Ra(s)kas raskaus

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viimeksi kirjoittelin raskausajan kuulumisia ja samalla teemalla jatketaan. Toinen kolmannes oli meidän raskauden selkeästi parasta tai helpoiten sujuvinta aikaa heti, kun pahoinvointi lakkasi vaivaamasta. Kolmas raskauskolmannes on tuonut mukanaan nipun uusia haasteita, mutta tottakai otan kaiken vastaan mitä tulee, kun vain saan kantaa tätä pientä ihmettä vatsassani.

Raskaus on yllättänyt minut monella tavalla. En tiennyt, että raskaus voisi aiheuttaa niin kovan pahoinvoinnin mitä ensimmäisen 20 viikkoa oli. Olin kyllä kuullut kovasta pahoinvoinnista, mutta en ollut ymmärtänyt, että mistä on kyse. En ollut käsittänyt, että se voi aiheuttaa jopa traumoja ja pelkoja sekä viedä elämänilon. Olin myös kuullut, että raskaus voi aiheuttaa väsymystä. Mutta en todella ollut ymmärtänyt, että mitä se tarkoittaa. En tiennyt, että voi oikeasti olla niin väsynyt, ettei jaksa nostaa yhtään raajaa. Ei vain jaksa. Olin myös kuullut ja nähnyt, että raskaana ollessa voi olla vaikea liikkua. Varsinkaan tätä en totisesti ole aiemmin ymmärtänyt. En tiennyt, että et vain pääse eteen etkä taakse, et kunnolla kumartumaan tai kääntymään sängyssä. Et vain pääse. Sitäkään en tiennyt, että raskaus voi aiheuttaa uskomattoman suuria onnentunteita. Kyynel tulee silmäkulmaan ja hymy huulille, kun kävelee peilin ohi tai kun tuntee pienen kantapään kyljessään kesken blogikirjoituksen työstämisen. Sitäkään en tiennyt, että oma puoliso voi katsoa sinua vielä rakastavaisemalla ilmeellä kuin ikinä aiemmin aina töistä tullessaan tai aamulla herätessään. Se on ihan paras katse se!

raskaus

Viimeisen raskauskolmanneksen haasteet ja lähestyvä synnytys

Kirjoittaessani tätä postausta eletään raskausviikkoa 32+4. Raskaudesta on takana 81% ja laskettu aika häämöttää nurkan takana. Tuleva synnytys on noussut perheessämme aktiiviseksi puheenaiheeksi ja olemmekin käyneet läpi erilaisia tilanteita, joihin voisi olla hyvä varautua etukäteen. Tämä aihe nousi ehkä entisestään meidän mieleemme, kun olimme neuvolalääkärissä pari viikkoa sitten. Olenkin jo aiemmin kertonut, että vauvamme kasvoi rakenneultran aikoihin pari viikkoa ikäistään suurempana. SF-mitta (symfyysi-fundus-mitta, eli häpyliitos-kohdunpohjamitta, joka kertoo kohdun koon) on ollut koko ajan yläkäyrän yläpuolella. Tärkeintä on kuitenkin ollut se, että kasvu on ollut tasaista eikä isohkoon mittalukemaan ole sen enempää kiinnitetty huomiota. Toistuvien harjoitussupistusten takia neuvolasta varattiin kuitenkin aika lääkärille ihan vain varmuuden vuoksi. Samalla katsottiin meidän pienokaisen kokoa. 

Vauvamme kasvaa edelleen noin pari viikkoa isompana kuin viikot antavat ymmärtää. Mikäli vauva jatkaa kasvuaan samaa tahtia, olisi hän laskettuna päivänä 4600g. Lisäksi hän oli lääkärin tutkimushetkellä tukevasti perätilassa. Toki lapsivettä on mukavasti ja viikot ovat kuitenkin sen verta aikaiset, että vauvalla on mahdollisuus kääntyä oikein päin. Tästä huolimatta lääkäri väläytteli kolmeen kertaan mahdollisuutta keisarinleikkaukseen, jos tilanne ei muutu. Jos vauva on kovin iso, niin raskauden ei anneta jatkua laskettuun aikaan saakka, vaan se pitää käynnistää aiemmin. Jos vauva on perätilassa, niin silloin synnytystä ei lähtökohtaisesti käynnistetä. Ja mikäli vauva on iso ja perätilassa, on alatiesynnytys poissuljettu vaihtoehto. Mahtavaa! Kolme suurinta ”pelkoani” synnytykseen liittyen ovat olleet: käynnistys, sektio ja perätila. Tai ehkä pelon sijasta kuvaavampi termi olisi ”näitä en toivoisi synnytykseeni”. 

raskaus

En tiedä, että miksi juuri nämä kolme asiaa ovat olleet itselleni mörköjä, mutta näitä olen alitajuisesti halunnut välttää. Nyt on mahdollisuus, että niistä ainakin joku tai ehkä kaikki voivat osua omalle kohdalle. Mutta sillä mennään mitä vastaan tulee. Kuitenkin nämä kysymykset ovat ehkä vielä enemmän nostaneet pöydälle keskustelun synnytyksestä mieheni kanssa. Miestäni jännittää eniten se, että hän ei voi tietää tarkalleen miten synnytys etenee ja hän joutuu katsomaan minua kovissa kivuissa. Hänen mielestään suunniteltu sektio kuulostaisi siten jopa vähemmän pelottavalta tilanteelta. Itse taas kovasti toivoisin, että pääsisin synnyttämään alateitse. Tilanteen mukaan kuitenkin mennään ja vauvan turvallisuus edellä! Jänniä aikoja kuitenkin eletään, kun mielessä pyörii kysymykset: kääntyykö vauva, käynnistetäänkö synnytys, minkälainen Justiina meille on oikein tulossa ja monet muut!

Äiti on vähän väsynyt

Olen ollut aika pitkään jo melko uupunut. En ole sitä itsellenikään kunnolla osannut myöntää ja minua on harmittanut, kun tuntuu, että bensa vain loppuu kesken päivän. Muutama viikko sitten mietin hevostani taluttaessa, että en jaksa ottaa enää yhtään askelta. Usein olen huomannut kotiin tullessani, että saatan jäädä istumaan autoon jopa puoleksi tunniksi selailemaan puhelinta, kun en vain jaksa nousta.  En, vaikka minulla olisi ainakin sata asiaa, jotka odottavat tekijäänsä. Olen normaalisti todella kova tekemään ja menemään eikä tämä ole yhtään minulle tyypillistä. Mutta kaikkiahan väsyttää raskaana? Sehän kuuluu normaaliin raskauteen? Vai kuuluuko?

 

Olen kolmen viimeisen kuukauden aikana pyytänyt neuvolasta lähetettä ferritiinien mittaukseen, kun hemoglobiini on joka kerta vain laskenut, vaikka olen viimeisen kaksi kuukautta syönyt rautaa 100mg annoksella. Ensin söin sitä joka toinen päivä ja sitten joka päivä. Hemoglobiini oli viime neuvolassa 112 ja 110 olisi ilmeisesti raja, että asiaa aletaan tutkia. Tällä kertaa sain kun sainkin lähetteen. Kerroin olevani erittäin väsynyt enkä enää uskonut sen olevan normaalia raskauden aikaista väsymystä. Ei ole normaalia, että jaksaa päivässä yhden askareen ja loppupäivä menee toipuessa. En ainakaan usko, että se on normaalia.

 

Ferritiinin tulos tuli ja luku ei päätä huimannut eikä minua yllättänyt. Tulos oli 11. Siitäkin huolimatta, että jostain syystä tulehdusarvoni oli ihan minimaalisesti koholla yli viiterajan ja se vielä vääristää usein ferritiinin tulosta ylöspäin. Ennen raskautta tuo arvo on ollut minulla 106, joten rautavarastoni on tippunut melkein sata yksikköä ollen nyt käytännössä tyhjät. Luin jostain virallisesta lähteestä, että mikäli arvo on alle 15, on luuydin käytännössä rautavarannoiltaan tyhjä. Lisäksi luin, että vauva tarvitsee viimeisen kolmanneksen aikana kaikkein eniten rautaa ja sillä voi olla todella moninaisia vaikutuksia lapsen elämään, jos hän syntyy rautavarastot tyhjänä. Osa vaikutuksista voi näkyä tutkimusten mukaan vasta teini-iässä.

 

Kirjoitin aiheesta myös omaan someeni ja sain paljon viestejä äideiltä, joilla on ollut rautavajetta. Monet kirjoittivat heidän kokemuksistaan kuulluksi tulemisesta (tai siis siitä, että eivät ole tulleet kuulluksi) sekä arjesta rautavajaisen lapsen kanssa. Nämä viestit olivat suurimmaksi osin todella surullista luettavaa. Todella moni koki, ettei heitä ole otettu tosissaan tai he eivät olleet saaneet apua. Minulle soitettiin neuvolasta tulosten tulemisen jälkeen ja kehotettiin vain jatkamaan raudan syöntiä vielä kuukauden ja, että kontrolloidaan arvot sen jälkeen. Muuten varmasti ihan ok, mutta minullahan on laskettu aika jo noin 1,5kk päästä eli eikö sitten ole aika myöhäistä alkaa asiaa enempää tutkia, jos sille jotain meinataan tehdä? Lisäksi ainakaan tähän asti syömäni rauta ei ole auttanut positiivisesti hemoglobiiniarvoihin. Neuvolasta oltiin kuitenkin sitä mieltä, että naistenpolille voidaan tehdä lähete vasta, kun raja-arvo 10 alittuu. Oma arvonihan oli 11, että ihan hirveän suurta eroa en tässä nähnyt, mutta pyyntöni lähetteestä kaikui kuuroille korville.

 

Lokakuisten whatsapp-ryhmässä purin tuntemuksiani ja siellä keskusteltuamme sain kannustusta soittaa vielä äitiyspolille ja kysyä, että oliko raja-arvo varmasti 10. Moni muisti sen olevan 20, joilloin oli itse saanut lähetteen tarkempaan syyniin. Äitiyspolilta sanottiinkin raja-arvon olevan 20 ja ei muuta kuin uudestaan soittoa neuvolaan lähetteen saamiseksi. Neuvolasta vastasi eri ihminen puhelimeen ja hänelle oli täysin selvää, että näillä arvoilla tehdään ehdottomasti lähete. Kului muutama päivä, kun sain puhelun ja ajan suoraan infuusioon, koska arvot ovat niin huonot ja laskettuun aikaan on niin lyhyt aika enää jäljellä. Onneksi en tyytynyt ensimmäiseen saamaani vastaukseen! Toivon myös, että tällä viikolla oleva infuusio menee hyvin ja en saisi kovia sivuoireita siitä. Jos sinulla on kokemusta tästä rautatiputuksesta, niin otan ne tosi mielelläni vastaan!

Vinkki kaikkeen: Pyydä apua

Oli kyse sitten kovasta pahoinvoinnista, väsymyksestä tai tulevan synnytyksen mieleen herättävistä kysymyksistä, niin oma vinkkini on hakea apua. Apua yleensä saa, kun sitä pyytää. Joskus se tuntuu oelvan vähän kiven takana, mutta silloinkin kannattaa apua yrittää löytää. Pahoinvoinnin aikaan kävin pariin otteeseen hakemassa lisäpotkua tipasta ja sain pahoinvointilääkkeen käyttööni. Ei se pahoinvointia poistanut, mutta ehkä edes pikkiriikkisen helpotti oloa. Luin paljon hyperemeesistä ja käytin kaikki kikkavitoset oloni parantamiseen. Vinkki! Kannattaa juoda urheilujuomaa, jos mikään ei pysy sisällä! Vesi oli itselleni ihan pahin ja laatta lensi heti! Urheilujuoma imeytyy nopeammin, joten keho saa ainakin vähän suoloja, vaikka oksennus tulisikin.

 

Väsymys on tiettyyn pisteeseen asti normaalia, mutta ihan kaikkea ei tarvitse kestää hammasta purren. Puhu asiasta neuvolassa ja vaadi apua, jos tuntuu, että ei enää jaksa. Jos en olisi saanut lähetettä, olisin mitä varmemmin varannut seuraavaksi ajan yksityiselle puolelle. Toivottavasti kenenkään ei tarvitsisi loputtomasti taistella oman hyvinvoinnin ja avun eteen vaan jokainen saisi apua! Jos ensimmäinen taho ei sitä suostu antamaan, niin muista, että aina voit kysyä seuraavalta!

 

Synnytykseen liittyvät kysymykset ja raskauden aikaiset huolet vauvan hyvinvoinnista ovat välillä nostaneet päätään. Olen aina soittanut neuvolaan ja pariin otteeseen käynytkin katsomassa vauvan tilanteen extrakäynneillä, jos minulle on herännyt huoli vauvan hyvinvoinnista. Ja tämä on tosi ok! Neuvolassa minut on otettu aina ymärtäväisesti vastaan eikä ikinä ole aliarvioitu pelkojani vauvan hyvinvoinnin suhteen. Extratsekkaus on tuonut mielenrauhan eikä ole tarvinnut koko aikaa pohtia, että missä mennään! Synnytyksen tiimoilta olen saanut vastauksia mietteisiini lukemalla synnytyksestä itse aktiivisesti sekä kuuntelemalla podcasteja. Koronan takia suurin osa neuvolan valmennuksista on peruttu, joten päätin järjestää itse itsellemme valmennuksen ja tilasin Ihmeisen Marika Vigrenin pitämään meille yksityisen synnytysvalmennuksen! En voi kuin suositella! Marika opasti, jutteli ja neuvoi reilun 4h aikana synnytyksen eri vaiheista, kivunlievityksestä, vauva-ajasta ja imetyksestä. Hän näytti kädestä pitäen erilaisia lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja ja antoi paljon eväitä tulevaan. Myös mieheni sai hyviä vinkkejä ja tietoa, että miten voi olla tukenani synnytyksessä! En voi kuin suositella!

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä nostaisin ylös vertaistuen! On ihanaa jakaa raskausasioita ystävien ja perheen kanssa!  Heidän lisäkseen todella iso voimavara ja tuki minulle koko raskauden ajan ovat olleet vertaiset eli samassa tilanteessa olevat. On ihana jakaa ajatuksia muiden kanssa, jotka elävät tasan samaa raskausviikkoa kuin itse ja voivat siten jakaa samoja tuntemuksia.  Koronan takia live-tapaamisia ei ole ollut, mutta olen onnekas, kun olen löytänyt aivan ihanan porukan, jonka kanssa whatsapp-viestit vaihtuvat päivittäin! Hakeudu siis ihmeessä muiden samassa tilanteessa olevien joukkoon!

 

Tällaisia ajatuksia tällä erää! Kiitos paljon, kun jaksoit lukea kirjoitukseni! Muista tulla seuraamaan kierron verran toivoa-tiliä! Jos haluat seurata minun henkilökohtaista tiliä, niin sen löydät tästä @jaanavaholuoto.

Vauvakuplaterveisin,

Jaana