia ja saan jatkaa normaalia elämää, jos oireet eivät palaa. No eivät palaa ja mysteeriksi jää, että mikä on aiheuttanut moisen kuumeen. Minulla oli myös nivusen imusolmukkeet turvoksissa, joten joku lyhytaikainen tulehdustila oli kyseessä, arvelee lääkäri.

 

Kolmas ultra ja kaikki on niin kuin pitääkin! Isompia follikkeleita on itseasiassa kaksi. Yksi vasemmalla ja yksi oikealle. Molemmat ovat 18mm ja limakalvokin alkaa lähennellä 8mm. Pienien säätöjen avulla ajoitukset osuvat juuri eikä melkein oikein ja irrotuspiikki eli 5000 yksikköä raskaushormonia määrätään pistettäväksi keskiviikkona aamupäivällä. Ultraaminenkaan ei enää tunnu missään, joten olisiko munasarjat siitä nyt rauhoittuneet pikkuhiljaa. Toivottavasti.

 

Minua mietityttää, että pitääköhän tässä välttää omia petipuuhia, kun kerran oikeallakin on iso follikkeli. Entä, jos se irtoaa sieltä ja hedelmöittyy luomuna ja jää johonkin ulkoisen raskauden jättämään kiinnikkeeseen kiinni. Lääkäri hymähtää ja sanoo, että kaikki on mahdollista. Voihan sitä jäädä vaikka auton alle. Pakastealkiokin voi uida munanjohtimeen ja vaikka munanjohtimet olisi poistettu, niin alkio voi kiinnittyä niiden kohtaan ja silloin raskaus ei etene vaan on kohdunulkopuolinen. Eli ei muuta kuin kotiin ja peitto heilumaan, jos huvittaa. Tosin pieni riskihän tässä on, kun on kaksi suht koht kypsää follikkelia molemmin puolin ja lisäksi siirretään alkio. ”Jaa, että ne kaikki kolme tarttuisi kiinni” naurahdan ja sanon, että no sitäpä odotellessa, kun ei kukaan ole tarttunut kohta 30 kuukauden aikana. Lääkäri on samaa mieltä, mutta sanoo vastuun olevan meillä. Koputan vielä puuta lääkärin pöydässä ja sanon, että nyt kun asialle nauran, niin kaiketi olen muutaman viikon päästä täällä ultrassa ja siellä on kolme alkiota ruudulla. ”Niin tai neljä, kun alkiokin vielä jakautuu kaksosiksi” huikkaa lääkäri vitsillä.

 

Oikeasti tänä päivänä monikkoraskauksien määrä hedelmöityshoitojen kautta ei ole sen suurempi kuin normaalistikaan alkaneissa raskauksissa. Se on Amerikan meininkiä, että siirretään monta alkiota kerralla ja tulee kaksosia tai jopa enemmän. Suomessa pääsääntöisesti aina siirretään vain yksi alkio, koska kahden alkion siirto ei lisää onnistumisen prosenttia.

 

Viimeiset piikit pistetty ja pakastealkionsiirto on luvassa ensi viikon tiistaina. Nyt vain toivotaan, että kaveri selviää sulatuksesta. On se kyllä aikamoista touhua, että alkioita voidaan pakastaa ja sulattaa ja heistä kehittyy elinkelpoisia pieniä ihmeitä. Toivotaan, että niin kävisi tällä kertaa meillekin. Joskus alkioita sulatetaan enemmänkin ja jos kaikki selviävät, niin toista viljellään päivä pari ja pakastetaan uudelleen ja toinen siirretään. Uskomatonta.

alkion siirto

Kiitos paljon, kun luit tarinaamme! Laita ihmeessä kommenttia, jos tarinamme herätti sinussa ajatuksia tai kysymyksiä. Vastaan mielelläni! Olisi kiva kuulla myös sinun kokemuksiasi! Palaan taas uudella postauksella ensi viikon maanantaina! Kannattaa tilata uutiskirje, niin saat sähköpostiin tiedon, kun uusi julkaisu on valmiina! Voit myös seurata minua  ja meidän matkaamme instagramissa.

Mahtavaa viikkoa sinulle!

Rakkaudella
Jaana

Raskaustestin tulos

Raskaustestin tulos

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksessani kerroin IVF-hoidon tuoresiirrosta. Nyt on aika jännittää ja kertoa raskaustestin tulos! 

Vähän ennen siirtoa olin aloittanut emättimeen annosteltavan progesteronihormonin käytön, joka tukee kierron loppuvaihetta eli luteaalivaihetta. Se on tärkeä tekijä, sillä se laskee naisen immuunivastetta ja näin mahdollistaa alkion kiinnittymisen ilman, että immuunipuolustus pitää alkiota tunkeilijana. Kyseessä on keltarauhashormoni, joka ylläpitää raskautta ja auttaa alkion kiinnittymisessä. Näitä jatketaan niin kauan kuin virallinen raskaustestin tekopäivä parin viikon päästä koittaa. Testin tulos ilmoitetaan sekä Tayssiin että omaan sairaalaan ja jatko suunnitellaan sitten sen mukaan. Mikäli raskaustestin tulos on negatiivinen, niin tukilääke lopetetaan, vaikka vuotoa ei olisi tullut, koska se voi estää vuodon tulemisen. Mikäli testi on positiivinen, lääkettä jatketaan vielä hetki lääkärin ohjeen mukaan. Seuraavat vaiheet riippuvat testin tuloksesta, joko pakastealkion siirto tai varhaisultra viikolla seitsemän. Minulle tehdään joka tapauksessa varhaisultra, mikäli raskaudun, koska minulla on suurentunut mahdollisuus saada kohdunulkoinen raskaus. Tämä prosentti on suurentunut siksi, koska yksi sellainen on jo koettuna. Varhaisultrassa voidaan selvittää, että onko raskaus kohdussa ja mikäli se on tarpeeksi pitkällä, niin siellä voi kuulua jo syke. Voi miten paljon toivoisinkaan, että tuo olisi meidän seuraava etappimme.

 

Sunnuntaina pistetään hoidon viimeinen, kiinnittymistä tukeva piikki. Tähän asti kaikki on mennyt niin mukavasti, mutta piikin laitoin jälkeen alan muutaman tunnin päästä voida pahoin. Ällöttää ja vatsaa kouristaa ja turvottaa. Molemmissa hartioissa on pistoksen tunnetta. Juon paljon vettä ja otan rennosti. Sama olo jatkuu aamulla ja jatkan samalla kaavalla, juon ja otan rennosti. Iltaa kohden olo on jo kohentunut jonkin verran. Olikohan tämä nyt sitä pelättyä hyperstimulaatiota tai sen oireita? Mikäli olo olisi pahentunut niin olisin toki potkaissut naisten poliklinikan päivystykseen, mutta nyt ainakin vointi tuntuu helpottuneen.

 

Raskaustestin tulos

Miksi kaikki on aina vaan ihan paskaa? Uskomatonta, että jotkut ihmiset saavat lapsia harrastamalla seksiä. Se kuulostaa aivan absurdilta omaan korvaan. Lauseet ”kyllä se vielä teillekin tärppää”, ”ottakaa rennosti ja älkää ajatelko asiaa, niin se onnistuu”, ”kumminkaimansiskonlikankissakin tuli raskaaksi, kun alkoi syödä gluteenittomasti”, ”tuttavan tuttavakin oli vuositolkulla hoidoissa ja sai lapsen heti, kun lopetti hoidot”, ”lopeta elintarvikkeen X syönti, niin tärppää” ja ”ala syömään elintarviketta Y, niin johan onnistaa” alkavat pikkuhiljaa nostaa niskavilloja ylös ja kiristämään V-käyrää korvien välissä. Nimittäin kun ei tärppää, niin ei tärppää. Ei ole nyt reilu peli tämä eikä reilukerhon säännöt kosketa näitä geimejä. Piste.

 

On uskomatonta, että miten yksi pieni pissalla käynti voi huuhtoa kaikki unelmat viemäriin. Kerta toisensa jälkeen. Kuukausi toisensa jälkeen. Kohta kolmekymmentä kertaa olemme kokeneet saman pettymyksen ja silti se juuri nyt tuntuu ehkä kipeimmältä kuin koskaan aiemmin. Viikko tuoresiirron jälkeen palelin iltaisin, podin päänsärkyä ja nenä oli tukossa. Kyllä, kaikki hyvin tietämiäni potentiaalisia raskausoireita. Tietenkin myös rinnat olivat arat ja vatsaa juili ja turvotti, mutta se nyt oli niin normaalia hormonilääkkeen takia, etten kiinnittänyt niihin huomiota. Testin tekeminen kuumotti ja ahdisti samaan aikaan. 13 päivää Pregnyl-piikin eli irrotuspiikin jälkeen päätin kokeilla huvikseni iltasella tehdä testin. Pregnyl on raskaushormonia ja se näkyy testissä maksimissaan kymmenen päivää eli jos tulisi positiivinen, niin ei se ainakaan piikistä johtuisi. Positiivinen tuli niin, että pärähti. Haalea, mutta selkeä. Ei ”hullujen positiivinen”, kuten mieheni humoristisesti löytämiämme aikaisempien kiertojen haamuviivoja on nimittänyt, vaan ihka oikea positiivinen. Mikä ilo, onni ja riemu! Uskaltaisiko innostua? Voisiko olla, että pääsimme kuitenkin näinkin helpolla?

 

No ei voi. Kylmä suihku päin näköä, kun kaksi päivää myöhemmin ajattelin uskaltaa tehdä testin aamupissasta. Senhän pitäisi olla nyt reilusti vahvistunut, koska aamulla virtsa on väkevintä ja samoin silloin siinä on eniten raskaushormonia. Tai sitten ei ole yhtään, kuten niin monesti aiemmin. Vitivalkoinen negatiivinen testi. Hullujen viivan voi löytää, kun oikein uskoo, mutta järkikin sanoo, että peli on menetetty. Saman tien alkoi myös vuoto ja unelmamme valui kirjaimellisesti talomme viemäreiden kuljetettavaksi. Miksi tämä on niin helvetin hankalaa? Miksi miksi miksi?

Raskaustesti negatiivinen

Tahaton lapsettomuus

 

On rankkaa pettyä kuukaudesta toiseen. Jotenkin vielä rankempaa se on silloin, kun hieman ehdit innostua ja sitten totuus kolahtaa päin näköä. Silloin se on erityisen rankkaa, kuormittavaa ja tuntuu tuskana koko kehossa. Miksi näin käy meille? Miksi olemme onnistuneet selkeästi saamaan raskauden alkuun useasti, mutta se ei vaan jaksa jatkaa matkaansa? Olemme onnistuneet luomuna, olemme onnistuneet inseminaatiolla ja olemme onnistuneet alkion siirrolla saamaan testiin selkeän plussan. Siitä huolimatta pari päivää myöhemmin se plussa on pelkkä muisto vain tai yksi kasaan kuivunut tikku vessan kaapissa. Onneksi meillä on tallella mustaa huumoria.

Kirjoitin olevani kurkkuani myöden täynnä ihmisten neuvoja siitä, että miten sitä yhtäkkiä alkaa sikiää ihan katukissojen tapaan, kun lopettaa stressaamisen tai mitä ikinä. Siitä huolimatta huomaan taas kerran lukevani samat kirjoitukset netistä, että onko jotain mitä voisin itse tehdä edistääkseni asiaani? Luen samat ohjeet sieltä, jotka olen lukenut ainakin sata kertaa aiemminkin. Foolihappo, vitamiinit, omega3, juo vettä, juo greippimehua, älä juo kahvia, älä juo alkoholia, älä polta tupakkaa ja niin edelleen. Kaikki kohdat ovat kunnossa. Olen vähentänyt kahvin juontia kahteen tai joskus maksimissaan kolmeen kuppiin päivässä, ja alkoholia en ole nauttinut yhtä kahdeksan sentin viinilasillista enempää ainakaan kahteen kuukauteen. Enkä muutenkaan käytä alkoholia juuri ollenkaan, jollei ravintolaillallisilla juotuja viinejä lasketa. Vitamiinit ja muut on tietenkin ollut jo useamman vuoden kunnossa. Ja kyllä, olen joskus heikoimmillani sortunut ostamaan jopa sitä greippimehua. Believe me, kaikki on kokeiltu.

 

Liityin Facebookissa muutamaan vertaistukiryhmään (Endometrioosittaret, Suljettu Simpukka ja Simpukan lapsitoive). Olin tähän asti lykännyt sitä, kun syystä tai toisesta en halunnut, että kukaan näkee minun olevan niissä. Jos niissä olisi tuttuja, niin sitten se lapsettomuusleima viimeistään otsaani isketään. Nyt oli kuitenkin mitta täynnä. Mitä sitten, jos joku tietää, ettei meille tule niin helposti jälkikasvua? Onko se jollekin joku yllätys, koska kaikki tutut varmasti ovat otsallaankin nähneet, ettei meillä ole lapsia. Ei tarvita suurta älykkyysosamäärää, että siitä voi laskea yksi plus yksi. Sitä paitsi minä olen itsevarma nainen, joka ei ole lähtökohtaisesti kiinnostunut siitä, että mitä muut minusta ovat mieltä. Mitä merkitystä sillä on, jos joku tietää? Ei mitään. Ei kerta kaikkiaan mitään. Sitä paitsi on typerää, ettei tästä asiasta puhuta. Tämä koko aihe on niin suuri kriisi monen elämässä ja siitä huolimatta tästä aiheesta ei puhuta. Tai ainakaan kovin moni ei puhu. Nyt olen itse syyllistynyt samaan. Puhun kyllä ystäville ja perheenjäsenille, mutta miten vaikeaa onkaan avata sanainen arkkunsa aiheesta esimerkiksi somessa. Tiedän, ettei kaikkea tietenkään edes tarvitse siellä jakaa, mutta jos jakaisi, niin silloin se voisi auttaa muita ihmisiä heidän kriiseissään. Yksi viidestä kuitenkin kärsii tahattomasta lapsettomuudesta.

Kiitos paljon, kun luit tarinaamme! Laita ihmeessä kommenttia, jos tarinamme herätti sinussa ajatuksia tai kysymyksiä. Vastaan mielelläni! Olisi kiva kuulla myös sinun kokemuksiasi! Palaan taas uudella postauksella ensi viikon maanantaina! Kannattaa tilata uutiskirje, niin saat sähköpostiin tiedon, kun uusi julkaisu on valmiina! Voit myös seurata minua instagramissa.

Mahtavaa viikkoa sinulle!

Rakkaudella
Jaana

IVF-hoito & alkion tuoresiirto

IVF-hoito & alkion tuoresiirto

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksessani kerroin IVF-hoidon punktiosta vaihe vaiheelta ja nyt olisi vuorossa kauan odotettu alkion siirto.

Tunnelmat punktion jälkeen

Punktion jälkeen voin mainiosti. En tarvinnut ainuttakaan särkylääkettä  kanyylin kautta annetun lääkkeen jälkeen. Voi kunpa saisin jostain selville, että olivatko ne solut nyt kypsiä. Palan halusta tietää, mutta kunnallisella puolella ei ole sellaista puhelinpalvelua, joka kertoisi tuloksia. Ymmärrän sen hyvin, koska se puhelin varmasti soisi taukoamatta. Perjantaihin vain tuntuu olevan ikuisuus ja vähän päälle. Illalla mietimme mieheni kanssa, että siellä ne nyt ovat sitten. Meidän lapsien alut laboranttien hoivissa hedelmöitymässä. Aika jännä ajatus. Toivottavasti niistä pidetään erinomaisen hyvää huolta!

 

Tiistaina aamulla heräämme kutkuttavaan tunteeseen. Ensinnäkin ihanaa, että punktio on takana päin! Ai että, ainakin hetken voi olla ilman jännitystä. Perhosia lentelee kuitenkin vatsassa, koska tiistaina aamulla eli punktion jälkeisen päivän aamuna laboratoriossa tiedetään, että miten meidän munasolujen hedelmöittyminen sujui vai sujuiko. Kunpa voisin olla kärpäsenä labran katossa ja vakoilla jo etukäteen tietoa. En voi kuitenkaan muuta kuin odottaa ja tuudittautua siihen ajatukseen, että solut ja tulevat mahdolliset alkiot ovat siellä laboratoriossa kaikkein osaavimmissa käsissä ja niillä on ihan hyvät oltavat. Niitä viljellään kasvatuskaapissa, johon on säädetty naisen kohtua muistuttava lämpötila, kosteus ja kaasupitoisuus. Tokihan laboratorio on aina laboratorio eikä tietenkään täysin sama kuin elimistö.

 

Olen jo aiemmin kertonut, että meille tehdään niin sanottu IVF-hoito, jossa hedelmöitys tapahtuu ”luonnollisesti” viljelymaljalla. Mikäli siittiöissä olisi vikaa tai niitä olisi vain vähän, niin tästä askeleen vahvemmassa hoidossa eli ICSI-hoidossa laborantti vie valitsemansa yhden siittiön ohuella lasineulalla munasolun sisään. Meidän tapauksessamme paras saa siis voittaa eli siittiöistä nopein ja paras yksilö voi hedelmöittää munasolun. Luonto saa hoitaa valinnan itse ja hyvä niin.

Kuva lainattu netistä. Tässä vasemmalla näkee perinteisen IVF:n toiminnan ja oikealla ICSI:n.

Jos tilastoja miettii, niin yleensä munasoluja saadaan noin kymmenen. Luku voi kuitenkin olla reippaasti vähemmän tai osalla hurjasti enemmän. Kuulin juuri yhden pariskunnan tilanteesta, jossa follikkeleita oli paljon, mutta niistä missään ei ollut munasolua. Tai munasoluja saatiin hurjasti, mutta yksikään ei hedelmöittynyt. Tilanteita on varmasti yhtä monia kuin on pariskuntiakin ja hoitojen tulosten perusteella lääkärit voivat muuttaa lääkitystä tai tehdä muita muutoksia, jotta vaste ja tulos saataisiin paremmaksi. Ei siis kannatta heittää hanskoja tiskiin, vaikka kaikki ei heti menisi putkeen. Sain myös lääkäriltä sellaisen käsityksen, että jos tulos olisi pyöreä nolla ja se jollain tavalla johtuisi lääkärin virhearviosta esim. lääkityksen määrässä tai muussa tilanteessa, niin silloin ei välttämättä tuo kolmen IVF-hoitokierroksen määrä ole pätevä vaan sitä sovelletaan tilanteen mukaan. Huojentava tieto.

 

Eikä määrä tietenkään kerro kaikkea! Noin 70% munasoluista hedelmöittyy normaalisti ja yhden tilaston mukaan niistä noin 30-50% kehittyy hyvälaatuiksi alkioiksi. Paras näistä valitaan tuoresiirtoon ja mikäli alkioita jää jäljelle, niin ne pakastetaan -196 asteiseen typpeen. Keskimääräisesti noin 30-40% tuoresiirroista johtaa raskauteen ja siitä hieman pienempi määrä lapsen syntymään saakka. Tämä on kuitenkin melko hyvä prosentti, jos muistaa sen, että ihan normaalissakin tilanteessa kahden terveen aikuisen yhden kuukauden todennäköisyys onnistua raskaudessa on noin 25%.

 

Alkioita viljellään keskimäärin 2-5 päivää. Se, että minkä pituinen viljely kullekin valitaan, riippuu aina kyseisen pariskunnan tilanteesta sekä solujen laadusta ja -määrästä. Pariskunnalle paras mahdollisen tapa valitaan aina yksilöllisesti. Usein kuitenkin ajatellaan, että alkiolle paras paikka on kohdussa, mutta toisaalta pidemmällä viljelyllä voidaan selkeämmin erottaa parhaat yksilöt eikä turhia siirtoja tule. Lähtökohtaisesti voidaan ajatella, että mikäli alkioita saatiin vähän, niin niitä viljellään lyhyemmän aikaa ja mikäli niitä saatiin paljon, niitä uskalletaan viljellä pidempään. Kun mietitään taas koko hedelmöitysprosessia luonnossa, niin pidempi viljely kuulostaisi luonnollisemmalta. Munasolu nimittäin hedelmöittyy luonnollisesti munanjohtimessa, josta sillä kestää kulkeutua kohtuun noin viisi päivää. Siihen mennessä se on saavuttanut niin sanotun blastokysti-vaiheen eli se on jakautunut useasti ja siinä on jo yli sata solua. Silloin se on myös valmis kiinnittymään kohdun seinämään.

Dextran lapsettomuusklinikan sivuilta lainattu kuva. Päivien neljä ja viisi kohdalla jakautuminen on tapahtunut jo niin monesti, ettei soluja pysty kunnolla enää laskea.

Perjantai eli tuoresiirtopäivä

Perjantai koitti nopeasti. Tänään olisi siis se päivä, jolloin saisimme tietää, että miten meidän solumme sopivat toisilleen. Minkä laatuisia munasoluni olivat? Niitähän ei tietenkään ole aiemmin tutkittu, koska niitä ei ihan yhtä helposti saa laboratorioon tutkittavaksi kuin miesten tavaran. Koronan takia joudun menemään toimenpiteeseen yksin ja tuloksen kuuleminen jännittää. Miten musertavaa olisi kertoa miehelleni, jos saimme huonot tulokset. Kaiken kohtaaminen yksin on jotenkin kovin jännittävää. Onneksi en ole juuri nyt yksin synnyttämässä. Jotain positiivista siinä, että tämä ”projektimme” ei vielä ole onnistunut ja unelmamme eivät ole käyneet toteen.

alkion siirto

Istun vuoronumeroni kanssa ja ihan hirveästi pissattaa. Mietin, että miten ikinä on mahdollista pidättää samaan aikaan, kun joku häärii alakerrassa ja toinen painaa ultraa mahan päällä? No kai se pian selviää. Samaan aikaan odottaessani kuulen, kun vieressäni istuvat naiset päivittelevät heillä olevan kova pissahätä. Arvaan heidän menevän samaan osoitteeseen, mihin itsekin odotan. Ajat ovat myöhässä. Mahtavaa, toivottavasti en pissaa hoitopöydälle. Toinen naisista kertoo, että punktio oli sattunut häntä ja häntä oli kovasti pelottanut toimenpide. Hänellä oli paha endometrioosi ja ilmeisesti sekin on vaikuttanut hänen kipukokemukseensa. Hän oli kuitenkin saanut sitten niin vahvat lääkkeet, että homma oli saatu hoidettua. Miten ikävää, että hänellä oli tuollainen kokemus, kun itselläni oli ihan päinvastainen.

Minun numeroni tuli tauluun. Nyt on se aika, kun kuulen, että kuinka meidän kävi. Hoitaja esittelee ensitöikseen WC:n sijainnin ja pyytää sitten tulemaan juttelemaan lääkärin kanssa. Paikalla on kaikki samat henkilöt kuin punktiossakin. ”Tämähän meni kuin oppikirjasta” aloittaa lääkäri. Sehän ei voi tarkoittaa muuta kuin hyvää, ajattelen ja tekisi mieli itkeä onnesta, vaikka en edes tiedä vielä tuloksia! ”Punktio sujui hyvin ja kaikki 17 kerättyä munasolua olivat kypsiä. Miten sinä olet voinut?” lääkäri jatkaa. Miten kaikki seitsemäntoista solua ovat voineet olla kypsiä, onpas ihana kuulla! Kerron voineeni mainiosti ja yrittäneeni juoda kovasti vettä. 14 soluista hedelmöittyi, joista yksi siirretään nyt, kymmenen on pakastettu ja kolmea vielä seuraillaan. Nielen ilon kyyneliä, koska en vaan voi aina pillittää. Upeaa! Tekisi mieli hyppiä ja loikkia! Meillä on ainakin useampia mahdollisuuksia eikä ihan heti tarvitsisi lähteä uuteen pistos- ja punktio rumbaan.

Seuraavaksi sitten tositoimiin! Alkion siirto tapahtuu siten, että lääkäri asettaa ensin kohtuun ohuen pitkän siirtokatetrin. Samaan aikaan hoitaja ultraa vatsan päältä, että se meni oikeaan paikkaan. Tämän takia se virtsarakko on syytä olla täynnä, että he näkevät kohtuun ultralla ja, että katetri ui helposti perille. Kun kaikki on valmista, niin laboratoriosta ojennetaan toisessa katetrissa oleva pienen pieni olki, jossa on nestettä ja nesteen joukossa alkio. Olki viedään siirtokatetrin kautta kohtuun. Ultrasta nähdään, että pieni määrä nestettä menee vatsaonteloon. Itse alkio on niin pieni, että sitä ei voi nähdä ultralla tai paljaalla silmällä. Toimenpiteen jälkeen katetri ojennetaan vielä laboratorioon, jossa mikroskoopilla tarkastetaan, ettei munasolua enää ole siellä. Sen jälkeen saa heti nousta ja homma on sillä selvä!

Ei sattunut tai tuntunut muutenkaan miltään ja oli ihanaa päästä vessaan toimenpiteen jälkeen. Toki minua kyllä hiukan huoletti, että eihän alkio tippunut pönttöön tai pöksyihin, kun nousin toimenpidetuolista, mutta kaipahan lääkäri tietää minua paremmin enkä toki sinne voisi jäädä loppupäiväksi makoilemaan. Poistuessani huoneesta näen samaisen naisen kovin pelokkaasti odottavan omaa vuoroaan, joka hetkeä aiemmin oli kertonut huonosta punktiokokemuksestaan. Päätän kävellä niin itsevarmana ja hyvinvoivana ulos ovesta kuin suinkin pystyn, että hän näkee, ettei tuo ollut paha juttu ollenkaan. Kun pääsen hänen kohdalleen, hän pysäyttää minut ja kysyy, että sattuiko? Kerroin hänelle miettineeni häntä ja haluavani rohkaista menemään huoletta toimenpiteeseen, joka ei tuntunut miltään! Rohkeasti ja rennosti sinne vain, selviät mahtavasti! Hän hymyilee ja kiittää tsempistä sekä toivottaa minulle onnea odotukseen! Onnea odotukseen, mihin odotukseen? Aivan, minähän olen nyt teknisesti ottaen raskaana ainakin niin kauan, kun ei toisin todisteta.

 

Hymyilen maskini takaa niin leveästi, että mieheni tietää heti minulla olevan positiivisia uutisia. Hän kaappaa minut syliinsä ja suukottaa minua pehmeästi, hyvä me! Olemme niin innoissamme, että höpötyksestä ja tapahtumien kelaamisesta uudelleen ja uudelleen ei meinaa tulla loppua. Mutta nyt nautitaan tästä saavutuksesta, oli edessä mitä tahansa. Tiedämme kyllä, että meitä voi kohdata vielä moni pettymys, mutta tässä hetkessä meillä on kaikki syyt iloon ja onneen, josta totta vie otamme kaiken irti!

 

Kiitos paljon, kun luit tarinaamme! Laita ihmeessä kommenttia, jos tarinamme herätti sinussa ajatuksia tai kysymyksiä. Vastaan mielelläni! Olisi kiva kuulla myös sinun kokemuksiasi! Palaan taas uudella postauksella ensi viikon maanantaina! Kannattaa tilata uutiskirje, niin saat sähköpostiin tiedon, kun uusi julkaisu on valmiina! Voit myös seurata minua instagramissa.

Mahtavaa viikkoa sinulle!

Rakkaudella
Jaana

podcast / blogi

tilaa uutiskirje