Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksessani kerroin IVF-hoidon tuoresiirrosta. Nyt on aika jännittää ja kertoa raskaustestin tulos!
Vähän ennen siirtoa olin aloittanut emättimeen annosteltavan progesteronihormonin käytön, joka tukee kierron loppuvaihetta eli luteaalivaihetta. Se on tärkeä tekijä, sillä se laskee naisen immuunivastetta ja näin mahdollistaa alkion kiinnittymisen ilman, että immuunipuolustus pitää alkiota tunkeilijana. Kyseessä on keltarauhashormoni, joka ylläpitää raskautta ja auttaa alkion kiinnittymisessä. Näitä jatketaan niin kauan kuin virallinen raskaustestin tekopäivä parin viikon päästä koittaa. Testin tulos ilmoitetaan sekä Tayssiin että omaan sairaalaan ja jatko suunnitellaan sitten sen mukaan. Mikäli raskaustestin tulos on negatiivinen, niin tukilääke lopetetaan, vaikka vuotoa ei olisi tullut, koska se voi estää vuodon tulemisen. Mikäli testi on positiivinen, lääkettä jatketaan vielä hetki lääkärin ohjeen mukaan. Seuraavat vaiheet riippuvat testin tuloksesta, joko pakastealkion siirto tai varhaisultra viikolla seitsemän. Minulle tehdään joka tapauksessa varhaisultra, mikäli raskaudun, koska minulla on suurentunut mahdollisuus saada kohdunulkoinen raskaus. Tämä prosentti on suurentunut siksi, koska yksi sellainen on jo koettuna. Varhaisultrassa voidaan selvittää, että onko raskaus kohdussa ja mikäli se on tarpeeksi pitkällä, niin siellä voi kuulua jo syke. Voi miten paljon toivoisinkaan, että tuo olisi meidän seuraava etappimme.
Sunnuntaina pistetään hoidon viimeinen, kiinnittymistä tukeva piikki. Tähän asti kaikki on mennyt niin mukavasti, mutta piikin laitoin jälkeen alan muutaman tunnin päästä voida pahoin. Ällöttää ja vatsaa kouristaa ja turvottaa. Molemmissa hartioissa on pistoksen tunnetta. Juon paljon vettä ja otan rennosti. Sama olo jatkuu aamulla ja jatkan samalla kaavalla, juon ja otan rennosti. Iltaa kohden olo on jo kohentunut jonkin verran. Olikohan tämä nyt sitä pelättyä hyperstimulaatiota tai sen oireita? Mikäli olo olisi pahentunut niin olisin toki potkaissut naisten poliklinikan päivystykseen, mutta nyt ainakin vointi tuntuu helpottuneen.
Raskaustestin tulos
Miksi kaikki on aina vaan ihan paskaa? Uskomatonta, että jotkut ihmiset saavat lapsia harrastamalla seksiä. Se kuulostaa aivan absurdilta omaan korvaan. Lauseet ”kyllä se vielä teillekin tärppää”, ”ottakaa rennosti ja älkää ajatelko asiaa, niin se onnistuu”, ”kumminkaimansiskonlikankissakin tuli raskaaksi, kun alkoi syödä gluteenittomasti”, ”tuttavan tuttavakin oli vuositolkulla hoidoissa ja sai lapsen heti, kun lopetti hoidot”, ”lopeta elintarvikkeen X syönti, niin tärppää” ja ”ala syömään elintarviketta Y, niin johan onnistaa” alkavat pikkuhiljaa nostaa niskavilloja ylös ja kiristämään V-käyrää korvien välissä. Nimittäin kun ei tärppää, niin ei tärppää. Ei ole nyt reilu peli tämä eikä reilukerhon säännöt kosketa näitä geimejä. Piste.
On uskomatonta, että miten yksi pieni pissalla käynti voi huuhtoa kaikki unelmat viemäriin. Kerta toisensa jälkeen. Kuukausi toisensa jälkeen. Kohta kolmekymmentä kertaa olemme kokeneet saman pettymyksen ja silti se juuri nyt tuntuu ehkä kipeimmältä kuin koskaan aiemmin. Viikko tuoresiirron jälkeen palelin iltaisin, podin päänsärkyä ja nenä oli tukossa. Kyllä, kaikki hyvin tietämiäni potentiaalisia raskausoireita. Tietenkin myös rinnat olivat arat ja vatsaa juili ja turvotti, mutta se nyt oli niin normaalia hormonilääkkeen takia, etten kiinnittänyt niihin huomiota. Testin tekeminen kuumotti ja ahdisti samaan aikaan. 13 päivää Pregnyl-piikin eli irrotuspiikin jälkeen päätin kokeilla huvikseni iltasella tehdä testin. Pregnyl on raskaushormonia ja se näkyy testissä maksimissaan kymmenen päivää eli jos tulisi positiivinen, niin ei se ainakaan piikistä johtuisi. Positiivinen tuli niin, että pärähti. Haalea, mutta selkeä. Ei ”hullujen positiivinen”, kuten mieheni humoristisesti löytämiämme aikaisempien kiertojen haamuviivoja on nimittänyt, vaan ihka oikea positiivinen. Mikä ilo, onni ja riemu! Uskaltaisiko innostua? Voisiko olla, että pääsimme kuitenkin näinkin helpolla?
No ei voi. Kylmä suihku päin näköä, kun kaksi päivää myöhemmin ajattelin uskaltaa tehdä testin aamupissasta. Senhän pitäisi olla nyt reilusti vahvistunut, koska aamulla virtsa on väkevintä ja samoin silloin siinä on eniten raskaushormonia. Tai sitten ei ole yhtään, kuten niin monesti aiemmin. Vitivalkoinen negatiivinen testi. Hullujen viivan voi löytää, kun oikein uskoo, mutta järkikin sanoo, että peli on menetetty. Saman tien alkoi myös vuoto ja unelmamme valui kirjaimellisesti talomme viemäreiden kuljetettavaksi. Miksi tämä on niin helvetin hankalaa? Miksi miksi miksi?
Tahaton lapsettomuus
On rankkaa pettyä kuukaudesta toiseen. Jotenkin vielä rankempaa se on silloin, kun hieman ehdit innostua ja sitten totuus kolahtaa päin näköä. Silloin se on erityisen rankkaa, kuormittavaa ja tuntuu tuskana koko kehossa. Miksi näin käy meille? Miksi olemme onnistuneet selkeästi saamaan raskauden alkuun useasti, mutta se ei vaan jaksa jatkaa matkaansa? Olemme onnistuneet luomuna, olemme onnistuneet inseminaatiolla ja olemme onnistuneet alkion siirrolla saamaan testiin selkeän plussan. Siitä huolimatta pari päivää myöhemmin se plussa on pelkkä muisto vain tai yksi kasaan kuivunut tikku vessan kaapissa. Onneksi meillä on tallella mustaa huumoria.
Kirjoitin olevani kurkkuani myöden täynnä ihmisten neuvoja siitä, että miten sitä yhtäkkiä alkaa sikiää ihan katukissojen tapaan, kun lopettaa stressaamisen tai mitä ikinä. Siitä huolimatta huomaan taas kerran lukevani samat kirjoitukset netistä, että onko jotain mitä voisin itse tehdä edistääkseni asiaani? Luen samat ohjeet sieltä, jotka olen lukenut ainakin sata kertaa aiemminkin. Foolihappo, vitamiinit, omega3, juo vettä, juo greippimehua, älä juo kahvia, älä juo alkoholia, älä polta tupakkaa ja niin edelleen. Kaikki kohdat ovat kunnossa. Olen vähentänyt kahvin juontia kahteen tai joskus maksimissaan kolmeen kuppiin päivässä, ja alkoholia en ole nauttinut yhtä kahdeksan sentin viinilasillista enempää ainakaan kahteen kuukauteen. Enkä muutenkaan käytä alkoholia juuri ollenkaan, jollei ravintolaillallisilla juotuja viinejä lasketa. Vitamiinit ja muut on tietenkin ollut jo useamman vuoden kunnossa. Ja kyllä, olen joskus heikoimmillani sortunut ostamaan jopa sitä greippimehua. Believe me, kaikki on kokeiltu.
Liityin Facebookissa muutamaan vertaistukiryhmään (Endometrioosittaret, Suljettu Simpukka ja Simpukan lapsitoive). Olin tähän asti lykännyt sitä, kun syystä tai toisesta en halunnut, että kukaan näkee minun olevan niissä. Jos niissä olisi tuttuja, niin sitten se lapsettomuusleima viimeistään otsaani isketään. Nyt oli kuitenkin mitta täynnä. Mitä sitten, jos joku tietää, ettei meille tule niin helposti jälkikasvua? Onko se jollekin joku yllätys, koska kaikki tutut varmasti ovat otsallaankin nähneet, ettei meillä ole lapsia. Ei tarvita suurta älykkyysosamäärää, että siitä voi laskea yksi plus yksi. Sitä paitsi minä olen itsevarma nainen, joka ei ole lähtökohtaisesti kiinnostunut siitä, että mitä muut minusta ovat mieltä. Mitä merkitystä sillä on, jos joku tietää? Ei mitään. Ei kerta kaikkiaan mitään. Sitä paitsi on typerää, ettei tästä asiasta puhuta. Tämä koko aihe on niin suuri kriisi monen elämässä ja siitä huolimatta tästä aiheesta ei puhuta. Tai ainakaan kovin moni ei puhu. Nyt olen itse syyllistynyt samaan. Puhun kyllä ystäville ja perheenjäsenille, mutta miten vaikeaa onkaan avata sanainen arkkunsa aiheesta esimerkiksi somessa. Tiedän, ettei kaikkea tietenkään edes tarvitse siellä jakaa, mutta jos jakaisi, niin silloin se voisi auttaa muita ihmisiä heidän kriiseissään. Yksi viidestä kuitenkin kärsii tahattomasta lapsettomuudesta.
Kiitos paljon, kun luit tarinaamme! Laita ihmeessä kommenttia, jos tarinamme herätti sinussa ajatuksia tai kysymyksiä. Vastaan mielelläni! Olisi kiva kuulla myös sinun kokemuksiasi! Palaan taas uudella postauksella ensi viikon maanantaina! Kannattaa tilata uutiskirje, niin saat sähköpostiin tiedon, kun uusi julkaisu on valmiina! Voit myös seurata minua instagramissa.
Mahtavaa viikkoa sinulle!
Rakkaudella,
Jaana