Raskaustestin tulos

Kirjoitus on jatkoa aikaisemmille kirjoituksilleni. Jos et vielä ole lukenut niitä, niin löydät ne täältä! Viime kirjoituksissani kerroin taukokierrosta alkionsiirtojen välissä sekä uudesta siirrosta. En lähtenyt alun perin kovin luottavaisin mielin tähän siirtoon, koska minusta tuntui älyttömän huonolta tämä siirron ajankohta tai lähinnä se, että se on niin myöhään. Lääkärimme kuitenkin tokaisi mietteisiini, että emme me tekisi siirtoa, jos emme näkisi sillä olevan mahdollisuutta onnistua. Ei auta kuin uskoa siihen ja laittaa kädet ristiin asian suhteen. Tällä kertaa en tosin aio odotella testaamisen suhteen tuomiopäivään. Minulla on uusi taktiikka, joka sopii paremmin tällaiselle kontrollinhaluiselle. Teen yhden raskaustestin joka päivä ja seuraan, että miten irrotuspiikin aiheuttama positiivinen tulos häviää. Olen ehkä vajonnut vähän alas, mutta sallittakoon se minulle kaiken näiden kokemusten jälkeen. Minä nimittäin teippaan testit taulukkoon, josta seuraan päivämääriä, aikaa hormonipiikkien jälkeen, aikaa ovulaation jälkeen ja aikaa siirron jälkeen. Kaikki on kätevästi nähtävissä yhdellä silmäyksellä. Jonkinlaista iloa tämä tuo, ei voi muuta sanoa.

 

Irrotuspiikin aiheuttama positiivinen viiva väistyy pikkuhiljaa ja siirron jälkeiset ovitrelle-piikit aiheuttavat aina pienen heilahduksen positiiviseen suuntaan seuraavan aamun testissä. Sitten testit taas haalistuvat, mutta toisaalta seuraavan ovitrelle-pistoksen jälkeen neljän päivän päästä tikku on tummempi kuin viimeksi. Vaikka pistettävä määrä on niin pieni, että se oli viimeksi lähes haihtunut testeistä ennen uuden piikin pistämistä. Sama toistuu. Testit tummenevat. Hitaasti, mutta varmasti. Voisiko olla?

Testaan joka päivä suunnitelmallisesti. Päivää ennen virallista testipäivää huudan miehelleni, että täällä ne ovat – leffaviivat! Kaksi kirkkaan punaisena kirkuvaa viivaa ja viimeisimmästä pistoksestakin on viikko eli se ei voi testeissä enää näkyä. Vatsassa on perhosia. Emme uskalla iloita, mutta meitä hymyilyttää meidän oma pieni salaisuutemme. Seuraavana päivänä varaan vielä verikokeen. Ihan vaan varmuudeksi ja omaksi mielenrauhaksi, koska haluan tietää, että missä HCG-hormonin määrä menee. Viimeksi, kun meillä oli kohdunulkoinen raskaus, oli HCG-hormoni 17-250 välillä. Jännittää aivan älyttömästi. Ajelemme kohti Tampereen kylpylää viettämään mieheni syntymäpäivää pariksi päiväksi. Matkalla päivitän tuhannetta kertaa malttamattomana oma kantaa, kunnes luku viimein pärähtää näyttöön. Melkein 3000. Meitä molempia itkettää. Ainakin tänään me olemme oikeasti raskaana!

 

 

Meitä kutkuttaa kertoa perheenjäsenillemme meidän pieni suuri salaisuus. Kaikki he tietävät, että ihan näillä näppäimillä pitäisi olla selvillä tulos viimeisimmästä siirrosta, joten turha edes ajatella säilyttävänsä salaisuuden kovinkaan pitkälle. Ja toisaalta, onhan tämä iso askel ja onnistuminen. Tämä on onnistuminen, kävi kuinka kävi! Näin pitkällä emme ole aiemmin olleet ja se ansaitsee jo pienet juhlat. Mietimme koko päivän, että miten kertoisimme asiasta. Perheemme ovat jo muutaman kertaan kyselleet, että koska se testipäivä nyt olikaan ja emme malta pitää salaisuutta. Kuvaamme heille videon reissultamme, johon sisällytämme vinkkejä parhaasta synttärilahjasta, jonka mieheni sai. Voin luvata, että kaikilla kastui silmät videon katselemisesta!

Verenvuoto pelästyttää

Lauantaina olemme matkalla kotiin ja vessareissulla tuntuu, että elämäni vilisee silmissä. Verenvuotoa. Sitä se on – verenvuotoa. Google kertoo, että se voi olla merkki mistä vaan tai sitten ei mistään. Ei auta kuin seurata. Hirveää. Ahdistavaa ja pelottavaa. Emme halua luopua tästä ilosta näin pian. Seuraavana päivänä vuoto on vähäisempää ja pikkuhiljaa se loppuu. Tiistaina menen uuteen verikokeeseen, jotta voidaan nähdä, että mihin suuntaan HCG-hormoni on edennyt verrattuna viimeiseen mittaukseen. En varmaan koskaan ole pelännyt niin paljon, kun silloin odottaessani tulosta. Tulos tulee. Yksi, seitsemän ja jotain muita numeroita. Petyn ikihyviksi, kunnes luen uudestaan. Luvussa on viisi numeroa eli sehän tarkoittaa 17 tuhatta eikä 1700. Soitan miehelleni töihin ja luen numerot hänelle varmistaakseni, että kyseessä on varmasti iso luku. Häntä naurattaa, kun vaimo, joka on kirjoittanut pitkän matematiikan, varmistaa lukujen oikeellisuutta ja toteaa kaiken olevan hyvin. Kaikki on siis ihan hyvin.

 

Verta tulee välillä vähän, mutta ei onneksi paljoa. Meillä on varattuna varhaisultra todella aikaisille viikoille, koska on tarkoituksena selvittää ainoastaan, että onko raskauspussi kohdussa. Viikkoja on tasan 6+0, kun menemme jännittyneinä lapsettomuuspolille. Minua oksettaa ja oksennankin jo tuttuun tapaan sairaalan pihassa. Huono olo on alkanut vallata päiviäni ja en pysty tekemään enää mitään muuta, kuin makaamaan sohvalla ja oksentamaan. Ja kun kirjoitan, että en pysty tekemään mitään muuta, niin todella tarkoitan sitä. Oksennan aamusta iltaan ja ainoastaan torkkuessa olo on siedettävä. Muuten maailma pyörii ympärillä ja oksentaminen vie kaiken voiman.

Varhaisultra

Varhaisultrassa tuttu lääkäri lapsettomuuspolilta tutkailee ruutua puhumatta mitään. Yritän kauhuissani tulkita hänen ilmeestään maskin takaa, että mitä korvien välissä tällä hetkellä liikkuu. Onko kohdussa mitään? Mieheni sydämen syke kuuluu varmaan naapurihuoneeseen saakka, kun näen, että häntäkin jännittää. ”Jotain kohdussa näkyy, mutta en uskalla luvata mitään” vastaa lääkäri. Kysyin hädissäni, että mitä jotain näkyy, johon hoitaja vastaa rauhallisesti, että ”no se alkio”. Lähdemme ultrasta ristiriitaisin tuntein. Jotain näkyy ja se joku on kohdussa, mutta lääkäri sanoi, ettei voi vielä luvata mitään, koska mitään ei vielä näy. Paitsi jotain. Malta tässä nyt sitten kaksi viikkoa odotella seuraavaan ultraan.

Olo pahenee. Valehtelematta olo on aivan umpisurkea. Siis aivan todella huono. Oksennan koko ajan ja päivät menevät nukkuessa ja yrittäessä selviytyä. Selviydynkin, kunnes en enää jaksa. Pissa ei kulje ja olen todella kuivunut, koska mikään ei pysy sisällä. Lapsettomuushoitajan vinkistä uskaltaudun soittamaan synnytyssairaalan päivystykseen ja itkua tihrustaen kerron puhelimeen olevani täysin loppu. Saan ohjeeksi tulla näytille nesteytykseen. Heti tullessani minulle kiikutetaan pahoinvointilääkettä ja laitetaan tippa. Kanyylin laitto kauhistuttaa, mutta kätilö hoitaa sen ihan huomaamattani. Vaikka olin rutikuiva, niin hän sai kaivettua suonet esiin ja laittoi tipan kivuttomasti. Iltaan mennessä olo on kohentunut hurjasti. Lieneekö syynä pahoinvointilääkkeet vai nesteytys vai molemmat. Ensikertalaiselle ei enempää nestettä laiteta, joten saan mennä kotiin. Mukanani on pahoinvointi- ja närästyslääkeresepti.

Närästys oli aivan hirveää ennen lääkkeiden aloitusta. Oksentamisen takia kurkkua korvensi ja tuntui, että sinne porautuu kohta reikä. Närästyslääke auttaa tuohon 24/7 korventavaan polttavaan kurkkuun ja siitä saattaa olla myös hiukan apua pahoinvointiin. Oksennan lääkkeidenkin kanssa vähintään 5 kertaa päivässä. Oksentaminenkaan ei haittaisi, jos niiden välissä olisi edes hetkellisesti jollain tapaa inhimillinen olo. Etova olo jatkuu kuitenkin ympäri vuorokauden, päivästä toiseen ja viikko toisensa perään. Tuntuu, että muiden on vaikea käsittää, että miten huonosti voin. Saan paljon hyvää tarkoittavia neuvoja, että tee niin tai näin, niin helpottaa. Vaan ei helpota. Ei helpota, että syö aamulla heti sängyssä. Ei helpota, että syö jatkuvasti. Ei vain helpota. Oksennan jatkuvalla syötöllä tein sitten mitä vain. En pysty kuin nukkua aamusta iltaan. En jaksa avata edes puhelinta tai telkkaria, koska siitäkin tulee huono olo. Tai siis huono olo on koko ajan.

Toinen varhaisultra

Seuraava ultra viimein koittaa ja oksennuspussin kanssa suuntaamme vastaanotolle. Olo on hirveä, mutta jännitys on sitäkin suurempi. Tänään kuulemme, että mikä meidän tilanteemme on. Onko meillä kohdussa elämää? Onko meidän unelmamme mahdollisesti toteutumassa? Vai lähdetäänkö ovista itkien kotiin, niin kuin monta kertaa aiemminkin.

 

Vastaanotolla on vastassa tutun lääkärin ja hoitajan lisäksi erikoistuva lääkäri, joka on harjoittelemassa. Hän aloittaa ultraamisen ja ei puhu mitään. Kaikilla on maskit kasvoillaan ja tiukka ilme. Mieheni on haudannut kasvot käsiinsä eikä halua edes nähdä ultraa. Minä pidättelen oksennusta ja yritän hengittää. Koko huoneessa on hiiren hiljaista eikä kukaan sano mitään. Harjoittelija kääntelee ultrasauvaa edes takaisin ja tutkii tarkasti näyttöä. Näinkö pienen hymynkareen lääkärimme silmäkulmassa? Voisiko olla? ”JES” huudahtaa lääkärimme! Siellä näkyy syke ja kaikki on hyvin! Kaveri kasvaa kohdussa ja sydän sykkii menemään. Itku tulee ja mieheni tulee rinnalleni silittämään kyyneleet silmissään. Siellä se nyt on! Meidän suurin unelmamme ja aarteemme kohdussa köllöttelemässä! Uskomattoman lämmin tunne valtaa koko mielen ja kehon. Meidän unelmamme, meidän lapsemme, meidän soluista kasvanut pieni ihme on minun kohdussani hyvässä tallessa ja hänellä sykkii sydän!

 

Lääkäri täyttää meille äitiyskortin ja sanoo, että siirrymme seuraavaksi neuvolan piiriin. Kuulinko oikein? Emmekö enää tule tänne, vaan pääsemme neuvolaan? Me? Onko meidän vuoromme tosiaan soittaa neuvolaan ja varata aika? Uskomatonta. Itkusta ei meinaa tulla loppua, kun kiittelen vuolaasti kaikesta avusta lääkäriä ja hoitajaa. Ihmeiden tekijöitä koko porukka! Onnen itku ei lopu autossakaan, kun viimein pääsemme ilmoittamaan myös malttamattomana odotteleville perheenjäsenillemme, että hyvin meni! Kaikki on kunnossa ja sydän sykkii. Lähetämme kuvan, jossa näkyy pienokainen minimaalisena pisteenä kohdussa sekä äitiyskortti. Kaikkia itkettää ilosta! Tätä päivää on odotettu koko perheidemme voimin jo todella pitkään! Me olemme raskaana!

varhaisultra

Kiitos paljon, kun luit tarinaamme! Laita ihmeessä kommenttia, jos tarinamme herätti sinussa ajatuksia tai kysymyksiä. Vastaan mielelläni! Olisi kiva kuulla myös sinun kokemuksiasi! Palaan taas uudella postauksella ensi viikon maanantaina! Kannattaa tilata uutiskirje, niin saat sähköpostiin tiedon, kun uusi julkaisu on valmiina! Voit myös seurata minua  ja meidän matkaamme instagramissa.

Ja hei, muista kuunnella juuri julkaistua podcastiamme, jossa puhumme tahattomasta lapsettomuudesta. Pääset kuuntelemaan sen tästä! Keskiviikkona on luvassa uusi jakso, jossa kerrotaan yksi uusi tarina tahattomasta lapsettomuudesta! <3

Mahtavaa viikkoa sinulle!

Rakkaudella
Jaana